01/11/14
Oulan keittiössä
Hämeenlinnassa sijaitseva Katisten Kartano järjestää aina puolivuosittain Oulan keittiössä -illallisen. Oula on kartanon keittiömestari Oula Hänninen, ja saa tietyn teeman ympärille rakennetulla illallisella aina vastaansa jonkun “haastajan”, jota vastaan sitten leikkimielisesti kilpaillaan. Taistellaan siis keittiön herruudesta eri ruokalajien kautta. Illallinen järjestettiin nyt viidettä kertaa ja illan teemana oli “Game of Brothers” eli keittiössä veljekset Oula ja Jyri ja menu rakennettuna riistan ja syksyn makujen ympärille.
Illallisen tapahtumapaikkana oli Katisten Kartanon tiluksiin kuluva Kruununmylly, tila joka normaalisti toimii tilausravintolana ja kokous-/seminaaritilana. Tunnelmallisessa vanhassa tiilirakennuksessa oli mukavaa teollista fiilistä ja tila toimi tällaiselle tapahtumalle hyvin. Oulan keittiössä oli selvästi, ainakin paikallisesti, saavuttanut jo jonkinlaisen istituution aseman. Moni vieraista oli jo ties kuinka monetta kertaa paikalla ja kävijäennätykset kuulemma rikottiin, eikä missään tapauksessa ihme.
* * *
Amuse bouche – Champagne Palmer & Co, Blanc de Blanc 2008, Ranska
Hernekeittoa ja näkkileipää
Kuhaa, kukkakaalia ja kurpitsaa – Solitär Riesling, Saksa
Reikkotartar & pikkelöityjä kasviksia – Bryggeri Stout, Suomi
Paahdettua sorsanrintaa ja herukkaa – Apátsági Pinot Noir, Unkari
Miedosti savustettua peuranrintaa, grand veneur -kastiketta – Nona Petit, Espanja
Juusto
Puolukkaa ja porkkanaa
Suklaa ja mustikka – Patria Tawny, Portugali
Petit fours
* * *
Se tärkein eli ruoka oli erinomaisen herkullista, alkaen kermaisen täyteläisestä hernekeitosta, täydellisesti kypsennetyn kuhan, upean riekkotartarin ja ihanan pehmeän peuranrinnan kautta itse savustetulla puulusikalla tarjotun juuston kautta erinomaisiin jälkiruokiin – porkkanakakkuun ja marjaisaan suklaa-annokseen. Keittiötyöskentely oli todella kovaa tasoa, eikä kunnianhimoa selvästi puuttunut. Annoksille oli sovitettu viinit (ja yksi olut), jotka tällä kertaa oli valittu siten, että löytyvät myös Alkon kautta. Unkarilainen Pinot Noir oli aikamoinen positiivinen ylläri.
Se mikä tilaisuudesta tekee erityisen hienon on rentous, jolla homma etenee. Keittiö on käytännössä keskellä salia ja ihmiset pääsivät seurailemaan keittiön työskentelyä sekä keskustelemaan kokkien ja muiden vieraiden kanssa. Tästä kaikesta syntyi hieno tunnelma. Oli myös mieleniintoista huomata kuinka kiireettömästi ja rennosti keittiö toimi. Televisiosta tuttu säntäily oli täysin poissa ja annoksia vaan nousi. Haastettahan ei puuttunut, kun toista sataa annosta piti saada salin puolelle hyvin lyhyessä ajassa.
Erittäin hieno tapahtuma ja tästä kerrasta jäi kova kipinä mennä vielä uudestaankin. Illallisen päätteeksi kömmittiin vatsat täynnä läheiseen Vanajanlinnaan yöksi, josta on pakko laittaa vielä meille osuneesta huoneesta kuva. Harvemmin sitä näin prameissa kartanotunnelmissa yöpyy.
Illallisen tarjosi Katisten kartano.
27/10/14
Hasselpähkinätäytekeksit
Minulla on kauhea hinku löytää maukkaita gluteenittomia ja sokerittomia reseptejä. Olen poiminut niitä muistikirjaani netistä sekä kirjoista ja vielä on monta mielenkiintoista reseptiä testaamatta. Tämä suklaatäytteisten hasselpähkinäkeksien resepti tarttui mukaan I love me- kauneus ja terveysmessuilta muutama viikko sitten. Reseptin on suunnitellut Vanelja-blogin Virpi Mikkonen, jonka 5.12. ilmestyvää Kiitos Hyvää -keittokirjaa odotan innolla.
Kekseissä on hyvin pähkinäinen meininki ja tavallisiin leivonnaisiin tottuneena Mikko huomautti heti, että keksit maistuvat gluteenittomilta. No, se on kyllä totta, mutta kekseissä on kuitenkin ihan hyvä rakenne ja maku. Mielestämme keksit kaipasivat seurakseen jotain raikasta ja marjaisaa ja päätimme yhdistää ne Mövenpickin syksyn Limited Edition sarjan Meringue & Berries Pavlova jäätelön kanssa. Toimii!
Hasselpähkinäkeksit (10 kpl)
- 2 dl hasselpähkinäjauhetta
- 1 dl kaurajauhoja
- 1 dl raakakaakaojauhetta
- 1 tl leivinjauhetta
- 0,5 tl valniljajauhetta
- 0,5 tl merisuolaa
- 1 dl kirnuvoita
- 0,5 dl luomuhunajaa
- 1 luomukananmuna
- täyte:
- 0,5 dl kookosöljyä
- 4 rkl pähkinävoita
- 2 rkl raakakaakaojauhetta
- 3 rkl luomuhunajaa
- 0,5 tl vaniljauutetta
Valmista ensin keksit. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Hienonna hasselpähkinät tehosekoittimessa tai blenderin kuivakannussa jauheeksi. Tee samoin kaurahiutaleille. Voit toki käyttää myös valmista pähkinäjauhetta tai kaurajauhoa, mutta jauheet teet nopeasti myös itse. Yhdistä kaikki kuivat aineet: hasselpähkinäjauho, kaurajauho, raakakaakaojauhe, leivinjauhe, vaniljajauhe ja merisuola.
Sulata voi juoksevaksi ja sekoita voin joukkoon hunaja. Kaada voi-hunaja-seos kuivien aineiden sekaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon kananmuna ja tarkista taikinan rakenne. Taikinan tulee olla löysää, mutta siitä tulisi pystyä muotoilemaan palloja. Itse lisäsimme hieman pähkinäjauhoa vielä sekaan.
Ota taikinaa ruokalusikallinen ja pyöritä palloksi. Laita leivinpaperin päälle ja paina pyöreäksi keksiksi. Paista keksejä noin 10 minuuttia. Keksien tulee olla muhevia, joten älä kypsennä niitä aivan kuiviksi. Ota keksit uunista ja anna niihen jäähtyä ennen täyttöä.
Valmista suklaatäyte sillä välin kun keksit jäähtyvät. Sulata kookosöljy vesihauteessa, lisää joukkoon pähkinävoi ja sekoita seos tasaiseksi. Lisää kaakaojauhe, hunaja ja vaniljauute. Laita täyte hetkeksi jääkaappiin vetäytymään. Jos täyte jähmettyy liikaa, pidä sitä hetki huoneenlämmössä tai vesihauteessa.
Levitä suklaatäytettä keksille ja kokoa niistä kerroskeksejä. Tarjoile vaikka jäätelön kera. Keksit säilyvät jääkaapissa noin viikon.
Keksit eivät juurikaan leviä uunissa, kuten olimme odottaneet ja meidän kekseistä tuli ehkä aavistuksen liian paksuja. Seuraavaksi aion tehdä hieman ohuempia, jotta yhden keksin syömisen jälkeen ei ole aivan ähky. Keksien täytettä voi varioida mielensä mukaan, mutta meille tuli heti mieleen, että joku marjainen ja appelssiininen täyte voisi toimia myös hyvin.
Mövenpic Meringue & Berries Pavlova -jäätelö saatu testiin.
25/10/14
Ravintola Faro, Ruoholahti
Aikoinaan kun Helsinki laajentui länteen vanhalle telakka- ja teollisuusalueelle, rakennettiin Ruoholahden alueen keskelle kanava ja aivan sen rantaan hienolle paikalle hieno ravintolarakennus. Vaikka Ruoholahti on vain kivenheiton päässä keskustasta ja kätevästi julkisilla lähestyttävissä, on ravintolat tällä paikalla kuitenkin vaihtuneet tiuhaan. Välillä on ollut kunnianhimoisempaa yritystä ja välillä aika lähiömeininkiä. Vuodenvaihteessa paikalla sijainnut merellinen ravintola Faro lopetti ja tila päätyi mm. Lauttasaaren Blue Peteriä pyörittävien Forsmanin veljesten käsiin. Rakennus remontoitiin täysin, konseptia muutettiin bistromaisempaan suuntaan ajatuksena yhdistää naapuruston olohuone, kahvila ja hyvä, laadukas ruoka. Nimi pysyi kuitenkin ennallaan ja kuuluu kokonaisuudessaan Faro Channelside Bar & Restaurant.
Tällöin ilmoille heitetty lupaus laadukkaasta ruoasta ei ollut missään tapauksessa perusteeton, eikä tuulesta temmattu. Ravintolan keittiötä pyörittämään on pestattu Ville Rainio – mies jonka viimeisimpiin meriitteihin kuuluu Glogatan 4, jota ennen mies ehti työskentelemään mm. Nomassa, Savoyssa, Chez Dominiquessa ja Jouni Törmäsen La Reserve de Nicessä. Ei mikään turha lista.
Saatiin kuluvan viikon keskiviikkona viimehetken kutsu Faroon saman illan Alsace Menu -illalliselle. Tilaisuudessa neljän ruokalajin illallinen oli sovitettu Alsacelaisen Pierre Sparr -viinitalon viineille, joista paikalla oli kertomassa mm. viinitalon nokkamiehiin kuuluva Patrick Alado. Pierre Sparrin viineistä meille ennakkoon tuttu oli vain Alsace One Riesling, jota olemme muutaman kerran sovittaneet vähän tulisemman ruoan kanssa. Illallisella maisteltiin neljän annoksen lisäksi neljää viiniä, ja ilta aloitettiin lasillisella kuohuvaa.
* * *
Cremant Brut Reserve
Kurpitsaa, mantelia ja omenaa – Pinot Gris Clos 2012
Peuraa, Lapin nieriää ja suolaheinää – Pinot Noir Clos 2012
Viiriäistä, metsäsientä ja foyot-kastiketta – Riesling Grande Reserve 2013
Lakkaa, verbenaa ja sitruunatimjamia – Riesling Vendanges Tardives
* * *
Menussa oli hauskasti rikottu tiettyjä sääntöjä. Punaviiniä kalan kanssa ja vielä ennen pääruoan kanssa tarjottavaa valkkaria. Pinot Noir oli kuitenkin kaikkea muuta kuin mausteinen ja rotevan raamikas ja pehmeä viini toimi tarkoituksessaan hienosti. Runsas Riesling pystyi taas pistämään punkulle kampoihin. Niin ja sananen myös tuosta pääruoasta. Muissa annoksissa oli hyvät maut, suutuntumat ja hieman enemmän myös yksityiskohtia, mutta tuo viiriäinen kera metsäsieni-tryffelipyreen oli aivan taivaallista. Pöydässämme tuli aivan hiljaista kun annokset tuotiin pöytään. Herkullinen annos, jossa kaikki oli kohdallaan.
Pakko myöntää, että Faron uudistuminen oli meiltä mennyt ohi ennen tätä. Illallinen on sen verran kova suoritus, että toivoisi paikalle tässä muodossa pitkää ikää. Ruoka oli huikean positiivinen yllätys. Taustatiedot jos oli ollut ennakkoon kohdallaan niin ehkä tätä olisi osannut odottaa. Erittäin hyvä ruoka ja hieno paikka, helposti lähestyttäväkin lopulta, vain pari korttelia Ruoholahden metroasemalta. Ravintolan normaalin ruokalistan annokset ovat kuulemma hieman suoraviivaisempia kuin meille tarjotut, mutta makumaailma on hyvin samanlainen. Pääruoka löytyy tällä hetkellä tarjolla olevasta riistamenusta melkein sellaisenaan, viiriäisen sijaan siinä on kuitenkin sinisorsaa. Riistamenu vaikuttaa muutenkin todella houkuttelevalta. Suosittelemme.
Illallisen tarjosi Faro Channelside Bar & Restaurant, Solera Finland Oy & Pierre Sparr
