Katselet juttuja tunnisteella "design"
03/03/08
Astiakaapin arvoitus – 2. näytös
Viimeksi oli puhetta viinilaseista ja nyt jatketaan lautasista. Pääastiastona meillä on Arabian KoKo-astiat, kuten kuvasta näkyy. Pitkän harkinnan jälkeen päädyimme KoKoon, vaihtoehtona astiastolle oli Iittalan Teema ja Ego. KoKo tuli juuri sopivasti aivan uutena astiasarjana myyntiin ja mielestämme KoKo tuntui juhlallisemmalta ja hienommalta kuin Teema, joten päädyimme KoKoon ja päätimme että Teemaa voi hankkia lisäksi joskus myöhemmin. Ego taas tuntui epävarmalta ratkaisulta tuotannon lopetuksen suhteen ja Egon astiavalikoimakin on paljon suppeampi KoKoon ja Teemaan verrattuna. Emme ole joutuneet katumaan valintaamme.
Pääasiassa astiamme ovat tietenkin valkoisia, sillä ruoka näyttää yleensä parhaimmalta valkoisella astialla. Mutta muitakin värejä kaapista löytyy, joilla voi kattausta piristää. Seuraavaksi hankinnassa ainakin on muutama kulho ja lautanen uutta väriä: pistaasia, sekä pieniä kulhoja valkoisina.
KoKo-sarjassa hienoa on selkeät ja kauniit linjat, sekä sarjan monipuolinen valikoima. KoKon moderni ilme myös miellyttää silmää ja erityisesti leveät reunat lautasissa.
Iittalan Teema-sarjasta olemme hankkinet syvät pastalautaset, joita voisi tosiaan hankkia muutaman lisää.. ihan vieraiden varalle. ;) ABC, nykyisin nimellä Nero, sarjaa löytyy myös kaapista: Neliölautasia ja tarjoiluvateja. Seuraavassa asunnossa meillä onkin sitten ihan hurjasti kaappitilaa keittiössä, sillä vielä on paljon astioita, joita haluan hankkia. :)
[pinit]20/02/08
Työtuolipohdiskelua
Noin yleensä ottaen, jos pitäisi nimetä jokin kalusteryhmä jonka edustajat ovat erityisen rumia niin työtuolit ovat varmasti ehdoton voittaja. Työtuoleista tulee varmasti ensimmäisenä mieleen se sinisellä kulahtaneella ja epämiellyttävällä kankaalla päällystetty, mutta muuten mustasta muovista tehty hirvitys, jonka päällä tulee päivisin toimistolla istuttua. Yök! Ajatuskin moisesta kotona hirvittää. Valitettavasti vaan suurin osa valmistajista näyttää ajattelevan, että tämä on se ainoa tapa muotoilla ergonominen työtuoli. Ergonomiahan on kuitenkin työtuolissa se tärkein asia, mutta itse kaipaisi kyllä sitä miellyttävää ulkonäköäkin.
No tästä päästäänkin siihen, että olemme jo pitkään yrittäneet löytää työhuoneeseemme katseen kestäviä työtuoleja. Tuoleja joiden päällä jaksaisi työpöydän ääressä istua vähän pidempäänkin. Tällä hetkellä toisen tuolin virkaa toimittaa vanha Ikean Nominell-tuoli ja toisena on keittiöstä lainassa oleva Arne Jakobsenin Seiska. Pöytä on oheisessa kuvassa näkyvä itse tehty massiivipuinen isohko taso, jossa on siis meille molemmille omat työpisteet.
Kaipaisimme siis keveitä ja vaaleita, mutta vähän pidempään istuessakin vielä mukavilta tuntuvia tuoleja pöydän kaveriksi. Varsinaiselle ergonomiselle työtuolille ei niin suuresti ole tarvetta kun useimmiten tulee kuitenkin vaan surffailtua tietokoneen äärellä. Harvemmin tehtyä töitä. Käytännössä meillä on nyt kaksi (huomattavasi kalliimpaa) pehmustettua vaihtoehtoa. Aliaksen Meetingframe 466 ja Eamesien alumiininen “vierastuoli”, molemmat valkoisella nahalla päällystettynä.
Edellisten lisäksi vaihtoehtoina ovat olleet niin ikään Eamesien muovisella istuinosalla varustettu vierastuoli ja tuo jo mainittu Jakobsenin klassikko Seiska.
Kaikissa näissä miellyttää yksinkertaisuus ja selkeys, sekä käsinojattomuus. Kovan tuolin hankkiminen hieman arveluttaa, mutta ainahan voisi hankkia tuoleihin myös istuintyynyt. Eamesin muovituolin puolesta puhuisi hinta ja Seiskan puolesta taas se, että niitä jo löytyy meiltä, joten niitä voisi hyödyntää esim. ruokailutuoleina silloin kun on enemmän vieraita käymässä.
[pinit]15/02/08
Astiakaapin arvoitus – 1. näytös
Jo aikaisemmin Sisustusta ja Sitruunoita blogin kommenteissa lupasin astiakaappiamme esitellä, siispä tervetuloa tutustumaan avaruusaseman astiastoon. No.. Meillä brändiuskovaisilla on tietenkin kaapeissamme vain tunnettuja astiabrändejä kuten Iittalaa, Arabiaa, Eva Soloa, Hackmannia, Alessia ja Sagaformia. ;)
Viinilasit ovat meillä ahkerassa käytössä, sillä viikonloppuisin tulee aina avattua pullo hyvää viiniä ruuan seuraksi. Viinilaseja meillä onkin kahta sarjaa: Iittalan Essence ja Tapio. Nämä lasit olemme valinneet tietysti kauniin ja selkeän muotokielen, sekä myöskin hyvän saatavuuden takia. Haittapuolena laseissa on ettei niitä voi pestä koneessa, mutta kahden ihmisen lasit tiskaa käsin nopeasti, sillä kukapa meillä kylässä kävisi. ;)
Tapio Wirkkalan vuonna 1952 suunnittelemat suunnittelemat tapio-lasit ovat matalat ja niiden jykevää jalkaa keventää lasin sisään vangittu ilmakupla.
Alfredo Häberlin vuonna 2001 suunnittelemat Essence-lasit taas ovat korkeat ja kevyet, sekä tilaavuudeltaan hieman suuremmat kuin Tapio-lasit.
Valitsemme lasit kattauksen tai mielen mukaan, toisinaan valinta on vaikea sillä molemmat lasit ovat erittäin kauniita. Itselleni tärkeää viinilaseissa on myös se, että lasin maljaosa on hyvin ohutta lasia, en voi sietää paksureunaisia viinilaseja.
Vaikka hyvät viinit maistuvat, emme sentään ole aivan Riedelin tasolla eli joka rypäleelle olisi oma lasinsa. Ajatus tästä on kyllä kiehtova, mutta Riedelin lasien estetiikka ei aivan miellytä ja kai nämä erikoislasit on suunnattu lähinnä todella hintaville viineille. Molekyyligastronomia-fanina arvostan kyllä tämän tapaista tiedettä suuresti. Varmasti lasin muoto vaikuttaa makuelämykseen, mutta itse olen huomannut eron vain samppanjalaseissa. Vaikka kuohuvia niin usein korkeista ja pitkistä laseista tarjoillaan, niin kyllä mielestäni matala ja laakea lasi antaa aivan eri makuelämyksen kuin korkea. Itse nautimmekin nykyisin lähes aina kuohuviinit/samppanjat Tapio samppanja laseista.
[pinit]