Katselet juttuja tunnisteella "leivät"
08/12/14
Beduiinien jalanjäljillä
Kun kuulin, että Hellaan & Herkkuun on tullut myyntiin Mill & Mortarin mausteita, säntäsin paikalle heti sopivan tilaisuuden tultua. Kyllä nimittäin jäi harmittamaan ettei viime kesän Taste of Helsingistä tullut hankittua uutta maustekokoelmaa. Mill & Mortarin mausteet ovat todella laadukkaita ja suuri osa mausteista on luomulaatuista. Mutta ehkä parhainta on tietenkin ne hienot purkit! Tyylikkäät mustat purkit ovat myös osoittautuivat myös käytännöllisiksi, koska niistä on helppo ottaa teelusikalla toisin kuin kapeista lasipurkeista. Lisäksi mausteet säilyvät valolta suojassa, mikä pidentää niiden ikää ja purkeille löytyy varmasti kaikenlaista käyttöä kun ne tyhjenevät.
Lähdin alunperin ostamaan Mill & Mortarin suolaa ja muita mausteita, mutta tämä Dukkah-juttu alkoi kiinnostamaan sen verran että näitä oli päästävä kokeilemaan. Dukkah tulee Egyptistä ja mausteseos yhdistää mausteet ja mantelit. Beduiinit kuljettivat Dukkahia aavikon halki ja söivät sitä kastamalla leipää siihen ja tätä mekin lähdimme kokeilemaan. Hieman vaihtelua perinteiselle öljy-balsamico tai öljy-suola-pippuri “leipädipille”.
Punaisessa Dukkahissa on makeaa ja savustettua paprikaa, kuminaa, korianteria, valkoisia seesaminsiemeniä ja tietenkin mantelia. Vihreä Dukkah sisältää pistaasia, vihreää fenkolia, mustia seesaminsiemeniä ja mantelia. Molemmat seokset olivat todella hyviä, mutta ehkä suosikiksi nousi lopulta kuitenkin vihreä Dukkah. Molemmissa seoksissa on todella todella tasapainoinen ja maukas makumaailma, eivätkä mausteet ole voimakkaita, vaikka punainen dukkah näyttää mielestäni tuliselta. Itse lisäsimme joukkoon vielä rouhaisun hyvää merisuolaa.
Öljynä Dukkahin kanssa käytimme seesamiöljyä sekä oliiviöljyä. Seesamiöljy on hieman voimakkaamman makuinen ja tuo kivan säväyksen mausteiden kanssa. Suosittelen testaamaan molempia. Dukkahia voi tietenkin tehdä myös ihan itse, sehän on vain manteli-mausteseos. Nämä valmiit Dukkah-purkit maksoivat vain noin 6 euroa ja purkki vaikuttaa riittoisalta, joten itse taidamme pitäytyä näissä. Dukkahia voi käyttää myös lihan, kalan ja kasvisten mausteina ruoanlaitossa.
Pakko vielä mainita tästä Terra Cretan useaan kertaan palkitusta oliiviöljystä. Maku on niin puhdas, raikas ja hedelmäinen, että sitä oikeasti voisi vaikka juoda. Tätä emme raaski käyttää paistamiseen, vaan nautimme öljyn leivän ja salaattien kanssa. Jokainen pullo on jäljitettävissä ja valmistajan laatukriteerit ovat todella korkealla. Jäi ehdottomasti omaksi suosikiksemme.
09/10/14
Pitaleivät kaalitäytteellä
Tämä sopisi varmasti hyvin monessa blogissa näkyneen “hävikistä herkuksi” teeman alle. Alkuviikosta tekemäämme intialaista kaalipaistosta jäi hieman epämääräinen määrä yli. Yleensä nämä tulee heitettyä pakastimeen ja ilmestyvät sitten jossain vaiheessa allekirjoittaneen lounaslistalle muiden ruoanloppujen kera. Oli kuitenkin sellainen olo, että tästä ruoasta olisi vielä kehiteltävissä jotain erityisen hyvää.
Koska kaalipaistoskin lähti liikkeelle jääkaapin tyhjennyksestä niin samalla teemalla jatkettiin. Tähänkin aineet kaivettiin jääkaapista, pitaleivät olisi tehty itse Tomi Björckin tv-ohjelmasta napatulla mainiolla reseptillä, mutta kiireessä päätimme tyytyä kaupan valmiisiin leipiin. Eihän nämä olleet niin hyviä saatika hienoja, mutta arjessa on välillä oikaistava. Melkein hieman yllättäen näistä leivistä tulikin älyttömän hyviä. Tulinen ja mausteinen kaali, pitaleipä ja ranskankerma raikastamassa. Toimii.
Ensimmäinen erä meni hyvin nopeasti alas, toisen kohdalla mieleen tuli, että tämä on pakko jakaa muillekin. Kannattaa kokeilla. Paatunut lihansyöjä yhdistäisi tähän vielä lammasta, sopii varmasti hyvin.
Pitäleivät kaalitäytteellä
- pitäleipiä (ohje täällä)
- intialaista kaalipaistosta (ohje täällä)
- salaattia
- juustoraastetta
- ranskankermaa
- tuoretta korianteria
Valmista pitaleivät (tai lämmitä valmiit uunissa). Valmista kaalipaistos, tai lämmitä edelliseltä päivältä yli jäänyt paistos.
Halkaise leivät taskuiksi, täytä alle huuhdeltua salaattia, juustoraastetta, kaalipaistosta sekä koko komeuden päälle nokare ranskankermaa. Viimeistele leivät muutamalla korianterin lehdellä. Tarjoa heti. Syömistä helpottaaksesi leiville kannattaa taitella kätevät taskut voi- tai leivinpaperista.
[pinit]01/01/14
Uusi vuosi, uusi pizzapohja
Joulun viettämisen ja jouluruokien syömisen jälkeen jostain syystä aina maistuu pizza. Niin tänäkin vuonna. Joululahjojen joukosta löytyi tänä vuonna kunnon pizzaraamattu eli Jan Vardøenin Pizza paradiso ja sitä selaillessa heräsi halu kokeilla kirjassa esitettyä pizzapohjaa vuosien varrella kehittyneen reseptimme sijaan. Joskus aiemminkin tuli pizzat tehtyä “tipo 00” jauhoihin perustuvan reseptin mukaan, mutta Lidlin lopettaessa näiden jauhojen myynnin ja Stockan myydessä yleensä ei oota olemme tehneet pohjat durum- ja vehnäjauhoseokseen. Pikkulinnut lauloivat, että Soul Kitchen -blogia pitävän Annan Hella & Herkku -nimisestä kaupasta noita jauhoja nyt saa ja vielä laadukkaita sellaisia. Kurvasimme siis Töölöön ostoksille ja päätös uuden reseptin kokeilemisesta oli syntynyt.
Kuvassa muuten ns. jämäpizza eli vähän kaikenlaista mitä punajuuri- ja sardellipizzojen jäljiltä jäi jäljelle. Ei mikään onnistunein kokeilu, mutta tämä päätyi tällä kertaa kuvattavaksi. Sisältövaihtoehtoja löytää aikaisemmista postauksistamme, oma suosikkimme taitaa olla yksinkertainen margherita (rucolalla basilikan sijaan), mutta arkistosta löytyy mm. punajuuri-, peruna-, sardelli-, tuoremakkara– ja tonnikalatäytteet.
Pizzapohja (8 kpl)
- 6 dl haaleaa vettä
- 1 dl hyvää oliiviöljyä
- 1/4 pkt (n. 12 g) tuorehiivaa (tai 3 g kuivahiivaa)
- 1 rkl sokeria
- 1 kg “tipo 00” vehnäjauhoja
- 1 rkl suolaa
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Alkuperäisessä ohjeessa käskettiin käyttää 25 °C vettä, mutta kädenlämpöinen toimi oikein hyvin. Sekoita sitten vettä, oliiviöljyä, hiivaa ja sokeria monitoimikoneessa taikinakoukulla noin 3 minuuttia, siihen asti kun seos on tasaista.
Siivilöi jauhot ja suola. Lisää ne sitten hiljalleen veden sekaan samalla koneella sekoittaen. Vaivaa taikinaa sitten hiljaisella teholla noin 15 minuuttia, kunnes se on tasaista ja kimmoisaa. Taikina saattaa näyttää hieman löysältä, mutta niin se pitääkin. Jos se on kuitenkin liian löysää, lisää jauhoja ja jos liian kiinteää niin lisää vettä. Kumoa taikina hyvin jauhotetulle pöydälle ja anna levätä liinan alla 20 minuuttia.
Jaa taikina sitten kahdeksaan noin 200 g kokoiseen osaan. Vaivaa paloja käsissäsi ja pyörittele ne palloiksi. Laita ne harvakseltaan öljytylle uunipellille tai vaikka lautasille. Voit kohottaa taikinapalloja huoneenlämmössä 2-3 tuntia, jolloin ne kasvavat noin kaksinkertaisiksi kooltaan. Tämän jälkeen taikinan voi käyttää tai säilyttää jääkaapissa jopa muutaman parin päivän ajan. Parhaan lopputuloksen saa kun kohottaa taikinan jääkaapissa yön yli ja leipoo pizzat vasta seuraavana päivänä.
Venytä pizzat käsin (tai kaulitse piirakkakaulimella) tasaisiksi levyiksi runsaasti jauhotetulla pöydällä. Paista mahdollisimman lämpimässä uunissa. Paistoaika 275 asteessa on noin 6-7 minuuttia.
Resepti on peräisin Jan Vardøenin mainiosta kirjasta Pizza paradiso.
Taikina oli juuri niin hyvä kuin etukäteen uskalsi toivoa. Se nousee komeasti pizzakiven päällä, on rapea reunoilta ja pehmeähkö keskeltä. Juuri sellainen mistä tykkään. Voisi kuvitella, että tästä taikinasta tulisi myös hyvä pannupizza. Ostamissamme pizza-jauhoissa on runsaasti gluteenia ja proteiinia joten niistä syntyi taikina, jossa on todella vahva sitko. Taikinan muotoileminen pizzaksi käsin osoittautuikin tehtäväksi, johon omat hermot eivät riittäneet ja piti ottaa piirakkakaulin avuksi. Kaulimella pohjasta ei tule aivan yhtä ilmava, joten mielummin homman tekisi käsin. Mutta kun ei vaan tunnu onnistuvan, pitäisi päästä joskus jonkun mestarin oppiin ja nähdä kuinka homma tehdään.
Tarjosimme vieraille tämän pohjan päälle tehtynä punajuuri- ja tomaatti-mozzarellapizzoja, joissa pohja toimi erinomaisesti. Taikina nousee reunalta nopeasti, joten täytteet pysyvät sen pinnalla hyvin. Käytin myös kaulitsemisessa runsaasti durum-jauhoja, joita kirjassa suositeltiin. Niiden avulla pizza liikkuikin kaulitessa sopivan liukkaasti pöydällä ja pizzalapion päältä helposti uuniin.
Kahdeksan pizzan taikina kuulosti alkuun vähän isolta, mutta koko oli sellainen josta Kenwoodin kMiximme selviytyi oikein hyvin ja joka meillä tällä kertaa kului parissa päivässä. Jos vieraita ei olisi ollut tulossa niin kahdellehan tuossa olisi ollut liikaa. Taikina kuitenkin säilyy pari päivää hyvänä ja välipäivän jälkeen voi taas tehdä pizzaa tai paistaa lopputaikinan focacciaksi, jos ei pizza enää maistu. Jos vaan jauhoja vastaisuudessakin saa niin tällä ohjeella kyllä mennään tästä eteenpäin.
[pinit]