Katselet juttuja tunnisteella "matkailu"
28/07/14
Pub Niska
Strömsöstä varmaan kaikille tuttu Michael Björklund on todella symppis tyyppi. Ja kun Michael avaa mantereen puolelle Turkuun pizzoja tarjoavan ravintolan niin onhan se käytävä kokeilemassa. Michaelhan on käytännössä vain ravintolakonseptin isä ja itse ravintolaa pyörittävät muut, mutta ei anneta sen häiritä.
Pub Niskan ideana on yhdistää pizzaan, tai peltileipiiin kuten niitä ravintolassa kutsutaan, Ahvenanmaalaisia sekä lähialueen makuja ja raaka-aineita. Peltileivän päältä voikin löytää mm. saunapalvikinkkua, kylmäsavulohta, piparjuuurta tai lammasta tutumpien täytteiden lisäksi. Nimensä Pub Niska on lainannut kuuluisalta kieltolain aikaiselta salakuljettajalta Algoth Niskalta ja ravintolan sisustuksessa näkyykin merihenkisyys, kalustuksen koostuessa osittain puisista rahtilaatikoista. Ihan onnistuneen viihtyisä paikka, varsinkin kesällä kun terassilta pääsee ihailemaan Aurajokea ja kaupungin menoa.
Itse peltileivät olivat ihan perushyviä, paljon lähiöpizzerioita parempia, mutta silti jäi se wow-fiilis puuttumaan. Itse otin Michael Björklundin nimikkoannoksen BJÖRKLUND, jossa oli Ahvenanmaa vahvasti läsnä lampaanlihoineen. Tian valinta osui peltileipään nimeltä KICKAN, jossa hyvin klassinen vuohenjuuston ja balsamicosiirapin yhdistelmä oli yhdistetty perinteiseen tomaatti-pizzaan. Peltileivät olivat hyviä, pohja oli maukas, tomaattikastike erinomainen, mutta silti jäi jokin puuttumaan. Ehkä makupaletissa ei ollut uskallettu lähteä riittävästi leikittelemään Skifferin tapaan ja toisaalta esim. Putte’sissa on pizzan perusasiat paremmin kohdallaan. Ja ei Turussakaan kilpailu ole olematonta, kun Tintåsta ja Pizzariumista saa molemmista erinomaista pizzaa.
27/07/14
Lomaseikkailuja
Kesäloman viimeiset päivät alkaa olla käsillä ja sen verran on pitkin Suomea ja netittömiä taipaleita tullut reissattua ettei blogiin ole ehtinyt juuri kirjoitella. Loma aloitettiin Turun reissulla, josta palauduttiin hetkeksi kotimaisemiin, kunnes lähdettiin taas. Ja minnekäs muualle kuin kohti Turkua ja Turun saaristoa. Oma auto jätettiin matkan varrelle vanhempieni talliin ja matkaa tehtiin lainaksi saadulla Suomessa tehdyllä Mercedes-Benzillä, tuttavallisemmin A160 CDI automaatilla.
Saaristossa oli tarkoitus purjehtia, mutta kun tuulta ei ollut niin keskityttiin grillaamiseen, saunomiseen ja upeasta säästä nauttimiseen. Hetkessä pahentunut sinilevätilanne rajoitti ikävästi uimista ja juuri ennen satamaan paluuta saimme kokea melkein suoraan kohdalle osuneen ukkoskuuron. Hetken oli jännittävää kun salamat välähtelivät ja ukkonen paukahteli samaan aikaan.
Turusta käännettiin Mersun nokka kohti Tamperetta, jonne päätimme Taste of Helsingin innoittamana tehdä ravintolapainotteisen turistimatkan. Yötä oltiin miellyttävän modernissa, ihan uudessa Scandic Tampere Stationissa, aivan juna-aseman kupeessa. Hieman kesän takia uinuvasta kaupungista löytyi kivasti tekemistä, vaikka Tian harmiksi se Särkänniemi jäikin käymättä. Tampereen visiitistä myöhemmin vähän lisää, kunhan taas sadepäivä tms. motivoi istumaan pidempään tietokoneen ääressä.
Tampereelta suunnistettiin vielä mökille helteistä säätä ja paarmojen määrää ihmettelemään. Neljän päivän aikana syntyi vanhoista kuormalavoista “sänky” vanhan futonimme alle mökin yläkertaan. Ihan riittävän suuri homma helteessä tehdyksi.
Vaikka tämä ei mikään autoblogi olekaan niin muutama sananen vielä tuosta meillä lainassa olleesta Mersun A-sarjalaisesta. Oma automme (VW Scirocco) on kohta neljävuotias, joten siltäkin kannalta oli hyvin mielenkiintoista päästä kokeilemaan saman kokoluokan verrokkia hieman pidemmäksi aikaa. Ajettavudeltaan hyvin saksalaistyyppiseen Mersuun istui melkein kuin meidän Volkkariinkin, tuntuma oli hyvin samanlainen. Mersulla oli todella kiva ajaa ja vaihteistokin oli hyvin samanlainen kuin meidän auton DSG, viiksessä olleeseen vaihdevipuun ei kyllä millään tottunut. Plussaa ajettavuudesta, ohjaustuntumasta, alustasta, todella fiksusti toimivasta vakionopeudensäätimestä ja penkeistä. Miinusta huonosti sijoitetuista ilmastoinnin säädöistä ja tehon puutteesta. Tuo pikku-diesel on enemmän kotonaan kaupunkipyörityksessä. Ei meille vielä Mersua myyty, mutta ihan mielenkiintoista olisi kokeilla hieman tehokkaampaa bensa-versiota.
Auton meille lainasi Mercedes-Benz / Veho ja hotelliyöpymisen tarjosi Scandic.
[pinit]15/07/14
Kaskis, Turku
Hieman hiljaista on pidellyt täällä blogissa. Kesäloma alkoi ja onneksi samalla kelitkin parani, tietokoneella ei ole viitsinyt istuskella vaikka kerrottavaa olisikin ollut. Loma aloitettiin viikko sitten suuntaamalla kohti mainiota kesäkaupunkia Turkua. Yhtenä ajatuksena oli käydä testaamassa Erik Mansikan, Simo Raision ja Topi Pekkasen kuluvan vuoden helmikuussa avaama paljon kehuja saanut ravintola Kaskis. Ravintolan väen oli määrä palata lomilta tiistaina 8.7. ja tämän illan otimme kohteeksemme, keskiviikkona kun oli jo tarkoitus palata kotiin. Helppoa ei kuitenkaan pöydän saaminen ollut, tilaa oli tasan kahdelle ja heti ravintolan avaamisaikaan eli neljältä. Ravintola olikin aivan täynnä sen ajan kuin siellä olimme. Harvemmin on tullut odoteltua ravintolan aukeamista jonossa pihalla. :)
Kesälomalta paluun kunniaksi ruokalista oli uudistettu, mutta itse päätimme jättää annosten sekä viinien valinnan keittiön puolelle ja tilasimme normaaliin tyyliimme ravintolaa aina parhaiten esittelevän menun, tässä tapauksessa 6 ruokalajia viineineen. Listalla ei viinipakettia ollut erikseen mainittu, mutta sellaisen siis sai ja olisi saanut myös tasting-kokoisena eli puolikkaana niin halutessaan. Menu käsittää kolme alkuruokaa, kaksi pääruokaa ja yhden jälkkärin kulloinkin voimassa olevalta listalta. Meille tarjoiltiin seuraavat annokset.
* * *
KaskiSkagen – Käsinkuorittuja katkarapuja, paahdettua saaristolaisleipää ja tillikreemiä
Karitsacarpaccio, sienilientä ja kesäperunaa
Kaskiksen kesäkeitto
Paistettuja ahvenfileitä ja inkivääriveloutekastiketta
Viskilän tilan kukonpoikaa, maissikastiketta ja rosmariinipolentaa
Herukanlehtisorbet, mascarponea ja mantelileivos
* * *
Varsinaisen illallisen alkua odotellessamme otimme lasilliset kesäisen raikasta ja mukavan pirskahtelevaa Piccini Proceccoa. Keittiö puolestaan tervehti meitä yksinkertaisella, mutta onnistuneella varsiselleri, omena, lime “shotilla”.
Menu lähti käyntiin Kaskiksen versiolla perinteisestä katkarapuskagenista. Ravintolan oma saaristolaislimppu tarjoiltiin katkaraputahnan, viiriäisenmunan, kurkun ja erinomaisen tillikreemin kera. Aavistuksen yllätyksetön aloitus, mutta maut toimivat erinomaisesti yhteen. Ruoan kanssa tarjoiltu Kranz Riesling 2012 toimi raikkaana ja mineraalisena viininä mainiosti annoksen kanssa yhteen.
Toisena alkuruokana pöytään tuotiin karitsacarpaccio, joka olikin aivan erinomainen annos. Sopivan suolainen carpaccio, hienostuneesti paahdettu peruna, kevyesti hillotut sipulit ja aivan erinomainen sieniliemi saivat melkein nuolemaan lautasen puhtaaksi. Annoksen seuraksi laseihin kaadettu raikas, aavistuksen sitruunaruohoinen Joseph Drouhin Côte De Beaune Blanc 2010 chardonnay oli jälleen ruoalle oiken hyvä kumppani.
Kolmas alkuruoka löytyikin itseasiassa ravintolan pääruokien joukossa. Annos jonka ehdottomasti toivoin kuuluvan osaksi menua, Kaskiksen kesäkeitto. Höyrytetyt, nuoret kasvikset oli täydellisen hyvin maustettu, kypsyydet kohdallaan ja perunoissa aivan täydellinen voin maku. Herkullinen liemi kaadettiin kasvisten joukkoon vasta pöydässä. Paras kesäkeitto minkä olen koskaan missään syönyt. Hieman yllätyksetön annos, samaan tapaan kuin menun aloittanut skagenkin, mutta kun hommat tehdään näin hyvin niin yllätyksettömyys on vain positiivinen juttu. Pakko myöntää, että annoksen kanssa tarjoiltu Piccini Vernaccia di San Gimignano 2010 jäi lähes huomiotta, kun tuli keskityttyä erinomaiseen annokseen. Ei se ainakaan kokonaisuutta häirinnyt. :)
Ensimmäinen pääruoka ahvenfileet inkiväärikastikkeessa veikin makumaailman kotimaisesta mummolasta askeleen kohti aasiaa. Pinnalta rapeaksi paahdettu ahven sai seurakseen aavistuksen liian monta, vaikkakin herkullista raviolia, kasviksia ja erinomaisen inkiväärikastikkeen. Annoksen ohessa tarjoiltiin vielä itamaisia makuja toistanut kaalisalaatti. Huomattavasti aiemmin tarjottua chardonnayta jykevämpi, sitruksinen, aavistuksen tamminen Uusi-Seelantilainen Villa Maria Cellar Selection Chardonnay 2010 toi hyvin vastinetta miedolle inkiväärin tulisuudelle.
Toinen pääruoista, Viskilän tilan kukonpoika tarjoiltiin menun osana hieman päälistasta poikkeavana. Luut oli poistettu ja annos oli koottu yhdeksi annokseksi (listalta tullessa osa annoksesta tarjoillaan “kanakorina”). Muuten erittäin tasapainoinen kokonaisuus, mutta mustia linssejä olisi voinut olla hieman vähemmän. Nyt ne hieman ajoivat miedohkon kukonpojan yli. Suutuntumaltaan pehmeä Tempus Two Copper Series Grenache Shiraz Mourverde 2011 oli jälleen hyvä kumppani annokselle.
Illallinen lopeteltiin hyvin täydellä vatsalla ja sopivan maltillisella annoksella, jossa hienostunut herukanlehtisorbet sai seurakseen pehmeää mascarponea, mansikoita ja pieniä, juuri uunista tulleita, pinnalta rapeita ja sisältä pehmeitä mantelikeksejä. Seuraksi juuri riittävän makeaa Planeta Passito di Notoa, raikkaan kesäistä, trooppisen hedelmäistä ja vaniljaista Moscatoa.
Kaskis oli kokonaisuutena todella miellyttävä kokemus. Palvelu oli lämminhenkistä ja mutkatonta, vaikka lomaltapaluun johdosta muutama kömmähdys tapahtuikin niin ne hoidettiin kunnialla kuntoon. Ruoka oli erinomaisen hyvää, viinivalinnat toimivia ja paikasta jäi muutenkin hyvä fiilis. Pääkaupunkiseudun näkökulmasta menu sekä viinit ja varsinkin vesi (!) oli hyvin maltillisesti hinnoiteltuja. Osa annoksista oli melkoisen kookkaita, joten melkoinen ähky oli kun lähdettiin kohti kauppatoria kävelemään. Ehkä tätä ei pitäisi ääneen sanoa, mutta olisimme ihan mielellämme maksaneet hieman pienemmistäkin annoksista ihan saman hinnan. :D
Kaikenkaikkiaan erinomainen lisä Turun muutenkin jo mielenkiintoiseen ravintolatarjontaan. Onnea ja menestystä ja Erikille terkkuja!
