Katselet juttuja tunnisteella "ravintola"
27/07/14
Lomaseikkailuja
Kesäloman viimeiset päivät alkaa olla käsillä ja sen verran on pitkin Suomea ja netittömiä taipaleita tullut reissattua ettei blogiin ole ehtinyt juuri kirjoitella. Loma aloitettiin Turun reissulla, josta palauduttiin hetkeksi kotimaisemiin, kunnes lähdettiin taas. Ja minnekäs muualle kuin kohti Turkua ja Turun saaristoa. Oma auto jätettiin matkan varrelle vanhempieni talliin ja matkaa tehtiin lainaksi saadulla Suomessa tehdyllä Mercedes-Benzillä, tuttavallisemmin A160 CDI automaatilla.
Saaristossa oli tarkoitus purjehtia, mutta kun tuulta ei ollut niin keskityttiin grillaamiseen, saunomiseen ja upeasta säästä nauttimiseen. Hetkessä pahentunut sinilevätilanne rajoitti ikävästi uimista ja juuri ennen satamaan paluuta saimme kokea melkein suoraan kohdalle osuneen ukkoskuuron. Hetken oli jännittävää kun salamat välähtelivät ja ukkonen paukahteli samaan aikaan.
Turusta käännettiin Mersun nokka kohti Tamperetta, jonne päätimme Taste of Helsingin innoittamana tehdä ravintolapainotteisen turistimatkan. Yötä oltiin miellyttävän modernissa, ihan uudessa Scandic Tampere Stationissa, aivan juna-aseman kupeessa. Hieman kesän takia uinuvasta kaupungista löytyi kivasti tekemistä, vaikka Tian harmiksi se Särkänniemi jäikin käymättä. Tampereen visiitistä myöhemmin vähän lisää, kunhan taas sadepäivä tms. motivoi istumaan pidempään tietokoneen ääressä.
Tampereelta suunnistettiin vielä mökille helteistä säätä ja paarmojen määrää ihmettelemään. Neljän päivän aikana syntyi vanhoista kuormalavoista “sänky” vanhan futonimme alle mökin yläkertaan. Ihan riittävän suuri homma helteessä tehdyksi.
Vaikka tämä ei mikään autoblogi olekaan niin muutama sananen vielä tuosta meillä lainassa olleesta Mersun A-sarjalaisesta. Oma automme (VW Scirocco) on kohta neljävuotias, joten siltäkin kannalta oli hyvin mielenkiintoista päästä kokeilemaan saman kokoluokan verrokkia hieman pidemmäksi aikaa. Ajettavudeltaan hyvin saksalaistyyppiseen Mersuun istui melkein kuin meidän Volkkariinkin, tuntuma oli hyvin samanlainen. Mersulla oli todella kiva ajaa ja vaihteistokin oli hyvin samanlainen kuin meidän auton DSG, viiksessä olleeseen vaihdevipuun ei kyllä millään tottunut. Plussaa ajettavuudesta, ohjaustuntumasta, alustasta, todella fiksusti toimivasta vakionopeudensäätimestä ja penkeistä. Miinusta huonosti sijoitetuista ilmastoinnin säädöistä ja tehon puutteesta. Tuo pikku-diesel on enemmän kotonaan kaupunkipyörityksessä. Ei meille vielä Mersua myyty, mutta ihan mielenkiintoista olisi kokeilla hieman tehokkaampaa bensa-versiota.
Auton meille lainasi Mercedes-Benz / Veho ja hotelliyöpymisen tarjosi Scandic.
[pinit]15/07/14
Kaskis, Turku
Hieman hiljaista on pidellyt täällä blogissa. Kesäloma alkoi ja onneksi samalla kelitkin parani, tietokoneella ei ole viitsinyt istuskella vaikka kerrottavaa olisikin ollut. Loma aloitettiin viikko sitten suuntaamalla kohti mainiota kesäkaupunkia Turkua. Yhtenä ajatuksena oli käydä testaamassa Erik Mansikan, Simo Raision ja Topi Pekkasen kuluvan vuoden helmikuussa avaama paljon kehuja saanut ravintola Kaskis. Ravintolan väen oli määrä palata lomilta tiistaina 8.7. ja tämän illan otimme kohteeksemme, keskiviikkona kun oli jo tarkoitus palata kotiin. Helppoa ei kuitenkaan pöydän saaminen ollut, tilaa oli tasan kahdelle ja heti ravintolan avaamisaikaan eli neljältä. Ravintola olikin aivan täynnä sen ajan kuin siellä olimme. Harvemmin on tullut odoteltua ravintolan aukeamista jonossa pihalla. :)
Kesälomalta paluun kunniaksi ruokalista oli uudistettu, mutta itse päätimme jättää annosten sekä viinien valinnan keittiön puolelle ja tilasimme normaaliin tyyliimme ravintolaa aina parhaiten esittelevän menun, tässä tapauksessa 6 ruokalajia viineineen. Listalla ei viinipakettia ollut erikseen mainittu, mutta sellaisen siis sai ja olisi saanut myös tasting-kokoisena eli puolikkaana niin halutessaan. Menu käsittää kolme alkuruokaa, kaksi pääruokaa ja yhden jälkkärin kulloinkin voimassa olevalta listalta. Meille tarjoiltiin seuraavat annokset.
* * *
KaskiSkagen – Käsinkuorittuja katkarapuja, paahdettua saaristolaisleipää ja tillikreemiä
Karitsacarpaccio, sienilientä ja kesäperunaa
Kaskiksen kesäkeitto
Paistettuja ahvenfileitä ja inkivääriveloutekastiketta
Viskilän tilan kukonpoikaa, maissikastiketta ja rosmariinipolentaa
Herukanlehtisorbet, mascarponea ja mantelileivos
* * *
Varsinaisen illallisen alkua odotellessamme otimme lasilliset kesäisen raikasta ja mukavan pirskahtelevaa Piccini Proceccoa. Keittiö puolestaan tervehti meitä yksinkertaisella, mutta onnistuneella varsiselleri, omena, lime “shotilla”.
Menu lähti käyntiin Kaskiksen versiolla perinteisestä katkarapuskagenista. Ravintolan oma saaristolaislimppu tarjoiltiin katkaraputahnan, viiriäisenmunan, kurkun ja erinomaisen tillikreemin kera. Aavistuksen yllätyksetön aloitus, mutta maut toimivat erinomaisesti yhteen. Ruoan kanssa tarjoiltu Kranz Riesling 2012 toimi raikkaana ja mineraalisena viininä mainiosti annoksen kanssa yhteen.
Toisena alkuruokana pöytään tuotiin karitsacarpaccio, joka olikin aivan erinomainen annos. Sopivan suolainen carpaccio, hienostuneesti paahdettu peruna, kevyesti hillotut sipulit ja aivan erinomainen sieniliemi saivat melkein nuolemaan lautasen puhtaaksi. Annoksen seuraksi laseihin kaadettu raikas, aavistuksen sitruunaruohoinen Joseph Drouhin Côte De Beaune Blanc 2010 chardonnay oli jälleen ruoalle oiken hyvä kumppani.
Kolmas alkuruoka löytyikin itseasiassa ravintolan pääruokien joukossa. Annos jonka ehdottomasti toivoin kuuluvan osaksi menua, Kaskiksen kesäkeitto. Höyrytetyt, nuoret kasvikset oli täydellisen hyvin maustettu, kypsyydet kohdallaan ja perunoissa aivan täydellinen voin maku. Herkullinen liemi kaadettiin kasvisten joukkoon vasta pöydässä. Paras kesäkeitto minkä olen koskaan missään syönyt. Hieman yllätyksetön annos, samaan tapaan kuin menun aloittanut skagenkin, mutta kun hommat tehdään näin hyvin niin yllätyksettömyys on vain positiivinen juttu. Pakko myöntää, että annoksen kanssa tarjoiltu Piccini Vernaccia di San Gimignano 2010 jäi lähes huomiotta, kun tuli keskityttyä erinomaiseen annokseen. Ei se ainakaan kokonaisuutta häirinnyt. :)
Ensimmäinen pääruoka ahvenfileet inkiväärikastikkeessa veikin makumaailman kotimaisesta mummolasta askeleen kohti aasiaa. Pinnalta rapeaksi paahdettu ahven sai seurakseen aavistuksen liian monta, vaikkakin herkullista raviolia, kasviksia ja erinomaisen inkiväärikastikkeen. Annoksen ohessa tarjoiltiin vielä itamaisia makuja toistanut kaalisalaatti. Huomattavasti aiemmin tarjottua chardonnayta jykevämpi, sitruksinen, aavistuksen tamminen Uusi-Seelantilainen Villa Maria Cellar Selection Chardonnay 2010 toi hyvin vastinetta miedolle inkiväärin tulisuudelle.
Toinen pääruoista, Viskilän tilan kukonpoika tarjoiltiin menun osana hieman päälistasta poikkeavana. Luut oli poistettu ja annos oli koottu yhdeksi annokseksi (listalta tullessa osa annoksesta tarjoillaan “kanakorina”). Muuten erittäin tasapainoinen kokonaisuus, mutta mustia linssejä olisi voinut olla hieman vähemmän. Nyt ne hieman ajoivat miedohkon kukonpojan yli. Suutuntumaltaan pehmeä Tempus Two Copper Series Grenache Shiraz Mourverde 2011 oli jälleen hyvä kumppani annokselle.
Illallinen lopeteltiin hyvin täydellä vatsalla ja sopivan maltillisella annoksella, jossa hienostunut herukanlehtisorbet sai seurakseen pehmeää mascarponea, mansikoita ja pieniä, juuri uunista tulleita, pinnalta rapeita ja sisältä pehmeitä mantelikeksejä. Seuraksi juuri riittävän makeaa Planeta Passito di Notoa, raikkaan kesäistä, trooppisen hedelmäistä ja vaniljaista Moscatoa.
Kaskis oli kokonaisuutena todella miellyttävä kokemus. Palvelu oli lämminhenkistä ja mutkatonta, vaikka lomaltapaluun johdosta muutama kömmähdys tapahtuikin niin ne hoidettiin kunnialla kuntoon. Ruoka oli erinomaisen hyvää, viinivalinnat toimivia ja paikasta jäi muutenkin hyvä fiilis. Pääkaupunkiseudun näkökulmasta menu sekä viinit ja varsinkin vesi (!) oli hyvin maltillisesti hinnoiteltuja. Osa annoksista oli melkoisen kookkaita, joten melkoinen ähky oli kun lähdettiin kohti kauppatoria kävelemään. Ehkä tätä ei pitäisi ääneen sanoa, mutta olisimme ihan mielellämme maksaneet hieman pienemmistäkin annoksista ihan saman hinnan. :D
Kaikenkaikkiaan erinomainen lisä Turun muutenkin jo mielenkiintoiseen ravintolatarjontaan. Onnea ja menestystä ja Erikille terkkuja!
23/06/14
Lumoava ravintola Luomo
Luomo on yksi niistä Helsingin ravintoloista johon on pitänyt jo pitkään mennä. Yhdellä Michelin tähdellä palkittu ravintola on kuitenkin aina jostain syystä saanut tehdä tilaa uusille tulokkaille kun on illallispaikkaa mietitty. Ilman että siihen on mitään erityistä syytä ollut. Nyt kun oli minun vuoroni järjestää synttäriyllätys en enää voinut olla korjaamatta tätä virhettä ja varasin pöydän Luomosta.
Aiemminhan Luomo sijaitsi tiloissa, joissa tänä päivänä toimii aiemmin tänä vuonna vierailemamme, myöskin nykyään Michelin tähdellä palkittu ravintola Ask. Luomo muutti pari vuotta sitten Krunikasta Torikortteleihin, aivan Kauppatorin viereen ja sijaitsee samojen ravintoloitsijoiden toisen ravintolan Pure Bistron yläkerrassa.
Luomo on perinteiseen ranskalaiseen keittotyyliin edelleen vahvasti nojaava ravintola vaikka muuttikin jonkin verran ruokafilosofiaansa vuodenvaihteessa. Nykyään raaka-aineeksi kelpaa enää vain kotimainen (suolaa ja pippuria lukuunottamatta) ja palettiin on otettu mm. villiyrttejä mukaan. Samalla ruokalistakin on kokenut uudistuksen ja sisältää nykyisellään käytännössä vain viiden ja seitsemän ruokalajin vaihtoehdot. Annoksia menuihin pystyy kuitenkin hieman vaihtelemaan. Molempiin menuihin on myös sovitettu valmiit viinipaketit, jotka iloksemme sai myös puolikkaina.
Meillä on ollut periaatteena, että kun mennään hyvään ravintolaan syömään niin oikeasti tutustutaan siihen mitä ravintolalla on tarjota. Yleensä syödään se pisin menu-kokonaisuus ja mielellään vielä annoksiin sovitettujen viinien kera. Tälläkin kertaa siis lähdettiin liikkeelle seitsemän ruokalajin kokonaisuudella, joka tottelee nimeä Tour de Finland ja sisältää kolmen alkuruoan, kahden pääruoan ja kahden jälkiruoan lisäksi kuusi listalle nimettyä keittiön tervehdystä.
* * *
TUBE – punakaali gazpacho
SIIDERI & HERBES – Sir siideriä ja yrttejä
BRESAOLA – riimihärkää Lapualta
VILLIYRTTEJÄ JA RUSKISTETTUA VOITA – jäätelöä ruskistetusta voista ja villiyrttejä
SAARISTON AHVENTA – ahventerriiniä, tillikokkelia ja sahtia
ODE TO SALONIEMI – Saloniemen vuohenlihaa, laktoosikaramellia ja punajuurta
MERITAIMENTA, MANNAA JA METSÄSIENIÄ – meritaimen confit, rakuunamannaa ja tomaattia
PIIMÄ & PORKKANA
NOT PULLED PORK – Ilmajoen possua, sipulia ja mangoldia
JINGJANG – lakritsia ja maitoa
RAPARPERI SABLÉ – Ahlbergin raparperia, sablé ja pannacotta
TATTISUKLAA – tatti-karamellijäätelöä, suklaata ja tammea
P4 – Mesiangervo
* * *
Ja olipahan melkoista makujen ilotulitusta. Aivan aluksi makuhermoja kiusoteltiin kolmella tervehdyksellä ennen kuin lähdettiin kunnolla liikkeelle. Punakaali gazpacho tarjoiltiin koeputkesta, siitä annoksen nimi. Laboratorio-teema jatkui kun siideriä ja yrttejä tuli pöytään hyvin paljon petrimaljaa muistuttuvassa astiassa. Erinomaisen maukas riimihärkä-tartar kera ketunleivän tarjoiltiin kiven päältä. Alkupalat huuhdottiin alas talon samppanjalla, Bonnaire Grand Cru Blanc de Blancsilla, joka on löytyy muuten ihan Alkon hyllyltäkin. Alkosta ostettuna hinta-laatusuhteeltaan sieltä samppanjojen paremmasta päästä, voisin kuvitella hyväksi kumppaniksi esim. sushille.
Alkuruoista ensimmäinen eli jäätelö ruskistetusta voista kera nokkoskeksin, villiyrttien ja nokkoskeiton oli aivan täyden kympin annos. Yksinkertainen ja hienostunut annos, jossa maut olivat täydellisesti tasapainossa. Huikean hyvä annos ja mieletön aloitus menulle. Annoksen kanssa tarjoiltiin hyvin kesäinen M. Schömann Devon Elegantia Riesling (2011). Toinen alkuruoista, ahventerriini, oli hyvin hienostunut ja upeasti kalan hienon maun esilletuova annos. Uusiseelantilainen mustaherukkainen Little Beauty Sauvingnon Blanc (2011) toimi jälleen erittäin hyvin annoksen kanssa yhteen. Kolmannessa alkuruossa siirryttiinkin sitten vahvempien makujen suuntaan, maanläheisessä annoksessa täyteläinen vuohenliha sai tukea usealla tavalla valmisetetusta punajuuresta, vuohenmaidosta ja erinomaisesta karamellikastikkeesta. Annoksen voimakkaampi makumaailma vaati tuekseen voimakkaampaa viiniä, jossa luomuviini Mas Irene Cabernet Franc & Merlot (2009) täytti tehtävänsä. Viinin herkät tanniinit ja raikkaan hapokas suutuntuma kuitenkin sallivat hyvin sen, että seuraavan ruokalajin kanssa siirryttäisiin takaisin valkoviiniin.
Ensimmäinen pääruoka, Meritaimen oli saanut kaverikseen selkeitä kevään makuja. Tomaattinen kastike, korvasienet ja vihreä parsa muodostivat Ahvenanmaalla kasvatetun meritaimenen kanssa hienon kokonaisuuden. Sopivasti suolattu ja silkkiseksi kypsennetty kala oli herkullista. Ja jälleen Samuel Billaud Chablis toimi hyvänä tukena annokselle. Ennen toista pääruokaa makupaletti puhdistettiin raikkaalla porkkanalla ja sitten siirryttiin omalta kohdaltani illan kohokohtaan. Herkullisesti kypsennetty possurulla, grillattu amerikansalaatti, punamagoldi, kevyesti karamellisoitunut sipuli ja pekonikastike. Nam! Refugio Pinot Noir Chilestä, Casablanca-laakson viileiltä, mutta aurinkoisilta rinteiltä jälleen erittäin hyvä kumppani annokselle.
Alku ja pääruokien ohella Luomo muuten, muista ravintoloista poiketen, tarjoaa annoksille sovitetut leivät. Tämä oli suurelle leipien ystävälle mieluinen yllätys. Illan aikana saatiin nauttia focacciaa, ruisleipää ja vehnäsämpylää. Kaikki tietenkin juuri uunista tulleina.
Ennen varsinaisia jälkiruokia suut saatiin makiaksi herkullisella maitokiisseli ja lakritsi -shotilla. Raparperi ja pannacotta oli jälkiruoista ensimmäisenä vuorossa ja raikkaana annoksena olisimme itse melkein sijoittaneet sen koko menun loppuun. Hyvä annos ja hankalalle raparperille oli myös löydetty hyvä kumppani iloisen pirskahtelevasta Moscato d’Asti Tenuta del Fant (2013) viinistä. Tattisuklaa oli massiivinen päätös illalliselle, massiivinen siksi että mauiltaan runsas annos oli myös muita annoksia kookkaampi. Töitä siis piti tehdä, mutta onneksi tattijäätelö oli hyvää ja suklaahan nyt maistuu aina. Kuivatuista rypäleistä puristettu makea, kypsän marjaisa ja vienon mausteinen Maculan Madoro (2012) oli hyvä kumppani suklaiselle jälkiruoalle.
Illan päätteksi vielä minikokoiset jäätelötuutit, mesiangervojäätelöä ja kupilliset espressoa, että jaksaisi aivan täyden vatsan kanssa hereillä kotiin asti.
Luomo oli todella hyvä. Ruoka oli erinomaisen hyvää ja annokset harkittuja kokonaisuuksia. Hieman ehkä “vanhahtavaa” koostumuksilla, erityisesti vaahdoilla leikittelyä, mutta koska maku oli kohdallaan niin senkin antaa anteeksi. Palvelu myös pelasi vaikka useampi tarjoilija meille illan aikana tarjoilikin. Näiden joukossa vuoden 2013 tarjoilija Maria, terkkuja!
Ainoa miinus ehkä siitä, että illallinen oli todellakin illallinen. Koko menun läpi syömiseen meiltä meni miltei viisi tuntia ja väliin mahtui hieman turhaa odotteluakin. Tämä selittynee sillä, että toisessa salissa oli suuri seurue, jolle piti aina aika ajoin varata koko keittiön huomio, jotta annokset saatiin samaan aikaan nostettua pöytään. Kaiken kaikkiaan tämä oli kuitenkin pieni juttu eikä oikeasti yhtään tarvitse ihmetellä, että se Michelin tähti tältä ravintolalta löytyy.
