Katselet juttuja tunnisteella "ruoka"
04/10/13
Aikahaasteet ratkeaa tuplauunilla
Kokkailimme elokuun lopussa Top Chef Akseli Herlevin kanssa Samsungin tuplauuni -pop up studiolla. Akseli oli valmistanut meille esimerkki-annokset jotka meidän piti kahden kilpailevan ryhmän kesken toistaa mahdollisimman tarkasti. Yllättävän hyvin onnistuimme vaikka reseptejä ei ollut käytössä. Kyllä iso joukko ruokabloggaajia siis jostain jotain ymmärsi. :)
Tähän alkuun jo voi todeta, että tuplauuni menee ehdottomasti harkintaan kun seuraavaa keittiötämme suunnittelemme. Kyseessä on siis aivan tavallinen uuni, jonka voi jakaa välilevyllä kahteen kerrokseen ja molemmissa valmistaa ruokaa samanaikaisesti eri lämpötiloissa. Kätevää, sillä välillä ruoan elementit pitäisi saada valmiiksi yhtä aikaa, mutta paistoaste on eri.
Ehkä yksi parhaista uunin ominaisuuksista oli kuitenkin höyrytysasema! Paperikääreessä haudutettu lohi oli taivaallista. Syömme paljon kalaa ja kun kalan paahtaa uunissa, se menee yllättävän helposti ylikypsäksi ja kuivaksi. Höyrytysasemassa kala säilytti kaiken mehukkuutensa ja koska kypsyminen tapahtuu hieman hitaammin, on esimerkiksi lohi helppo helpompi jättää hieman punertavaksi sisältä, jos siitä tykkää.
Itse valmistaisimme tuplauunissa ehdottomasti lempiruokaamme eli itse tehtyä gourmet pizzaa sekä jälkkäriksi mustikkapiirakkaa. Tai sitten saattaisimme pitää pizza-bileet, ja paistaa saman aikaisesti kaksi pizzaa. Pizzakiven kanssa kun ei oikein saa käyttää kiertoilmaa, niin suuremmalle porukalle on jokseenkin hidasta paistaa pizzoja yksi kerrallaan.
Uunin käyttöliittymä vaikutti loogiselta ja näyttö kertoi selkeästi mitä on meneillään. Vaikka aluksi toiminnot vaikuttivat monimutkaisilta, niin yllättävän pian pääsi kärryille toimintojen hallinnassa. Uuni muuten myös sammuttaa valot automaattisesti, jotta sähköä säästyy.
Kodinkoneet menevät hurjaa vauhtia eteenpäin, oma keittiömme alkaa tuntua jo tosi vanhalta, vaikka oikeasti se on melko uusi. Ei sitä tietenkään aina tarvitse kaikkia uutuksia ja hienouksia olla, mutta kyllä ruoanlaiton harrastajana ne uusimmat laitteet vain kiehtovat. Tästä uunista voi kyllä todeta, että kyseessä ei ole mikään hetken turhake, joka jää käyttämättä. Ainakin meille on monta kertaa tullut eteen tilanteita keittiössä, että joku annoksen osa joutuu jäähtymään aivan turhaan, kun se on pitänyt valmistaa etukäteen.
Ps. Kannattaa käydä jättämässä kuponki Samsungin kodinkonearvontaan.
Yhteistyössä Samsungin kanssa.
02/10/13
Ruokamatka Tallinnaan
Haha! Ei olisi uskonut tämän päivän koittavan, mutta tuli todistettua että ravintoloissa käyminen voi muuttua melko rankaksi. Visit Estonia kutsui meidät nimittäin pidennetyksi viikonlopuksi Tallinnaan vierailemaan seitsemässä Viron Top-50 ravintoloista. Seitsemän ravintolaa vajaassa kolmessa päivässä tarkoittaa, että ainakaan nälkä ei ehtinyt tulla eikä hotellin aamiaisella kannattanut kahvia kummoisempaa ottaa. Mutta olihan samalla todella upea kokemus, sai kerralla hyvän kuvan siitä mitä Viron ravintoloissa tällä hetkellä tapahtuu.
Matkat Suomenlahden yli teimme kohta vuoden täyttävällä Eckerölinen Finlandialla. Kiertelimme laivan läpi ja tykästyimme poikkeuksellisen tyylikkäästi sisustettuun loungeen, jossa tarjoillaan vaihtoehtoista aamiaista ja illallista. Mennessä tila ainakin oli rauhallinen, joten suosisimme tätä ehkä ennemmin kuin buffet-aamiasta. Tilassa oli myös wifi, joten matkan voi viettää rauhassa vaikka surffaillen. Sisäänpääsy sisältäen ruoat oli 9-16 euroa, riippuen kattauksesta. Toinen hyvä vaihtoehto on ottaa oma hytti, varsinkin illan paluumatkalla. Hytissä voi ottaa nokoset eikä tarvitse katsella kuolemaa tekeviä kanssamatkustajia.
Yleensä Tallinnassa on tullut aina lopulta päädyttyä johonkin vanhan kaupungin ravintoloista, eikä niissä mitään vikaa ole ollut. Tyyliltään ovat kuitenkin olleet enemmän sellaista perusruokaa tarjoavia ilman mitään suurempaa ilotulitusta ja fiilis on jäänyt usein hieman latteaksi. Nyt kuitenkin listalla on 7 uutta vierailemisen arvoista paikkaa, joihin kaikkiin emme todennäköisesti olisi löytäneet omin neuvoin. Palataan yksittäisiin ravintoloihin vähän myöhemmin, mutta tässä vähän ensitunnelmia.
Hinta-laatu-suhde ravintoloissa oli todella hyvä. Aika paljon sai tilailla juomia ja ruokia, että kolmen hengen ruokaseurueemme sai edes 100 euroa laskulle (kiitos muuten Annalle loistavasta matkaseurasta!). Loistavaa, varsinkin jos haluaa maistella useampia ruokia listalta. Erityisesti viinit, alkuruoat ja jälkiruoat olivat Suomen mittapuun mukaan todella edullisia.
Erittäin positiivinen yllätys oli, että melkeinpä kaikkien ravintoloiden listalta löytyi ajankohtaisia kauden makuja — riistaa sekä loppukesän juureksia ja kasviksia. Annokset olivat huolellisesti tehtyjä ja makumaailmoihin oli kiinnitetty huomiota. Kypsyydet olivat pääosin myös kunnossa. Harmi vain, että risotto oli joka paikassa ylikypsää. Tyyliltään ruoka oli ainakin vierailemissamme ravintoloissa maanläheisempää, lähempänä bistro-tyyliä kuin fine diningia. Virolaiseen ravintolakulttuuriin kuuluu kuulemma myös, että annosten pitää olla kohtuullisen suuria ja ruokalajeja ei yleensä syödä kolmea enempää. Hieman siis samalla tavalla kuin Suomessa. Bistro-tyyli menestyy siis paremmin.
Tallinnan yksi ehdoton miinuspuoli on rymyävät suomalaisjoukot, joita tuli vastaan kaduilla sekä yhdessä ravintoloista. Liikenne on myös aavistuksen kaoottisempaa kuin meillä, mutta toisaalta jalankulkija on kuningas ja tilaa annetaan aina. Palvelukulttuuri on myös aika samanlainen kuin Suomessa, hieman etäinen mutta asiallinen. Toki tästä tuli tälläkin matkalla saatua myös erittäin positiivisesti poikkeavia kokemuksia. Sen myös huomasimme, että englanniksi asiointi sujuu paremmin. Vanha polvi puhuu kyllä suomea, mutta nuoret paljon mielummin englantia.
Viro ja Tallinna on kuitenkin paikka, joka varsinkin meidän pääkaupunkiseutulaisten kannattaa pitää myös mielessä kun miettii illallispaikkaa. Hyviä ravintoloita on paljon ja niistä moni sijaitsee kompaktisti keskustassa. Laivoja kulkee nykyään erittäin usein, illalliselle voi vaikka lähteä ja palata takaisinkin yhden illan aikana.
Yhteistyössä Visit Estonia ja Eckeröline
[pinit]15/09/13
Hansin hampurilaisbaari
Chez Dominique ilmoitti lopettavansa toimintansa tämän syksyn aikana. Samalla Hans Välimäki mainosti, että jatkossa keittää lähinnä Midhill-ravintolaketjussaan. Pitihän sitä sitten käydä kokeilemassa, että millainen burgeribaari tämä keväällä kotimaisen “watergate” skandaalin johdosta otsikoissa paistatellut ravintola on. Kerran olemme Linnanmäen Midhillissä käyneet, mutta nyt kävelimme ensimmäistä kertaa City-käytävän ravintolan ovesta sisään.
Ravintolahan on tyyliltään ronski amerikkalaistyylinen diner, joka tarjoaa ruokaa jollaista amerikkalaistyylissessä dinerissä voisi kuvitella tarjottavan. Burgereita, sormisyötävää ja ällömakeita jälkkäreitä. Mainosteksteissä puhutaan myös ranskalaisvivahteesta brasserie-sanaa viljellen. Ehkä sillä on haluttu ottaa etäisyyttä amerikkalaismielikuviin (lue: pikaruoka), kun ravintola kuitenkin pyrkii käyttämään laadukkaita raaka-aineita ja muutenkin tarjoamaan laadukkaasti valmistettua ruokaa. Tai sitten se viittaa ravintolan tarjoamaan aamupalaan jne. tarkoittaahan brasserie käytännössä Ranskan vastinetta brittien pubille.
Tilasimme pulled pork – ja hummeriburgerit sekä yhdet tryffeliranskalaiset jaettavaksi. Juomat tulivat nopeasti pöytään, mutta ruokaa sai puolitäydessä ravintolassa odotella hetken aikaa. Tai sitten se nälkäisen aika vaan kului hitaasti. Possuburger oli mielettömän hyvä, liha mehevästi ylikypsää ja maut selkeitä ja toimivat erityisen hyvin yhteen. Burgerin oheen kuulunut dippikokoinen perunamuusiannosaiheutti alkuun hämmennystä kunnes tajusin maistaa sitä yhdessä burgerin kanssa. Hyvinhän se toimi. Hummeriburgeri oli kaikessa erikoisuudessaa myös loistava. Hummeria oli annoksessa suhteellisen paljon, mutta olihan tuo 22 euron hinta silti aika kova.
Burgereista innostuneina päätimme vielä tilata jälkiruoat. Snickers-mutakakkua ja marenkia. Hyvää, mutta ehkä molemmat annokset makuumme liiaan makeita. Tässä ravintolassa jälkiruoan voisikin aivan hyvin jakaa seuralaisen kanssa, ei sen takia että annokset ovat valtavia vaan siksi, että ne ovat ylitsevuotavan makeita. Vähempikin siis riittää.
Midhill oli siis ruoan puolesta oikein positiivinen kokemus, hyvinkin samalla tasolla Köpiksen Cocks & Cowsin kanssa. Melkeinpä uskaltaisin väittää, että jos haluaa hyvän burgerin Suomesta niin tänne kannattaa suunnata. Mitään puoli-ilmaista pikaruokaa ravintolasta ei kuitenkaan saa vaan hinnat ovat ns. oikeiden ravintoloiden luokkaa. Kahdelta hengeltä meni burgereihin ja jälkiruokiin juomineen ja sideordereineen 75 euroa. Käydään toistekin.
[pinit]