Katselet juttuja tunnisteella "ruoka"
10/05/15
Rapsakkaa huomenta
Vaikka tuore leipä on aina tuoretta, niin meillä on a i n a paketti paahtoleipää pakastimessa. Paahtoleipä pelastaa pikkunälästä, kun ei jaksa alkaa väsäämään mitään sen ihmeellisempää. Pakastimesta suoraan vaan paahtimeen ja päälle paljon aitoa voita. Tämä resepti toimii todistetusti myös silloin kun edellisenä iltana on mennyt pitkään. ;)
Kävin muutamien bloggaajien kanssa tutustumassa Fazerin uusiin paahtoleipäpakkauksiin, jotka muuten löytyvät jo nyt kaupoista. Pakkausuudistuksen myötä myös reseptiä on uudistettu ja huomiota on kiinnitetty erityisesti paahto-ominaisuuksiin. Leivän tulee paahdettaessa jäädä pinnalta rapsakaksi, mutta sisältä pehmeäksi. Tässä onkin se ero kun paahtaa tuoretta ja pakastettua leipää, nimittäin jälkimmäinen menettää pehmeyden ja siitä tulee hieman rapsakampi kuin tuoreesta.
Mutta ei hätää tähänkin Fazerilta löytyi ratkaisu, sillä paahtoleipä säilyy pussissaan hyvänä koko viikon. Eli pakastamispuuhiin ei tarvitse lähteä, mikäli leipä syödään viikon sisällä. Tosin leivät saattavat huveta pussista aika ripeään tahtiin kun pääsee paahtoleivän makuun. Muistan, että söin kerran nuorena koulun jälkeen koko pussin kerralla. :D
Paahtoleipää eli toasteja syödään muuallakin ja esim. jenkeissä toastit ovat nyt kuuminta hottia. Toasteja löytyy tuhansilla täytevariaatioilla ja niitä saa kaikista trendikkäistä kahviloista ja katukioskeista. Olisi jännä päästä näkemään se puoli, sillä tunnetusti kun jenkit jotain tekevät niin se tehdään täysillä.
Fazer haastoi meidät kehittelmään omat suosikkitoastimme suollaisella ja makealla täytteellä. Ideoita tuli heti usempia mieleen, nyt taidan mennä tekemään vielä yhden paahtoleivän ja jatkamaan makuvaihtoehtojen jalostusta ja testailua. Reseptejä siis luvassa toukokuun aikana!
* * *
Yhteistyössä Fazer Paahto.
26/02/15
Ravintola Juuri
Kotimaista keittiöperinnettä ja ruokaa ylpeydellä jo kymmenen vuoden ajan hennolla, mutta varmalla otteella modernisoinut Juuri Keittiö & Baari, kuten ravintolan koko nimi kuuluu, on ollut vierailulistallamme jo pitkään. Ravintola on aina ihastuttanut siellä missä siihen on törmännyt ja vastannut vuodesta toiseen mm. Taste of Helsingin parhaimmista annoksista. Punajuurimakaronilaatikko! Ja on niitä kehujakin kuulunut melkeinpä jokaiselta ravintolassa syöneeltä.
Ravintola Juuri on varmaan tunnetuin aikoinaan lanseeraamistaan “sapaksista” – kylmistä tai lämpimistä pienistä annoksista, joita tarjotaan alkuruoan sijaan. Sapas on läheistä sukua Espanjan tapaksille, annokset koostuvat tietyn pääraaka-aineen ympärille muodostetuista suupaloista ja ovat tarkoitettu jaettaviksi pöytäseurueen kesken. Se mikä nämä annokset erottaa tapaksista on makumaailma ja raaka-aineet, jotka ovat silkkaa suomalaista ja skandinaavista perinnettä. Paikallisia raaka-aineita – kalaa, juureksia, riistaa, metsän marjoja – paikalliseen tapaan valmistettuina ja maustettuina. Annoksia voi tilat yksitellen tai lajitelmana koko pöytäseurueelle.
Miksi ei sitten ole tullut käytyä? Sitä on hyvä miettiä. Nämä pitkään toimineet ravintolat joutuvat usein uusien tulokkaiden “kiilaamiksi”, kai se on se uutuudenviehätys ja toisaalta oletus siitä, että jo pitkään toiminut ravintola jatkaa vielä pitkään, mikä ei välttämättä ole totta kuten on viime kuukausina ovensa sulkeneista ravintoloista voinut huomata. No onneksi on ystäviä ja ravintolakerho, joten saatiin tämäkin vääryys korjattua. Helmikuussa vierailuvuorossa oli siis Juuri.
Etukäteen oli jo päätetty, että alkuruoiksi otetaan pöytäseurueen kanssa jaettavat sapas-lajitelmat. Onneksi muutkin olivat samaa mieltä. Vähän kuin pieni yllätysmenu illallisen keskellä, eikä ollut huono valinta. Ennen sapasten saapumista pöytäämme tuotiin pieni alkukeitto, kermaisen täyteläinen ja uskomattoman kuohkea sienikeitto. Mukava aloitus illalliselle.
Sapakset saapuivat pian keiton jälkeen ja olivat jälkikäteen ajatellen illallisen ehdoton huippukohta. Taitavasti muodostettuja kauniita kokonaisuuksia, jotka olivat toinen toistaan herkullisempia. Erityisesti mieleen jäi punajuuresta punaisen värin saanut maakellarin taimen sekä keltajuuri jogurtilla ja männyllä, todella herkullisen tasapainoisia kokonaisuuksia molemmat. Lisäksi pöytäämme tarjoiltiin hanhipalttua, omenaa ja karpaloa; luomunaudan fileetä ja juuripersiljaa; Juuren mozzarellaa, porkkanaa ja tilliä; silakkaa, juustoa ja voita; sekä lajitelma ravintolan herkullisia omia leipiä. Leivät maistuivat siinä määrin, että niitä ehdittiin myöhemmin tuomaan vielä toinen setti pöytään. Sapakset olivat niin herkullisia, että ravintolaan kannattaa mennä pelkästään niiden perässä, pienemmälläkin nälällä.
Pääruoaksi Tia tilasi Ahvenamaan siikaa, purjoa ja kurkkua. Siika oli täydellisesti kypsennettyä, kosteaa sisältä ja nahka rapeaksi paistettua, suolakin oli erinomaisesti kohdallaan. Itse otin Sallan villiporoa, palsternakkaa ja puolukkaa. Vaikka pöytään tuotaessa Natan päivän karitsa aiheuttikin pientä annoskateutta, olin annokseen hyvin tyytyväinen. Sapasten jälkeen se tuntui hieman tavanomaiselta, aavistuksen olisin kaivannut enemmän puolukan hapokkuutta muuten hyvin tasapainoiseen kokonaisuuteen.
Juuren annokset ovat runsaita ja hetkinen mietittiin, että onko jälkiruoalle vielä tilaa. No jälkkärihän maistuu aina, joten päädyttiin valitsemaan listalta luomuohraa, hilloa ja pullaa sekä suklaata, tyrniä ja mallasta. Molemmat osoittautuivat herkullisiksi vaikka pulla olisi mielestäni voinut olla lähempänä pullaa. Itse otin annoksen kanssa vielä jälkkäriviinin, joka nosti taas kokonaisuuden aivan uudelle tasolle.
Juuri ei pettänyt ennakko-odotuksia. Mökkimäinen sisustus hyvin punamulta-värityksineen ei ehkä ollut aivan omaan mieleen, mutta rento ilmapiiri, hyvä palvelu ja ennenkaikkea loistava ruoka saivat sen häviämään taka-alalle. Hinta-laatusuhteeltaan Juuri on hyvää luokkaa, annokset ovat runsaita ja kokonaisuus (sapakset, pääruoka ja jälkiruoka) jäi ruokailijaa kohden noin 50 euroon, mikä on hyvin kohtuullista.
Menossa mukana Tiskivuoren Emäntä ja White Trash Disease.
17/12/14
Turistina läntisellä Uudellamaalla
Asumme ihan muutaman kilometrin päässä Kirkkonummen rajalta. Kirkkonummesta Hankoon ulottuva läntinen Uusimaa on meille kuitenkin aika tuntematonta aluetta, erityisesti palveluiden jä nähtävyyksien suhteen. Ravintola Bistro-O-Mat on hyvin tuttu, Fiskarsissa ja Hangossa on käyty, mutta siinä se. Olimmekin heti lähdössä mukaan kun saimme kutsun päivän mittaiselle kierrokselle, jossa teemana oli erityisesti Länsi-Uudenmaan ruoka ja joulu.
Matkalle lähdettiin Helsigistä, heti aamutuimaan viime sunnuntaina, josta bussin nokka suunnattiin kohta Inkoota, ensimmäistä pysähdyspaikkaamme. Inkoon lisäksi pysähdyksiä oli luvassa Raaseporissa, Hangossa ja Siuntiossa, joissa oli tarkoitus vierailla ravintoloissa, maatilalla, panimossa sekä jäätelökioskilla. Helsingissä saimme jo Fiskarsissa toimivan Petri’s Chocolate Roomin konvehdit maistettaviksi, ikään kuin matkan teemaan virittäytymistä varten.
Ensimmäinen pysähdys otettiin siis Inkoossa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä meiltä. Maalaismaiseman läpi mutkittelevan tien päästä löytyi historialtaan 1600-luvulle asti ulottuva Westerby Gård. Entinen sukutila, jonka nykyiset omistajat ovat muuttaneet juhlatilaksi, hotelliksi ja ravintolaksi. Historiallista, menneen ajan tunnelmaa huokuva päärakennus sai muutama vuosi sitten kaverikseen uuden, tilan henkeä kunniottavan hotellirakennuksen.
Mukavan tunnelmallinen paikka täydellisen rauhan keskellä. Täydellinen pakopaikka arjesta. Tänne pääsee myös veneellä, meri oli vain muutaman sadan metrin päässä ja rannassa on oma laituri. Ravintolan pienet maistiaset, kuhakroketti kera tillimajoneesin ja pikkelöidyn sipulin sekä maitosuklaa-creme brulée kera kriikunahillon lupasivat erittäin hyvää ruoan suhteen.
Westerby Gård
Västerbyntie 95
10210 Inkoo
www.westerby.fi
Inkoosta matkaa jatkettiin kohti Hankoa, jossa tietenkin paistoi aurinko! Ei ole paljon viime aikoina näyttäytynyt. Matkalla pysähdyimme todella sympaattiselle Sjöbergin maatilalle. Saimme itse isännältä – Nisseltä – lyhyen esittelyn, jonka jälkeen ihmettelimme joukolla tilan monisatapäistä kana-joukkoa. Pienokaisetkin tuotiin näytille. Kananmunien lisäksi tila tuottaa perunaa ja muita juureksia, sekä nyt ajankohtaisesti joulukuusia. Pienestä aina auki olevasta tilapuodista voi itsepalveluna ostaa tilan tuotteita, meille mukaan tarttui kananmunia, sipuleita ja Annabella-perunoita. Perunat ainakin olivat herkkua!
Sjöberg Gård
Västankärrsvägen 40
Täktom, 10900 Hanko
Perillä Hangossa ajelimme upean huvila-alueen ja kaupunkimaisen keskustan läpi. En muuten ollut tiennyt, että Hankoon piti aikoinaan tulla raitiovaunut ja pääkadulta löytyy edelleen tilavaraus niille. Mainiolta oppaaltamme tuli huimasti seututietoutta ja historiaa matkamme edetessä. Perillä Hangossa pysähdyimme itä-sataman tuntumaan, jossa pääsimme vierailemaan ravintola Origoon. Vuonna 1897 rakennetuissa satama-makasiineissa sijaitseva ravintola on viime vuodet pitänyt ovensa auki myös talvella, ollen kesäkaupunkina tunnetun Hangon ainoa tähän vuodenaikaan auki oleva ravintola. Maistelimme täällä ravintolan kuuluisan saaristolaispöydän, paikallisia merellisiä ja riistaherkkuja. Varsinkin paikallisen kalastajan sillit ja silakat olivat todellista herkkua.
Tunnelmallisen rosoinen ravintolatila, upea paikka ja herkullisen kuuloinen ruokalista, myös viineihin on panostettu ja jokaiselle annokselle löytyy omat suosituksensa. Al a carte olisi mukava käydä joskus testaamassa.
Ravintola Origo
Satamakatu
10900 Hanko
www.restaurant-origo.com
Hangosta suuntasimme takaisin Raaseporiin, tarkemmin Pohjan kyläkeskukseen, jossa lihatuotteistaan laajemmallakin tutun West Charkin pyörittäjä on äskettäin avannut nimellä Delitukku kulkevan lähiruokamarketin. Tilassa toimii myös West Charkin tehtaanmyymälä ja ravintola Glöden. Ravintolan erikoisuus on ehdottomasti tilaa hallitseva puilla lämpiävä massiivisen kokoinen grilli. Glödenissä maistelimme mielettömän hyvää siansylttyä ja lämmintä rosollia. Kaupasta tarttui mukaan mausteita ja pipareita.
Delitukku
Pohjantie 8
10420 Pohjankuru, Raasepori
www.delitukku.fi
Pohjan kyläkeskuksen 70-lukulaisen arkkitehtuurin keskeltä siirryimme monta sataa vuotta taaksepäin Fiskarsin ruukin alueelle. Ruukin taloista suurin osa on 1800 ja 1900 luvuilta, mutta historia ylettyy aina 1600-luvulle asti. Yksi kotimaisista suuryrityksistä eli Fiskars on saanut täällä alkunsa. Kaikki alkoi Ruotsin vallan aikana raudasta, kuparista ja metallituotteista. Fiskars oli aikoinaan varakasta aluetta, joka oli täysin omavarainen. Päätuotteiden lisäksi kaikki ruoka tuotettiin alueella. Nykyisin Fiskarsissa toimii paljon luovien alojen ihmisiä, muotoilijoita, taiteilijoita ja käsityöläisiä. Alue on etenkin kesällä hurmaava ja siellä riittää paljon nähtävää.
Fiskarsissa vierailimme ensiksi hotelli-ravintola Fiskars Wärdshusissa. Suomen vanhimmassa, vuodesta 1836 yhtäjaksoisesti toimineessa, majatalossa. Täällä nautimme ruokamatkamme pääruoan ja ensimmäisen jälkiruoan. Täynnähän jo tässä vaiheessa oltiin, mutta hyvä ruoka maistuu aina. Lähiruokateeman mukaisesti nautimme Kosken Kartanon luomu Herefordin ulkofilettä ja kasviksia, raikas karpalo-semifreddo pelasti ähkyltä.
Fiskars Wärdshus
Fiskarsintie 14
10470 Fiskars
www.wardshus.fi
Fiskarsin alueella käytiin vielä Rekolan Panimolla maistelemassa oluita. Tämän pienpanimon juuret ovat Vantaalla, Rekolassa, mutta sopivien tilojen löydyttyä Fiskarsista on toiminta nykyään siellä. Panimon perustaja, olutmestari Jari Leinonen on erityisen innostunut ruoan ja oluen yhdistämisestä, ja tämä näkyy vahvasti panimon tuotteissa. Oluihin on haettu mielenkiintoisia makuyhdistelmiä erikoisemmistakin komponenteista, joista löytyy vaikka kuusenkerkkää, inkivääriä ja katajanmarjoja. Ja jokaiselle oluelle tietenkin ruokasuosituksensa, näistä lisää Jarin blogista Tuoppi & Sapuska.
Rekolan Panimo ja Puoti
Peltorivi 7
10470 Fiskars
www.rekolanpanimo.fi
Paluumatkalla poikkesimme vielä pikaisesti Siuntioon erinomaiselle Four Seasons Fish -kalakaupalle. Emme tällä kertaa kuitenkaan kalan takia vaan maistamaan Sjundbyn jäätelöä, “jäätelötehtailija” Susse Ekströmin johdolla. Yksi harvoista kyseisen jäätelön myyntipaikoista on juurikin tämä kalakauppa.
Meille jäi tästä retkestä aivan selkeä kipinä päästä tutkimaan enemmänkin läntisen Uudenmaan tarjontaa. Aluehan on pääosin ruotsinkielistä, sehän on melkein kuin ulkomaille menisi. Samalla kulttuurissakin tuntuu olevan jotain poikkeavaa. Yhteisöllisyys ja pienet piirit, läheltä tuleva ruoka ja kiireetön elämä tuntui olevan paljon suuremmassa arvossa kuin pääkaupaunkiseudulla. Todella paljon lähiruokaa ja pieniä tilakauppoja, joihin pitää ehdottomasti tutustua nyt paremmin. Fiskars ja Hanko ovat matkailun kannalta toki ne ykköspaikat, mutta oli mukava huomata, että muualtakin löytyy kaikenlaista. Olen täysin varma, että ensi kesänä automme nokka kääntyy ainakin yhden reissun verran länteä kohti, pitkin eteläistä rannikkoa. Sitä ennen tulee varmasti lähiruoan perässä tehtyä jo useampi reissu.
Retkellä mukana myös Hannan soppa ja Andalusian auringossa.
Yhteistyössä Länsi-Uudenmaan Lumo Matkailu Oy.
