Katselet juttuja tunnisteella "viinit"
25/11/13
Bocanáriz
Bocanáriz on Santiagossa Chilessä sijaitseva viinibaari ja ravintola jolle löytäisi mielellään suomalaisenkin vastineen. Ravintolan vain Chileläisiä viinejä sisältävä viinilista on vaikuttava. Yli 300 viinin kokonaisvalikoimasta on poimittu 35 viiniä joita saa myös laseittain. Laseittain tarjoiltavat viinit ovat tyhjiösuljettuina oikeassa tarjoilulämpötilassa, tottakai. Viinin kaveriksi ravintolassa tarjoillaan tapas-tyyppistä pientä suupalaa sekä bistro-henkisiä isompia annoksia.
Se mikä paikasta tekee erikoisen on, että ruoka seuraa viiniä eikä toisinpäin, kuten yleensä. Ruoat on ryhmitelty perusmakujen suhteen siten, että viinit olisi mahdollisimman helppo valita annosten yhteyteen. Jos tietotaito ei riitä niin apua onneksi myös löytyy erittäin asiantuntevan henkilökunnan puolelta. Toinen erikoisuus on tiettyyn makumaailmaan tai teemaan sovitetut “viinilennot”, jotka sisältävät kolmen lasin valikoiman erilaisia, mutta jollakin yhdistävällä tekijällä varustettuja viinejä, joita voi sitten vertailla ja maistella ruoan kanssa, tai ilmankin. Jokaisen viinilasin kaulan ympärille on kiinnitetty paperi, josta selviää mitä viiniä lasissa on, erinomainen idea tämäkin. Viinit tarjoillaan 5 cl annoksina pienistä viinilaseista, joten lentoja voi ihan hyvällä omallatunnolla tilata jokaiselle ruokalajille, kuten mekin teimme. :)
Viinit olivat hyviä, erikoisia ja toivat todella erilaisia vivahteita esiin itsestään kuin myös ruoasta. Ruoka oli myös erinomaisen hyvää. Erityisesti alkuun nauttimamme tapas-annokset olivat loistavia, eikä taso notkahtanut muutenkaan. Ruoka oli simppeliä, konstailematonta ja hyvistä raaka-aineista tehtyä. Ei ehkä aina niin kaunista, mutta herkullista. Viinit ja varsinkin “viinilennot” ovat kuitenkin se pääsyy miksi tänne kannattaa eksyä, jos Santiagoon asti tulee lähdettyä. Missään muualla Chilessä ei pääse käymään läpi yhtä kattavaa poikkileikkausta siitä mitä maan viininviljelyssä juuri sillä hetkellä tapahtuu. Pöytävaraus paikkaan on aikalailla pakollinen. Samanlaista Suomeen kiitos! Tosin ei mikään pakko toteuttaa vain suomalaisilla viineillä.
11/11/13
Viinitiloilla
Chilen matkasta on kohta jo kuukausi, joten on varmaan aika kirjoitella siitä jotain. Pääsimme reissumme aikana käymään kolmella Cono Surin omistamalla viinitilalla, aluksi yrityksen pääkartanolla ja viininvalmistamossa Colchaguassa, sekä seuraavana päivänä Leyda- ja Casablanca-laaksoissa. Cono Sur ei järjestä turistikäyntejä eli aika harvinaista herkkua. Viinitiloilla emme olleet aiemmin käyneet ja reissut olivatkin hyvin mielenkiintoisia. Meillä oli loistavat oppaat ja tietoa tulikin siihen tahtiin ettei kaikkea millään pystynyt omaksumaan. Jo pelkkä viiniköynnösten kasvattaminen on melkoisen monimutkaista puuhaa.
Kaikkea ei siis millään pysty muistamaan, mutta jotain kuitenkin tuli opittua ja jotain jäi informaatiotulvasta mieleen. Ohessa siis jokaisesta tilasta pieni kertomus kuvineen. Kuvat eivät kyllä tee oikeutta todellisuudelle, maisemat olivat paikoin todella henkeäsalpaavia. Luonto on hyvin erilaista kuin täällä koto-Suomessa.
Chimbarongo, Colghagua
Chimbarongossa Colghagua-laaksossa sijaitseva viinitila on Cono Sur -viinitalon pääpaikka. Upean kartanon ja puutarhan lisäksi tilalla sijaitsee kaikki yrityksen viinit valmistava viininvalmistamo (engl. winery) sekä suuri, täysin tasamaalla sijaitseva viinitarha joka toimii kokonaisuudessaan luomu-viljelyn periaattein. Tilalla myös säilötään ja sekoitetaan viinit ennen niiden pullottamista ja suuri tammikypsytyshalli olikin melkoisen vaikuttava näky.
Tilaan tutustuimme, tottakai, Cono Surin viineistäkin tutulla polkupyörällä liikkuen. Samalla saimme kuulla kuinka luomu-periaattein viiniä tehdään. On hyvin mielenkiintoista miten erilaisiin viinituotantoa haittaaviin ongelmiin on keksitty luonnollinen torjuntatapa. Vai miltä kuulostaa paikallisia koppakuoriaisia syövät ankat, köynnöksen varteen kiinnitetty valkosipulin kynsi, joka saa maasta nousevat tuholaiset kääntymään takaisin, tai tilalle tuodut hämähäkin, jotka syövät toisia hämähäkkejä, jotka taas tykkäävät rouskuttaa ruoakseen viiniköynnöksen lehtiä. Ravintonsa köynnökset saavat mädätetystä hapankermahässäkästä ja matojen valmistelemasta mullasta. Mielenkiintoista. :)
Chimbarongossa vietimme muutenkin hieman enemmän aikaa, saimme nauttia kartanoa ylläpitävän pariskunnan valmistamasta lounaasta ja myös maistella melkoisen määrän (17 kpl) talon viinejä viinintekijä Matías Ríosin johdolla. Suomeen Cono Surin valikoimasta tuodaan vain harmittavan pientä osuutta, lähinnä menekkiviinejä. Esimerkiksi mainiosta 20 Barrels -sarjasta tuodaan vain pinot noiria ja Single Vineyard -tilaviineistä paria valkoviiniä.
Campo Lindo, Leyda
Campo Lindo, kaunis laakso suoraan Suomeksi käännettynä oli nimensä mukaisesti henkeäsalpaavan kaunis laakso syrjäseudulla oikeastaan aivan keskellä ei mitään. Täällä sijaitseva viinitila on suhteellisen uusi, mutta osoittautunut jo erittäin oivalliseksi chardonnayn ja sauvignon blancin kasvattamiseen. Tilalla viljellään myös pinot noiria ja syrahia. Leydan alue on sinänsä tunnettua viinialuetta, mutta tämä kyseinen tila sijaitsee muista tiloista syrjässä.
Tila koostuu laaksosta ja loivahkoista rinteistä ja poikkeaa siten Chimbarongosta. Koko Cono Surin uusista tilahankinnoista ja maanviljelyksestä vastaavan Gustavo Amenábarin mukaan tilassa on erityistä joka aamu koko laakson valtaava mereltä maalle nouseva kostea usva jota seuraa kolea tuuli, kellontarkasti aika puoliltapäivin. Lämpötila on kuulemma myös kesällä aika viileä ja tuulenvireen alettua sai kevätaikaan vetää takkia tiukasti päälle. Aurinko kuitenkin lämmittää samalla, josta viini tykkää. Kuohkea ja mineraalipitoinen maaperä on myös tilan suuria etuja, haasteita oli kastelun suhteen, alueella kun ei ole hirveästi vettä.
Kaunis paikka, erityisen hienoa oli nauttia lasilliset tilalta ja juuri alle levittäytyvältä lohkolta poimituista rypäleistä tehtyä chardonnayta ja nauttia hieman välipalaa.
El Centinela, Casablanca
Jos Campo Lindossa on koleaa niin El Centinelassa oli jo melkein kylmä. Samantyyppisessä tyyneen valtamereen ulottuvan laakson pohjukassa sijaitsevassa viinitilassa erona oli, että köynnökset kasvoivat korkeammalla ja paikoin jo jyrkillä rinteillä. Vieläkin mineraalirikkaampi maaperä, kolea ilma ja runsas auringonpaiste toimii hyvänä kasvualustana chardonnaylle ja sauvignon blancille. Luonto oli melko karua ja tuntuu melkein ihmeeltä, että tällaisessa paikassa voi jokin kasvaa.
Tältä viinitilalta oli huikeat näkymät kauas merelle asti. Harmi että me emme (täältä tällä kertaa) merta kuitenkaan nähneet rannikolla vallinneen sankan sumun takia.
Kuten tuli jo alussa mainittua ei Cono Sur järjestä turisteille opastettuja kierroksia, mutta moni muu tila järjestää. Jos Chilessä päin tulee liikuttua niin ainakin Concha y Torolla on viinitila suhteellisen lähellä Santiagoa ja siellä järjestetään päivittäin tutustumiskierroksia ja tastingejä. Toki Chileen asti ei tarvitse lähteä viinitilojen perään vaan niitä löytyy paljon myös Euroopasta välimeren alueelta.
—
Kaikenkaikkiaan tämä matka oli varmaan hienointa mitä tämän blogin kautta on järjestynyt. Todella upeaa että kotimainen maahantuoja oli kilpailun Cono Surin kanssa pystyyn laittanut ja hienoa tietenkin, että voitto osui kohdalle. Kiitokset siis Tuomakselle ja Janinalle Suomeen Winestateen.
Thank you all friendly, warm and helpful people at Cono Sur! Thank you Antonia, Kendal and Daniela for touring us around, and Matias and Gustavo for filling our minds with wine and precious information. It was really nice meeting you all. Let’s keep in touch!
[pinit]01/04/13
Chef & Sommelier
Pääsiäistä edeltävä viikko vapautui yht’äkkiä työkiireistä ja saimme otettua molemmat töistä kauan kaivattua lomaa. Loma tuli vähän varkain niin mitään sen suurempia suunnitelmia emme ehtineet tekemään, ehkä hyvä niin. Päätimme kuitenkin juhlistaa pääsiäisviikkoa käymällä jossain hyvässä ravintolassa. Pöydän saaminen Helsingin ravintoloista näin lyhyellä varoitusajalla on hankalaa, mutta onneksi onnistuimme sellaisen saamaan Eirassa sijaitsevasta Suomen gastronomien seuran juuri vuoden ravintolaksi valitsemasta Chef & Sommelieristä. Luomuun ja lähiruokaan keskittyvä Sasu Laukkosen (chef) ja Johan Borgarin (sommelier) luotsaama ravintola on yksi niistä monista, joihin on jo pitkään pitänyt mennä, joten odotimme innolla iltaa.
Alkuun nautimme lasilliset sommelierin suosittelemaa cavaa. Hetken mietittyämme päätimme molemmat ottaa seitsemän ruokalajin Chef Menun kera neljän ruokiin sovitetun viinilasillisen. Ennen varsinaisia ruoka-annoksia meille tarjoiltiin pienet keittiön tervehdykset ja pöytään tuotiin aivan taivaallisen hyvää leipää, vaaleaa vaivaamatonta ja tummaa rosmariinilla maustettua leipää. Ei ole paikan leipiä turhaan kehuttu kaupungin parhaiksi.
Chef & Sommelierin juuri uudistuneelta menulta meille tarjoiltiin molemmat alkuruoat. Ensiksi Pinaattia ja kananmunaa ja sen jälkeen Karitsaa ja siitakesieniä. Näiden kanssa viiniksi oli valittu Itävaltalainen gewürztraminer. Hienostuneen ja herkän pinaattiannoksen kruunasi sen pohjalla ollut paahdettu speltti, marinoidut pinaatinlehdet olivat herkkua. Karitsa-tartar oli suussa sulavaa ja todella hienostuneesti koottu, ei melkein olisi voinut kuvitella syövänsä lihaa. Annosten kanssa valittu viini toimi erittäin hyvin, vaikka etukäteen olisi voinut kuvitella että sama viini ei molempien annosten kanssa voisikaan toimia. Viini vain muutti luonnettaan eri annosten kanssa.
Seuraavaksi tarjoiltiin hyvin omalaatuisen ja vivaihteekkaan “alkuviinin” kera Gnoccheja ja savubrietä sekä Inarin siikaa ja sinisimpukkaa. Meidän molempien mielestä ehkä koko menun upeimmaksi annokseksi nousseen gnoccheja ja savubrietä kohdalla voi hyvin sanoa, että välillä ruoka ja sen kanssa tarjottu viini muodostavat kokonaisuuden joka on enemmän kuin näiden kahden summa. En edes muista mitä gnocchi-annoksessa oli ja mitä viini tarkalleen oli (Louro do Bolo?), mutta erittäin hyvin toimivat yhdessä. Hienostunut ja hento siika jäi tämän jälkeen hieman edellisen jalkoihin, kala oli kuitenkin täydellisesti kypsennetty ja nahka herkullisen rapeaa.
Pääruoaksi minulle tarjoiltiin Karkkilan porsasta ja Ariettalle Kukkakaalia ja katajaa. Näiden kanssa oli valittu illan ainoa punaviini, cabernet-merlot blendi Seis de Azyl y Garanza. Porsas-annoksessa oli ilahduttavasti hyödynnetty eri ruhon osia periaatteella, että mitään ei mene hukkaan. Kukkakaali-annos oli samalla periaatteella valmistettu eli koko kukkakaali oli hyödynnetty. Oli oikeastaan ihmeellistä miten monenlaista kukkakaalista saa tehtyä, unohtamatta kuitenkaan kasviksen omaa perusmakua. Tarvitseekö enää mainita, että viini toimi täydellisesn hyvin molempien annosten kanssa.
Suolaisena jälkiruokana meille tarjottiin Emmentalia, jossa oli yksinkertaisuudessaan pitkään kypsytettyä juustoa sellaisenaan ja savustettuna sekä näiden kanssa erittäin herkullista sipulipyrettä. Varsinaiseksi jälkiruoaksi saimme Spelttiä ja lakritsia, joka oli itseni mielestä toinen menun kohokohdista. Mielettömän hyvä kokonaisuus joka toimi hyvin jälkiruokaviininä tarjotun hapokkaan Passiton kanssa. Olisin helposti voinut syödä tätä vielä toisen annoksen.
Hieman hehkuttamiseksihan tämä meni, mutta kun nautimme illasta mielettömästi. Ruoka oli erittäin hyvää ja sen kanssa valitut viinit toimivat erittäin hyvin ruoan kanssa, tunnelma oli kohdallaan, palvelu rentoa ja huomaavaista ja jokaiselle annokselle sekä viinille oli oma tarinansa joka käytiin asiakkaan kanssa rauhassa läpi. Huomasi selvästi, että ravintolassa arvostettiin suuresti kaikkia raaka-aineita ja ne pyrittiin myös käyttämään mahdollisimman hyvin hyödyksi ominaisella tavalla. Hintatasokin oli kohtuullinen, 7 ruokalajia viineineen kera alkuskumpan ja kahvin maksoi kahdelta 230 euroa. Hieman suppeammalla valinnalla hintaakin saa tiputettua alaspäin, mutta emme kyllä suosittele, että tässä ravintolassa jättäisi viinit ottamatta ellei siihen ole oikein hyvää syytä. Ei ihme, että ravintola on tosiaan valittu vuoden 2013 ravintolaksi. Kannattaa käydä jos ette vielä ole käyneet.
[pinit]