15/10/09
Optio kirjoittaa leivästä
Tänään ilmestyneessä Kauppalehti Optiossa (16/2009) oli hyvin mielenkiintoinen juttu tuoreesta irtoleivästä ja paikallisista pienleipomoista. Oikeastaan juttuja oli kaksi. “Ote leivästä” kertoo Suomalaisyhdysvaltalaisen leipuripariskunnan ja Leibomo Limbbun (Facebook) tarinan, “Aitojen makujen äärellä” kertoo Suomen lähileipomoista.
Suomessa on vuosikaudet ollut vallalla suuntaus, jossa perinteisellä leivällä ei ole ollut sijaa. Suomalainen leipä on teollisesti tuotettua ja se myydään pitkän ketjun päätteeksi muovipussissa marketin hyllyltä, lähileipomoille ja perinteisin menetelmin hyvistä raaka-aineista tehdylle leivälle ei ole ollut tilaa. Nyt näyttää siltä, että suunta on muuttumassa ja tästä kertoo Option juttukin. Kannattaa yrittää hankkia kyseinen lehti käsiin jo pelkästään sen takia, että jälkimmäiseen juttuun on koottu kompakti lista pääkaupunkiseudun lähileipomoista ja niiden jälleenmyyjistä. Jälleenmyyjien määrä on ollut iloisesti kasvamaan päin ja saattaa joidenkin leipomoiden tuotteita saada jo ihan siitä lähimarketista.
Olemme ihastuneet nimenomaan vehnäjuureen tehdyn leivän makuun ja rapeaan kuoreen. Vaalean leivän leipominen juureen on Suomessa aika tuntematon käsite, täällä on perinteisesti kohotettu vaaleat leivät hiivalla ja tehty vain tummat leivät juureen. Olemme myös olleet viime aikoina valtavan innostuneita siitä, että miten tällaista vehnäjuureen perustuvaa leipää voisi tehdä kotona. Toinen Hullujen päivien ruokakirja-ostoksistakin (Leipää monella tavalla) liittyi tähän. Vehnäjuureen tehdyt leivät ovat usein myös hiivattomia, mutta kotioloissa juuren valmistaminen ilman hiivaa on kuulemma haaste. Internetistä Option mukaan voi kuitenkin tilata vehnäjuuria, pitää pistää harkintaan. Kunhan vaan keksii, että mistä päin Internetiä.
Alkuun pitäisi kuitenkin hommata paistokivi eli muutaman sentin paksuinen uunipellin kokoinen pala esim. graniittia, ehdoton vaatimus, jotta leipää yleensä pystyy kotiuunissa tekemään. Olisiko teillä lukijamme tietoa siitä mistä sellaisen saisi hankittua pienellä vaivalla? Pääkaupunkiseudulta. Seuraava tarve on sitten se pitkään pohdittu yleiskone vaikka kyllähän vaivaaminen käsinkin onnistuu.
[pinit]11/10/09
Viinikoulu: Punkkua pöytään
Mikko sai ystäviltään hienon syntymäpäivälahjan, lahjakortin Viini-lehden viinikouluun. Nyt syksyllä koulu alkoi ja ilmoittauduimme ensimmäiselle kurssille, jonka aiheena oli tutustua punaviiniin teoriassa ja käytännössä sekä opetella viinin maistamisen perusteet.
Viinikoulu järjestettiin Korjaamon Vaunusalissa ja osallistujia oli noin 120! Se oli kuulemma kaikkien aikojen ennätys. Saliin oli katettu 8 pitkää pöytää täyteen laseja, kuusi lasia jokaiselle. Olimme paikalla ajoissa ja saimme paikat aivan eturivistä.
Ensimmäisen viinikoulun veti viinikouluttaja Mika Vanne Winesense:stä ja lopuksi ruokavinkkejä viinien kanssa antoi Viini-lehden Antti Rinta-Huumo.
Kurssi alkoi maistettaviin viineihin tutustumisella. Kaikki kuusi viiniä maistettiin vasemmalta oikealle. Maistaminen ei ollut mikään nopea suoritus. Ensin tarkasteltiin viinin väriä, seuraavaksi tuoksua ja kolmanneksi vasta makua. Viinien nimet, alkuperämaat ja hinnat paljastettiin vasta aivan kurssin lopuksi, jotta ne eivät pääse vaikuttamaan mielipiteisiin.
Teoriaosuudessa keskityttiin punaviinien eri tyyleihin ja minkälaisia ominaisuuksia niihin liittyy ja mitkä ovat tyypillisimmät rypäleet ja alueet esimerkiksi runsaille ja täyteläisille sekä kevyehköille ja hedelmäisille viineille. Lisäksi perehdyttiin viinin vuodenkiertoon pensaiden leikkaamisesta pullotukseen ja pullokypsytykseen. Saimme paljon hyvää ja uutta tietoa. Monet olivat selvästi valmistautuneet ja miettineet hyviä kysymyksiä etukäteen. Itse emme olleet ymmärtäneet miettiä mitään, kun emme oikein tienneet minne olemme menossa.
Lopuksi viinit maistettiin uudestaan ja tarkasteltiin, miten niiden ominaisuudet ovat kehittyneet hapettuessa. Tämä oli mielenkiintoista sillä, vaikka tietää miten hapettuminen vaikuttaa viiniin, niin harvemmin tulee ajatuksen kanssa sitä tarkasteltua. Osa viineistä muuttaa luonteensa täysin dekantoinnissa.
Maisteltavina olivat seuraavat viinit:
1. Fiulot Barbera d’Asti 2007, Piemonte, Italia
2. Château Bonnet Resérve 2005, Bordeaux, Ranska
3. Prado Rey 2007, Rioja, Espanja
4. Montana Marlborough Reserve Pinot Noir 2006, Marlborough, Uusi-Seelanti
5. Espíritu de Chile Shiraz Cabernet 2008, Central Valley, Chile
6. Penfolds Koonunga Hill 2007, Etelä-Australia
Näistä entuudestaan tuttu oli Koonunga Hill, sitä löytyy kotoa lähes aina pullo tai pari. Tasapainoinen, voimakas ja mausteinen viini, mutta yllätyksetön. Fiulot Barbera – kevyehkö ja hapokas viini. Château Bonnet – kypsän tanniininen, pyöreä. Prado Rey – kevyen tamminen ja vähähappoinen. Montana Marlborough – hedelmäinen ja hapokas, hyötyi dekantoinnista. Espíritu de Chile – mukavan tanniininen ja herukkainen, parani huomattavasti hapettuessa.
Vanhan mantereen viinit selvästi sopivat enemmän ruokaviineiksi, kun taas uuden maailman viinit seurusteluun. Kaikkia ei varmaan itse tulisi ostettua, vaikka jokaisella on varmasti paikkansa esimerkiksi ruoan kanssa. Meitä molempia eniten miellytti vanha tuttu Koonunga Hill sekä hedelmäinen ja moniulotteinen Montana Pinot Noir. Pinot Noir yleensä vaatii kyllä vielä hieman harjoittelua.
[pinit]10/10/09
La Torrefazione
Helsinkiin on vihdoin saatu kaupungin ensimmäinen oikea kahvila – La Torrefazione. Aleksanterinkadun Stockmannin päädyssä hieman hämäävästi toisessa kerroksessa sijaitseva kahvila aloitti toimintansa vaivihkaa pari viikkoa takaperin. Juttuja on näkynyt lähinnä vain Suomenruotsalaisissa medioissa, kuten Pepparissa, ei ainakaan omiin silmiin ole osunut. Konsepti on yksinkertainen – kahvilassa paahdetaan itse omaa kahvia Suomessa harvinaisista laadukkaista papulaaduista, tarjotaan aamiaista ja lounasta viikoittain vaihtuvalta listalta sekä tehdään täytettyjä ciabattoja tilauksesta.
Kahvilan taustajoukot ovat nimekkäät. Joukosta löytyy mm. baristojen Suomen maajoukkueen tämän hetkinen kapteeni Roman Kolpaktsi, Lontoossa Michelin-tähdin koristellussa L’Atelier de Joel Robuchon‘issa aiemmin keittänyt Jon Linnavuori ja Kaffa pienpaahtimon taustalta löytyvät Hampf’in veljekset. Ei ihme, että lopputulos on vakuuttava.
La Torrefazionen erikoisuus on se, että paikassa myös paahdetaan omaan käyttöön tuleva kahvi. Paahtimo on sijoitettu lasiseinän taakse kahvilatilasta ihailtavaksi. Toisen kerroksen sijainti luo oman vivahteensa, Aleksin ihmisvilinä tuntuu paljon rauhoittavammalta ylhäältä katsottaessa. Sisustukseen on myös panostettu, paikka on siisti ja viihtyisä. Kotisivutkin on oikein hienot, kokonaisuus vaikuttaa hyvin harkitulta ja onnistuneelta. Parasta paikassa on kuitenkin se, että listalta löytyy oma suosikkipapuni eli Brazil Fazenda Cachoeira Bourbon, jota on tullut lähes jokaisen tilauksen mukana HasBeanista. Paahtaja ja barista tekevät itse tuosta mainitusta ja muista raakapavuista sekoituksia, jotka paahdetaan ja joista sitten itse kahvi tehdään. Ei enää tuoreemmaksi voisi mennä.
Itse kävimme testaamassa paikan tänään lauantaina. Kahvila oli aivan täynnä ihmisiä, joten tieto paikasta näyttää levinneen. Tästä huolimatta palvelu oli ystävällistä ja ilmapiiri rento. Tällä kertaa kävimme vain pikaisesti Hullujen päivien lomassa macaron-leivoksilla ja cappuccinoilla. Hyvät cappuccinot olivatkin, vaikka kaupungin parhaat on edelleen tullut nautittua Kaffecentralenissa Ulrikan tekemänä. Ehkä se vaikutti, että kahvilan paahtimo oli vielä pois käytöstä joidenkin teknisten ongelmien takia. Loistava sijainti, hyvä kahvi ja erittäin houkuttelevat ciabattat takaavat kuitenkin sen, että La Torrefazionessa tulee varmasti käytyä aina kun keskustassa tulee käytyä niin, että on aikaa pysähtyä kahville.
