05/10/14
Pjazza, melkein katastrofi
<< Lisäys 23.10.: Käytiin toisen kerran, oli _hyvin_ erilainen kokemus >>
Pjazza on pari viikkoa sitten Helsinkiin Yrjönkadulle, melkein Gaijinia vastapäätä avattu ravintola, jonka teemassa kantavana ajatuksena on tarjota pizzaa ja jazzia sopivassa suhteessa. Aidolla italialaisella keittiöhenkilökunnalla ja reseptiikalla varustettu ravintola nousi heti meidän vierailulistan kärkisijoille. Meitä, suurina pizzan ystävinä, puhutteli erityisesti vähällä hiivalla 3-4 vuorokautta kohotettu taikina, josta pizzapohjat tehdään. Mutta myös pastat ja muu ruokalista vaikutti herkulliselta. Vielä kun paikka oli saanut enimmäkseen kehuja somessa niin alkoikin olla selvää mihin lauantai-iltana mennään.
Hienoon, korkeaan tilaan rakennettu ravintola oli kieltämättä komea ilmestys kun sinne puoli kahdeksan maissa saavuimme. Meidät ohjattiin hieman omituiseen pöytään keskelle esiintymislavaa, jossa oli jonkin sortin esiintymisvalmistelut käynnissä. Ravintolassa oli ilmeisesti jotkut juhlat käynnissä ja päivänsankarille lauleskeltiin. Hieman omituinen tilanne, mutta tämä meni ihan huumorilla läpi. Tarjoilija kävi täyttämässä vesilasit ja tyttö lauloi pari kappaletta, jonka jälkeen aloimme odottelemaan nälkäisenä ruokalistoja. Tästä alkoikin alamäki. Uusi porukka kiipesi lavalle ja soitti oman osuutensa ja me odotimme. 50 minuutin ajan yritimme huonolla menestyksellä saada jonkun tarjoilijoista käymään pöydässämme. Lopulta oli noustava ja lähdettävä vaatimaan palvelua. Vartin päästä sitten lopulta tarjoilija saapui niiden ruokalistojen kanssa, esittäen anteeksipyyntönsä odottelun suhteen.
Tunti ja 15 minuuttia ravintolaan saapumisesta ja meillä olikin jo viinilasit edessämme ja tilaus sisällä. Tilasimme alkuun juustolajitelman jaettavaksi ja sitten sitä pizzaa – valkoiset pizzat: bufalina ja porchini e salsiccia. Tästä alkoikin sitten odotusepisodi numero kaksi, katselimme kuinka juustotarjotin vaelsi edestakaisin keittiön ja salin välillä, kunnes se lopulta löysi pöytäämme. Juustot olivat hyviä, mutta totta puhuakseni ei tässä vaiheessa enää juuri tarvittu ruokahalun herättäjiä, odotukset olivat jo pizzoissa. Ne tulivatkin kohtuullisen nopeasti pöytään kera huumaavan hyvän tuoksun. Järkyttävän hyvä pohja ja laadukkaat täytteet. Nämä on todella korkealla jos pääkaupunkiseudun parasta pizzaa valitaan. Pizzat katosivat lautasilta nopeasti ja tuli hetkeksi ihan hyvä fiilis, vaikka bufalinasta basilika olikin jäänyt jonnekin matkan varrella. Mutta valitettavasti hyvä fiilis kesti vain hetken, odottaminen nimittäin vain jatkui. Palvelu ei ollut epäkohteliasta, sitä ei vaan ollut.
Suolaa ja hunajaa –blogissa pohdittiin tänä aamuna (meille hyvin ajankohtaisesti) ravintolassa / -sta valittamista ja viime viikkoina siitä noussutta kohua. Usean kokin äänellä on arvosteltu sitä, että tavallinen kansa nykyään valittaa ruoasta, varsinkin somessa, vaikka vain ammattilainen on oikeasti siihen pätevä. Jonna kirjoitti aiheesta hyvin (vaikka ihan kaikesta ei samaa mieltä ollakaan), joten ei lähdetä sitä purkamaan tässä, mutta silti tuntee jotenkin velvollisuudekseen perustella hieman omaa kirjoitustaan. Meilläkin kun on ollut aiemmin tapana vain jättää kirjoittamatta huonoista kokemuksista.
Olemme suomalaiseen tapaan huonoja antamaan (negatiivista) palautetta paikanpäällä, tällä kertaa palautetta kuitenkin annettiin, siihen reagoitiin pahoittelemalla, mutta se ei valitettavasti muuttanut toimintaa mitenkään.
Ravintolassa palvelu oli jotain katastrofaalisen ja täyden pohjanoteerauksen välillä. Kaikkea sai odottaa aivan liian kauan, silti oli kokoajan ilmassa täysi epävarmuus siitä mitä mahtaa tulla ja milloin. Sivusta sai seurata kun annokset vaelsivat edestakaisin keittiön ja salin välillä, eikä vain meidän pöydän kohdalla. Valitettavasti tilannetta ei myöskään osattu paikata millään tavalla, tuntui kuin kaaos olisi muodostunut jo täysin ylivoimaiseksi koko henkilökunnalle ja kaikki säntäilivätkin täysin luovuttaneina ympäriinsä.
Ruoka oli toki hyvää, mutta kun mikään muu ei toiminut niin huono fiilishän siitä jäi. Ilta päättyi meidän osalta lopulta siihen, että odoteltuamme jälkiruokavaiheessa taas puolen tunnin ajan jonkinlaista palvelua meni hermot ja tuli ensimmäistä kertaa tehtyä se, että pakattiin tavarat ja käveltiin vain ravintolasta ulos. Jos joku ihmetteli sitä ruokalistan väliin jätettyä viisikymppistä niin se oli meiltä. Sen verran oli käteistä mukana, eikä tuossa vaiheessa enää houkuttanut siirtyä odottelemaan laskua. Kyllä se kai suurimman osan laskusta kattoi.
Jos tuo homma meinataan saada pyörimään niin kannattaisi alkuun hoitaa ihan perusasiat kuntoon. Näin maallikon näkökulmasta mieleen tulee muutama monesta ravintolasta tuttu juttu. Jokaiselle pöydälle nimikkotarjoilija ettei toiset jää palvelutta kun taas toisessa pöydässä juostaan viiden minuutin sisään kolmen eri henkilön voimalla kysymässä täysin samaa asiaa. Sitten joku jollakin tavalla johtamaan koko orkesteria, joku joka pitää huolen siitä ettei homma pääse valumaan epäorganisoiduksi kaaokseksi mitä se tänä lauantaina oli. Keittiössä näytti homma toimivan, mutta sali oli kaaoksessa. Ruoka oli niin hyvää, että paikalle toivoisi pitkää ikää, mutta nykyisillä eväillä ei oikein vakuuttanut. Toivottavasti tämä kaikki meni uuden ravintolan ja alkuhapuilun piikkiin. Meille voi ilmoittaa sitten kun homma sujuu niin voidaan yrittää uudelleen, toinen mahdollisuushan pitää aina antaa. Toistaiseksi kuitenkin käydään pizzalla jossain muualla.
Kolme tuntia illallisella, josta kaksi tuntia istutaan odottamassa palvelua ei ole kovin hyvä juttu. Ei asiakkaan, eikä ravintolan kannalta.
[pinit]01/10/14
Purnukkapuuro
Olen monta vuotta skipannut aamupalan arkiaamuina, koska ruoka ei maistu aamuisin. Aamupala vain on todella tärkeä ateria, jotta aineenvaihdunta käynnistyy, joten sitä ei pitäisi jättää väliin. Olen nyt muutamina aamuina harjoitellut aamupalan syömistä ja tullut aamupalauskoon! Minulla on todistetusti ollut parempi olo koko päivän ja aineenvaihduntakin toimii kun syö aamupalan.
En kuitenkaan jaksa herätä hirveän paljon aikaisemmin, joten aamiaisen täytyy olla helppoa ja nopeaa. Lisäksi aamupalan tulisi olla jotain sellaista, josta jää hyvä olo. Esimerkiksi leivästä minulle tulee tukkoinen ja turvonnut olo vatsaan. Olen harjoitellut aamupalan syömistä gluteenittomilla tattarinäkkileivillä itsetehdyn maapähkinävoin kera ja nyt olen löytänyt tämän todella makoisan ja älyttömän helpon puuron, joka valmistetaan jääkaappiin jo edellisenä iltana. Ohje löytyi upeasta Vanelja-blogista.
Purnukkapuuro (2 annosta)
- 2,5 dl kaurahiutaleita
- 3 dl manteli-, kaura- tai riisimaitoa
- 1 rkl chiasiemeniä
- 1 rkl maapähkinävoita
- 1 rkl hunajaa
- 1/2 tl aitoa vaniljajauhetta
- 1/2 tl luomu kanelia
- ripaus suolaa
- 1 banaani
Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi seokseksi ja annostele puuro kahteen hillopurkkiin. Sulje kannet ja laita puuro tekeytymään jääkaappiin yön yli. Pilko baanani puuron päälle juuri ennen tarjoilua.
Puuroa voi tuunata mielensä mukaan pähkinöillä, myslillä, hedelmillä ja marjoilla. Mustikat sopisivat tämän kanssa todella hyvin! Harmi kun niitä ei saa tuoreena ympäri vuotta.
29/09/14
Punajuurisipsit
Emme ole tehneet itse minkäänlaisia sipsejä pitkään aikaan. Rasvakeittimemme odottaa rasvanvaihtoa, emmekä ole keksineet millä aineella sen saisi oikeasti puhdistettua öljystä. No sipsejä voi tehdä uunissakin! Tämän ohjeen bongasimme Novellen sivustolta ja nämä punajuurilastut sopivat täydellisesti paahtopaisto-smørrejen kanssa. Punajuurisipsit ovat todella helppo tehdä ja uunissa ne valmistuvat kuin itsestään. Niitä kannattaa suosiolla tehdä kerralla kunnollinen määrä, sillä ne katoavat kuin itsekseen muutamassa minuutissa! Nämä sipsit ovat niiiiin hyviä ja onneksi aika terveellisiäkin. Punajuurisipsit ovat ehdottomasti tämän syksyn leffaeväs-hitti!
Alkuun pieni varoituksen sana. Mandoliinin kanssa kannattaa aina ja ehdottomasti käyttää sitä kahvaa, johon juurekset kiinnitetään. Täällä kävi nimittäin niin, että peukalosta lähti oikeasti pieni pala irti. Iiiiiiks! Toivottavasti Hello Kitty laastari parantaa sen pian.
Punajuurisipsit (2 annosta)
- 2-4 punajuurta
- 1-2 rkl oliiviöljyä
- 1/2 tl suolaa
- mustapippuria
Laita uuni lämpiämään 160 asteeseen. Pese ja harjaa punajuuret puhtaaksi. Jos kuori on pesun jälkeen todella multainen, niin silloin punajuuret kannattaa kuoria. Itse valmistimme sipsit kuorineen. Leikkaa punajuuret ohuiksi suikaleiksi mandoliinilla tai juuresraastimen viipalointiterällä. Laita punajuuret kulhoon lorauta päälle oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. Tai mausta oman makusi mukaan. Sekoita mausteet ja öljy punajuuriin tasaisesti.
Laita punajuuret uunipellille leivinpapaerin päälle vieri viereen. Sipsejä ei kannata paahaa kasana, joten ne kannattaa järjestellä pellille. Paista uunin keskitasossa 40-50 minuuttia. Varo polttamasta punajuuria.
