28/09/14
Paahtopaisti-smørre
Tiukille meinasi mennä mutta ehdittiinhän mekin lopulta osallistua Pernod Ricardin järjestämään Oiva pari -kilpailun ensimmäiseen osakilpailuun (joka siis päättyy tänään). Kilpailu järjestetään kolmatta kertaa ja tällä kertaa mekin päätettiin lähteä mukaan. Tässä osakilpailussa olisi tarkoitus tehdä gourmeempi pikaruoka, joka toimii Campo Viejo Reserva -viinin kanssa yhteen. Vuoden viinit 2014 -kultamitalilla palkittu keskitäyteläinen, pehmeä, nahkainen, mausteinen ja kevyen tamminen viini sopisi hyvin liharuokien, erityisesti pataruokien kanssa, kestäisi jonkin verran mausteisuutta, mutta ei myöskään jyräisi hennompaa makumaailmaa alleen.
Liikkelle siis lähdettiin siitä, että jotain lihaisaa tehdään, mutta siitä eteenpäin oli hankalampaa. Emme halunneet lähteä pizza- tai hampurilais-linjalle, joten jotain muuta pitäisi keksiä. Lopulta päätettiin kokeilla tanskalaista pikaruokaa eli smørrebrødejä, tuttavallisemmin smørrejä, ja sieltä klassista paahtopaistileipää. Leipään haettiin insipraatiota kirjoista ja netistä ja tämmöinen kokonaisuus siitä nyt sitten tuli.
Pohjalle kaivettiin pakastimesta irlantilaista soodaleipää, paahtopaistia tehtiin eilen ruoaksi ja loput ainekset syntyivät nopeasti. Ihan nollasta lähtiessä ei aivan pikaruokaa, mutta kun vähän valmistelee niin loppukokoaminen sujuu todella nopsakasti. Oheen tehtiin vielä punajuurisipsejä, kun tuntui, että viini toimisi niidenkin kanssa hyvin yhteen. Nämä olivatkin todella hyvä lisä, toimivat kokonaisuudessa hyvin. Laitetaan niidenkin resepti vähän myöhemmin blogiin.
Meille siis ainakin maistui erittäin hyvin, tuli suoraan sanoen parempia kuin osasimme odottaa. Kannattaa kokeilla siellä ruudun toisellakin puolella. Vaikka tällä ei menestystä tulisikaan niin on ihan oikesti hyvää. Sen paahtopaistinkin voi ostaa valmiina jos laiskottaa. :)
Paahtopaistismørre (4 annosta)
- 4 viipaletta irlantilaista soodaleipää (ohje löytyy täältä)
- voita
- salaattia
- 2 siivua paahtopaistia (ohje löytyy täältä)
- karamellisoituja salottisipuleita (ohje alla)
- remoulade-kastiketta (ohje alla)
- raastettua piparjuurta
- versoja koristeluun
Paahda leivänpaahtimessa tai parilalla leipäviipale. Sivele sen päälle hieman voita. Aseta salaattia pohjalle ja paahtopaistia sekä karamellisoituja salottisipuleita sen päälle. Nosta reilu lusikallinen remoulade-kastiketta leivälle, raasta hieman piparjuusta päälle ja koristele hyppysellisellä versoja.
Näiden kanssa tarjottavaksi sopii erinomaisen hyvin punajuurisipsit (ohje tulee myöhemmin blogiin) tai paahdetut punajuuret. Juomaksi Campo Viejo Reserva 2008, joka hetkeksi ennen tarjoamista jääkaappiin. Toimii paremmin.
Karamellisoidut salottisipulit (4 annosta)
- 8-10 pientä salottisipulia
- 2 valkosipulin kynttä
- 2 rkl oliiviöljyä
- 2 rkl voita
- 2 rkl sokeria
- suolaa
- mustapippuria
Kuori ja halkaise salottisipulit. Tee samoin myös valkosipulin kynsille. Kuumenna pannu keskilämmölle, kaada sinne öljy ja lisää voi. Kuullota (edelleen keskilämmöllä) sipuleita noin viiden minuutin ajan, välillä varovasti käännellen.
Ripottele sitten sokeri sipulien päälle, säädä pannu hieman pienemmälle ja kuullota toiset 5 minuuttia. Kääntele muutaman kerran. Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla.
Remoulade-kastike (4 annosta)
- 1,5 dl majoneesia
- 0,75 dl pieniä maustekurkkuja
- 1-2 rkl pieniä kapriksia
- 1 kevätsipuli
- 1 tl sinappia
- suolaa
- mustapippuria
Mittaa majoneesi kulhoon. Pilko suolakurkut ja kevätsipuli pieniksi paloiksi. Lisää ne sekä valutetut kaprikset majoneesin joukkoon. Mausta sinapilla, suolalla ja mustapippurilla. Sekoita hyvin. Siirrä jääkaappiin maustumaan vähintään tunniksi.
Yhteistyössä Pernod Ricard, joka tarjosi viinit kilpailuun osallistuville.
[pinit]27/09/14
Paahtopaisti ja punaviinikastike
Paahtopaisti on ruoka jota on varmasti tehty melkein joka kodissa. Ainakin minun sukupolvelleni se on lapsuudesta hyvin tuttu. En tiedä onko se enää niin suosittu, mutta oli varmasti aikoinaan yleisimpiä ellei yleisin kokolihasta tehty ruoka. Syykin on oikeastaan aika selvä. Paahtopaisti on todella helppo tehdä ja sitä voi soveltaa hyvin moneen erilaiseen ruokaan. Sen voi tarjota lämpimänä tai kylmänä, pääruokana tai vaikka leikkeleenä leivän päällä. Eikä paisti ole myöskään ihan kallein ruhon osa.
Paahtopaisti on myös hyvin armelias erilaisten lisukkeiden suhteen. Se toimii maanläheisten makujen – juuresten, perunan, sienten ja liemipohjaisten kastikkeiden kanssa, mutta on ihan yhtä hyvin kotonaan esim. piparjuuren, kirpeiden marjojen ja muiden vähän räväkämpien makujen kanssa.
Meillä ei ollut aiemmin paahtopaistia tehty, joten olikin jo aika korjata tämä vääryys. Vihreiden papujen aika on jo valitettavasti ohi niin lisukkeiksi päätimme keittää tylsästi perunoita. Lisäksi annokseen syntyi hieman improvisoiden paistiliemipohjainen punaviinikastike. Viime hetken lisäyksenä vielä pannulla kullanruskeiksi paahdettuja sipuleita, nämä tosin unohtuivat kuvasta pois.
Paahtopaisti (6 annosta)
- 1,5 kg naudan paahtopaistia (tai sisäpaistia)
- 2 tl suolaa
- 1 tl mustapippuria
- oliiviöljyä
- voita
Nosta paisti noin pari tuntia ennen valmistamista huoneenlämpöön. Poista tarvittaessa kalvot. Suolaa ja pippuroi molemmin puolin ja hiero mausteet kunnolla lihan pintaan.
Kuumenna paistinpannu kuumaksi. Lisää öljyä ja paista paahtopaistista pinnat kiinni joka puolelta. Muutama minuutti per puoli riittää. Lisää puolivälissä nokare voita makua antamaan. Pelkällä voilla ei kannata paistaa, se palaa niin herkästi.
Nosta paisti sopivan kokoiseen uunivuokaan (sellaiseen johon se mahtuu liikaa tunkematta) ja paista 125 asteessa kunnes paistin sisälämpö kohoaa 55 asteeseen. Tällöin saat sisältä punertavan lopputuloksen, sellaisen josta itse pidämme. Jos haluat lihan kypsemmäksi niin paistoaikaa voi lisätä aina 65 asteen sisälämpöön asti, jolloin paistin pitäisi olla kokonaan kypsä.
Vuoraa paahtopaisti folioon ja anna vetäytyä ainakin 15 minuutin ajan.
Punaviinikastike (4 annosta)
- 1,5 dl paistinlientä
- 1 dl punaviiniä
- 1 dl kermaa
- ripaus sokeria
- maissitärkkelystä suurustamiseen
- (suolaa)
- (mustapippuria)
Kaada uunivuoan pohjalla paistista irronnut paistinliemi kattilaan. Kuumenna ja lisää punaviini, keitä kunnes alkoholi on haihtunut. Suodata kastikkeesta ylimääräinen pois laskemalla se kertaalleen siivilän läpi. Lisää sitten kerma ja kuumenna jälleen kiehuvaksi ja laske sitten lämpöä. Lisää ripaus sokeria ja tarvittaessa suolaa sekä mustapippuria. Tarkista maku ja koostumus, suurusta halutessasi maissitärkkelyksellä.
Hirveän hyväähän tämä oli ja kohtuullisen helpolla syntyi. Aikaa toki meni, mutta koko aikaa ei tarvinnut seisoskella keittiössä. Liha oli todella mureaa, sen kypsyys onnistui täydellisen hyvin ja suolan määrä oli juuri nappiin. Se mikä tästä teki erityisen hyvää oli kastike. Vaikka tuo syntyikin vähän fiiliksen mukaan niin yllättävän hyvin onnistui. Kastikkeita pitäisi osata harrastaa paljon enemmän. Niillä saa jotenkin nostettua annoksen aina korkeammalle tasolle. Ja tämäkin kastike ei mitään valtavia ponnisteluja vaatinut.
Jännäksi meinasi tosin mennä jo heti alkumetreillä tämän ruoan kanssa. Lihalämpömittarimme sanoi nimittäin sopimuksensa irti juuri kun paistia tökättiin uuniin. Onneksi oli vielä 10 minuuttia aikaa ehtiä Clas Ohlsonille, josta löytyi apu uuden mittarin muodossa. No paisti onnistui hyvin tästä huolimatta.
[pinit]23/09/14
Kookosmaidossa kypsennettyä kanaa
Emme aiemmin juurikaan tehneet kanaa, jos teimme muuta kuin kasvisruokaa niin se oli useimmiten kalaa tai naudanlihaa. Tänä keväänä kuitenkin löysimme nahalliset ja luulliset kanan rintafileet, joita olemme käyttäneet sen jälkeen monta kertaa. Niissä on maku paremmin kohdallaan. Vielä mielummin käyttäisimme kokonaista kanaa (jota myös nykyään saa lähes joka kaupasta), mutta se olisi usein vähän liikaa kahden hengen syötäväksi.
Toinen syy miksi kanaa (tai broileria) on tullut tehtyä harvoin on se, että se tuppaa kypsennettäessä helposti menemään liian kuivaksi. Kanaa ei oikein voi jättää raa’aksi, joten sen kypsentää helposti yli. Tähän saimme kuitenkin kaksi erinomaista vinkkiä. Ensinnäkin, olemme tehneet kanan useimmiten pannulla ja paistaneet sen siinä kypsäksi. Kanaa kannattaa kuitenkin käsitellä kuten muutakin lihaa ja paistaa pannulla vain siihen asti kunnes pinta on sellainen millaiseksi sen haluaa, ja sen jälkeen kypsentää loppuun uunissa. Uunissa kypsentämisessä niksinä on kaataa uunivuoan pohjalle hieman esim. appelsiinimehua, jolloin kana kypsyy nestehauteessa ja pysyy kosteana.
Toinen vinkki oli, että kana kannattaa ehdottomasti kypsentää sisälämpömittarin kanssa. Tökkää mittarin kärjen paksuimpaan kohtaan ja asettaa tavoitelämmöksi 75 astetta niin aina tulee täydellisen kypsää. Näiden vinkkien ja oivallusten jälkeen kanakin on alkanut maistua.
Kookosmaidossa kypsennettu kana (2 annosta)
- 2 kpl nahallista (ja luullista) kanan rintafilettä
- 6 rkl kookosmaitoa
- 1/2 limen mehu
- 1 valkosipulinkynsi
- 1 rkl raastettua inkivääriä
- 2 rkl tummaa sokeria
- 1/2 tl suolaa
- mustapippuria
- tuoretta korianteria
- tuoretta lehtipersiljaa
Mittaa kookosmaito kulhoon. Sekoita ennen mittaamista jos rasva ja kookosvesi ovat erottuneet. Purista joukkoon puolikkaan limen mehu. Leikkaa valkosipulin kynsi ohuiksi lastuiksi ja raasta korianteri. Lisää ne sekä sokeri, suola ja mustapippuri seokseen ja sekoita tasaiseksi.
Asettele kanan rintafileet sopivan uunivuoan pohjalle ja kaada kookosmaitoseos niiden päälle. Parhaan tuloksen saat kun laitat kanat muutamaksi tunniksi jääkaappiin marinoitumaan, mutta periaatteessa ne voi paistaa heti kun uuni on lämmennyt. Lämmitä uuni 230 asteeseen ja paista kanoja keskitasolla noin 30-35 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.
Vaikka tähän reseptiin tuleekin valkosipulia ja inkivääriä sekä vielä kookosmaitoa niin lopputulos ei ole ollenkaan itämainen eikä kovin mausteinen. Yrtit, mausteet ja kookosmaito on hyvin hennosti läsnä ja tällä tavoin kypsennetty kana sopiikin pääkomponentiksi monenlaiseen annos-kokonaisuuteen. Yrttejä ja mausteita vaihtelemalla saa sovitettua myös erilaisiin makumaailmoihin. Toimii niin riisin kuin perunankin kanssa, tai vaikka syksyn juuresten kera. Lopputulos on mehevä ja maukas, ja tätä tullaan meillä tekemään vielä monesti tämän ensimmäisen kerran jälkeen.
Resepti pohjautuu She Wears Many Hats -blogin julkaisemaan ohjeeseen, jota olemme hieman muokanneet omaan makuumme paremmin sopivaksi.
[pinit]