21/09/14
Kirpakka vihreä salaatti chilillä
Aiemmin tuli itse kasvatettua versoja (ja ituja), mutta emme ole enää pitkään aikaan saaneet aikaiseksi laittaa niitä tulemaan – vaikka versotus on helppoa kuin mikä. Nyt pitää laittaa taas omat versot kasvamaan, niin säästäisi huomattavasti salaattiainesten kuluissa. Versot ja idut ovat nimittäin todella hyvä lisä melkein salaattiin kuin salaattiin. Salaattipohjissa suosimme usein rucolaa, pinaattia, punamangoldia ja viinisuolaheinää, ne ovat vain niin paljon maukkaampia kuin tavalliset salaatinlehdet. Arki-iltojen pelastukseksi niitä löytää nykyisin kaupoista myös kätevissä mix-pakkauksissa.
Useimmiten teemme salaatin sen verran ruokaisaksi, että se riittää pääruoaksi tai ainakin arki-iltana iltapalaksi. Jostain syystä lisäkkeinä salaatteja ei juurikaan tule harrastettua, vaan kasvikset tulee yleensä kypsennettyä, tai ainakin syötyä salaatti omana ruokalajinaan. Välillä on kuitenkin kiva hakea vaihtelua ja kehitellä salaatti osaksi lämmintä annosta. Siitä tämäkin kokeilu lähti ja lopputulos oli sen verran hyvä, että on pakko jakaa se kanssanne.
Kirpakka vihreä salaatti (2 annosta)
- 1/4 varhais- / valkokaali
- 1 punainen chili
- 0,5 dl valkoviinietikkaa
- 1 rkl sokeria
- suolaa
- mustapippuria
- rucolaa
- pinaattia
- versoja ja/tai (sinimailasen) ituja
- punamangoldia tai viinisuolaheinää
- kevätsipulia tai purjoa
- tuoretta korianteria
- lehtipersiljaa
- oliiviöljyä
Suikaloi kaali ja chili ohueksi. Sekoita lasissa etikka, sokeri, ripaus mustapippuria ja suolaa. Laita kaali- ja chilisuikaleet kulhoon, sekoita etikan kanssa ja anna tekeytyä noin tunti. Käy välillä kääntelemässä seosta.
Leikkaa kevätsipulit ja sekoita ne rucolan, pinaatin, versojen, viinisuolaheinän ja itujen kanssa. Valuta kaali-chili-seos ja nosta se salaatin joukkoon. Viimeistele oliiviöljyllä, suolalla, mustapippurilla sekä revitityillä korianterin ja lehtipersiljan lehdillä.
Nauti salaatti sellaisenaan tai esimerkiksi vaalean kalan tai kanan lisukkeena. Salaatti on parhaimmillaan lisukkeena ja kestää hyvin mausteisen ruoan kaverina, mutta ei kuitenkaan vaadi tulisuutta muilta ruoka-aineilta. Tämä salaatti on kevyen mausteinen ja kirpakka enemmän kuin tulinen.
[pinit]17/09/14
Gastropub Rikhard’s
Aika tarkalleen vuosi sitten ravintolamaailmassa kohahdettiin kun Hans Välimäki ilmoitti sulkevansa Suomen ainoan kahden Michelin-tähden ravintolan, 15 vuotta Helsingissä Rikhardinkadulla toimineen Chez Dominiquen. Ovet sulkeutuivat lokakuussa 2013 ja lopulta kuluvan vuoden huhtikuussa samaan tilaan avattiin kaksi ravintolaa – pieni, mutta tinkimätön fine dining -paikka Välimäki ja rennompi Gastropub Rikhard’s. Viime viikonloppuna käytiin testaamassa näistä aavistuksen lompakkoystävällisempi eli nimensä samalla paikalla aikoinaan sijainneelta pubilta perinyt Rikhard’s.
Rikhard’siin on imetty vaikutteita Euroopasta, mm. Ranskasta, Belgiasta ja Englannista sekä rapakon takaa Yhdysvalloista. Tämä näkyy niin ruokalistassa kuin paikan sisustuksessa – baarin puolella ollaan lähempänä pubityyliä tai dineriä, kun taas ravintolan perältä löytyy rosoinen bistro. Helposti lähestyttävää ja konstailematonta, hieman retroa, mutta ei turhan vakavaa, ei sisustuksen eikä ruoan suhteen. Ravintolan ruokalistalta löytyy eri keittiöiden kortteli-ravintolaklassikoita, pääajatuksena hyvät raaka-aineet eikä turhaa kikkailua.
No miten tässä sitten oli onnistuttu? No hyvin. Tunnelma ravintolassa oli mukavan lämmin ja palvelu välitöntä ja asiantuntevaa. Ennakkoon oli vähän huhua kuultu, että annokset ovat ihan runsaan kokoisia. Ja kun emme olleet suurella nälällä liikenteessä niin päätimme jättää alkuruoat väliin ja iskeä suoraan listan pääruokiin.
Itse tilasin todellisen pubiklassikon eli fish’n’chipsin ja Tia otti glaseeratua lampaanniskaa kera polentan, joka taas viittasi vahvasti ranskalaisen bistron suuntaan. Fish’n’chipseistä voin rehellisesti sanoa, että parhaat mitä olen Suomessa saanut. Pieni miinus ruokailua aavistuksen haitanneesta pyörivästä tarjottimesta, mutta annoksessa maut oli enemmän kuin kohdallaan. Lammas oli puolestaan mehevää ja maukasta, juureva annos jossa kypsyydet kohdallaan.
Pääruokien kanssa tilasimme pienet lasilliset viiniä. Kalan kanssa valkoista ja lampaan kanssa punaista. Näistä tarjoilijalle valinnanvapaus ja sieltä tulikin sitten sen luokan valkkari että oksat pois. Välimäen puolelta yli jäänyt Domaine Ramonet Chassagne-Montrachet 1er Cru “Morgeot” (vuosikerrasta ei varmuutta) toimi älyttömän hyvin annoksen kanssa ja ihan pelkästäänkin. Tuota olisi voinut useammankin lasillisen nauttia. Harvemmin on lasillisen “jotain valkkaria” tilatessaan näin hyvää viiniä saanut. Oma veikkaus on, että meni reilusti alle listahinnan, ei nimittäin ollut sen kalliimpi kuin valkkari yleensäkään.
Jälkkäriksi sitten mustikkapiirakkaa ja suklaamoussea. Samalla linjalla jatkettiin eli konstailemattot perusannokset joissa on kaikki pyritty tekemään hyvin. Maistui ja ihan hyvät fiilikset jäi. Ei mikään tarkan markan paikka tämäkään (pääruoat luokkaa 25-30 euroa, alkuruoat ja jälkkärit noin 15), mutta annoskoko on runsas, joten ei täällä välttämättä tarvitse syödä kuin pääruoat.
14/09/14
Maapähkinävoi
Olin viikko sitten Hangossa Merijoogan järjestämässä detox-jooga viikonlopussa, jossa syötiin puhtaasti ja tietenkin joogattiin. Perjantaina meillä oli iltapalaksi porkkana-, kurkku- ja selleritikkuja, joita dipattiin erilaisiin tahnoihin. Yksi tahnoista oli maapähkinävoi, joka sopi mainiosti niin vihannesten kuin gluteenittomien näkkäreidenkin kera. Maapähkinävoi maustui niin ihanalta, että sitä oli pakko kokeilla heti kotona.
Jos noudatat maidotonta tai laktoositonta ruokavaliota, maapähkinävoi on mainio levite leivän päälle. Mutta se melkein kannattaa tehdä itse, sillä kauppojen maapähkinävoit sisältävät usein kovetettuja kasvirasvoja, sokeria tai muita lisäaineita. Toki hyvälaatuisia tuotteitakin löytyy, mutta etikettejä kannattaa tutkia ennen ostoa.
Googletin nopeasti reseptejä ennen kuin survoin pähkinät blenderiin. Se, että pitääkö pähkinät paahtaa ja/tai kuoria ennen voiksi ajamista, jäi hieman epäselväksi. Tällä kertaa paahdoimme ja kuorimme pähkinät, mutta uskoisin että kuorimattomanakin toimii hyvin. Olisiko jollakin vinkkejä tähän?
Maapähkinävoi (1 iso purkillinen)
- 450g maapähkinöitä
- ripaus suolaa
Paahda pähkinöitä uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia. Anna niiden jäähtyä hetki ja kuori ne hankaamalla pähkinöitä kämmeniesi välissä. Paahtamisen jälkeen kuoret irtoavat helposti.
Laita pähkinät blenderiin, käynnistä kone ykkösteholla ja nosta nopeus hitaasti täydelle teholle. Jos sinulla on Vitamix, ota heti tampperi käyttöön ja työnnä pähkinämassaa kohti teriä kunnes massa lähtee pyörimään ja pinnalle ilmestyy neljä “tyynyä”. Voit survoa pähkinät myös sauvasekoittimella. Jos käytät blenderiä, jossa ei ole tampperia, niin kannattaa välillä pysäyttää kone ja sekoittaa massaa lusikalla. Kun maapähkinävoi on lähes valmista, lisää ripaus merisuolaa mausteeksi.
Omnom, maapähkinävoi on niin hyvää! Ja oikeasti tosi helppoa tehdä itse. No pähkinöiden kuoriminen oli hieman tuskastuttavaa, koska kuorenpaloja leijaili joka puolella. Hangossa maapähkinävoi oli paljon tummempaa, joten epäilen ettei pähkinöitä ehkä oltu kuorittu tai sitten niitä oli paahdettu pidempään.
