Gastrobar EMO

Gastrobar EMO, © avaruusasema

Meillä on ollut tapana yllättää toisemme illallisella uudessa ravintolatuttavuudessa aina merkkipäivien yhteydessä. Viime viikonloppuna oli minun vuoroni jännittää. Tällä kertaa astuimme lopulta sisään Gastrobar EMOon. EMOhan on entisiin ravintola Olon tiloihin viime syksynä auennut hieman rennompi ravintola, jonka taustalta löytyy sama porukka kuin Olonkin taustalta eli Pekka Terävä kumppaneineen. Gastrobar ravintolan nimessä on ehkä hieman harhaanjohtava, mitään baaritunnelmaa paikasta on vaikea hakea. Meno on kuitenkin rentoa ja ruoka hyvistä raaka-aineista taidolla tehtyä. Omat mielikuvat sijoittaisivat paikan johonkin bistron ja fine dining -ravintolan välimaastoon. EMOn yhteydessä on myös viinibaari, josta saa viinin lisäksi pientä naposteltavaa, mutta varsinaiset ruoka-annokset tarjoillaan vain ravintolan puolelle.

EMOn listalta löytyy 10 annosta, joista asiakas voi valita 2-10 kappaletta nautittavaksi. Annoksia ei ole jaettu alku-, pää- tai jälkiruoiksi, joten kaikista saa vapaasti valita. Lista vaihtuu aika ajoin ja siinä esiintyy raaka-aineet, jotka ovat vuodenajalle tyypillisiä. Tämän hetkinen (keväinen) lista noudattelee kohtuullisen perinteistä ranskalaista keittiötä, ottaen kuitenkin vivahteita pohjoisista mauista. Ruoan kanssa nautittavaksi löytyy kohtuullisen iso valikoima viinejä laseittain ja jokunen lisäksi vielä pulloittain.

Gastrobar EMO, © avaruusasema

Ruoka- ja viinilistoja selatessamme nautimme lasilliset samppanjaa ja napostelimme nälkäämme pöydässä tarjolla olleet riisisipsit. Valitsimme ruokalistalta löytyvistä kymmenestä annoksesta kuusi ja hetken pohtimisen jälkeen päädyimme molemmat samoihin valintoihin. Listalta poimittiin

* * *

Ricottaa ja kevätvihanneksia
Karitsan paistia ja briossia
Paahdettua sateenkaarirautua
Kevätkananpoikaa
Vasikan entrecôté
Omenaa X3 ja limeposset

* * *

Ricottan ja sateenkaariraudun kanssa päädyimme ottamaan lasilliset Australialaista Tempus Two Wilde Chardonnayta (2012), kun muuta menua sai taas säestää Bodegas Cepa 21 Hito Tinto (2010). Ennen varsinaisia ruoka-annoksia pöytään tuotiin pieni paperipussiin pakattu uunituore patonki ja jogurttidippiä sen kanssa nautittavaksi. Omaperäistä ja näyttävää, patonki oli myös erittäin hyvän makuinen.

Gastrobar EMO, © avaruusasema Gastrobar EMO, © avaruusasema Gastrobar EMO, © avaruusasema

Illallinen alkoi siis annoksella Ricottaa ja kevätvihanneksia. Aavistuksen pikkelöidyt kasvikset saivat seurakseen kermaisen yrtti-ricottamoussen sekä ravintolan siemensekoituksen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan todella herkullinen annos, jossa saattoi maistaa kevään. Varsinkin tuo kirsikkatomaatti oli mieletön, mitäköhän sille oli oikein tehty? Perään tarjoiltiin Karitsan paistia ja briossia, jossa kuohkeiden briossi-viipaleiden väliin oli koottu klubileipää muistuttava kokonaisuus. Kaalisalaatti ja hillottu sipuli saivat vastapainokseen pehmeää karitsaa, juureslastuja, linssejä sekä metsäsieniä. Erittäin onnistunut kokonaisuus tämäkin.

Kylmien alkuruokien jälkeen siirryttiin lämpimiin ruokiin. Aluksi Paahdettua sateenkaarirautua, jossa kvinoa sekä paahdetut ja pikkelöidyt kasvikset säestivät nahkapuoleltaan ihanan rapeaksi paahdettua kalaa. Erittäin maukas annos tämäkin ja kotimainen sateenkaarirautu oli ansaitusti pääosassa. Toisena lämpimänä annoksena pöytään nostettiin aavistuksen koruttomalla ulkoasulla varustettu Kevätkananpoikaa. Maultaan annos oli kuitenkin kaikkea muuta kuin koruton. Sisältä kosteaan kanaan oli saatu mielettömästi makua ja koiven rapeaksi paaahdettu nahka oikein kruunasi annoksen. En ole rehellisesti sanottuna koskaan syönyt näin hyvää kanankoipea. Huikean maukas annos. Tässä vaiheessa alkoi jo nälkä talttua ja kolmannan lämpimän ruoan olisi oikeastaan voinut jättää väliin. Vasikan Entrecôté jäi hieman vaisuksi kokemukseksi. Annoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta se ei vain säväyttänyt. Itselleni käy itseasiassa aika usein ns. pihviruokien kanssa näin.

Tässä vaiheessa alkoi jo vatsa olla turvoksissa, mutta vielä oli jälkkäri nauttimatta. Omenaa kolmella tavalla ja limeposset oli odotusten mukaisesti mukavan raikas ja lempeä päätös erinomaiselle illalliselle. Posset oli kuohkea ja limen maku oli mukavan vienosti mukana, omenan maistoi annoksessa ja gumble toi mukavasti suutuntumaa annokseen. Pienet lasilliset jälkiruokaviiniä maistuivat hyvältä. Illan päätteeksi tilasimme vielä kahvit, joihin sai valitettavasti jälleen kerran pettyä. Komea kahvikone paljastui kapselilaitteeksi ja kahvi oli huoltoasema-tasoa. On todella valitettavaa, että muuten erinomaisista ravintoloista saa edelleen aika harvoin hyvää kahvia.

EMOn annokset eivät olleet mitenkään valtavia, mutta sen verran kookkaita kuitekin, että kuusi annosta oli omakohtaisesti ihan maksimimäärä, viisikin olisi riittänyt. Tai ehkä vasikan olisi voinut vaihtaa toiseen jälkiruokaan. Kaikenkaikkiaan erittäin positiivinen kokemus. Ravintolassa palvelu pelasi ja nuorehkosta henkilökunnasta huolimatta asiantuntemus oli kohdallaan. Ja mikä tärkeintä, ruoka oli erittäin hyvää. Hinnaltaan ehkä aavistuksen tyyriin puoleinen ja pieni miinus siitä, että ravintolassa ei ole annoksiin sovitettuja viinipaketteja. Niiden helppouteen kun on jo vähän tottunut. Viinisuositukset osuivat kyllä nappiin, joten siltä osin asiassa ei ollut ongelmaa.

Gastrobar EMO, © avaruusasema Gastrobar EMO, © avaruusasema Gastrobar EMO, © avaruusasema Gastrobar EMO, © avaruusasema

[pinit]

Kevätvihanneksia ja pastaa

Kevatvihanneksia ja pastaa, © avaruusasema

Varmana kevään merkkinä voi pitää sitä kun ensimmäiset vihreät parsat saapuvat kauppoihin. Nämä ensimmäiset erät on vielä hieman nuhjuisia, mutta toimivat ihan hyvin pastan tai risoton kaverina. Pari viikkoa sitten teimme parsarisottoa, jolloin jääkaappin jäi pyörimään toinen parsanippu. Päätimme hyödyntää sen mitä nipusta oli hyödynnettävissä ja tehdä keväisen pastan. Tällä kertaa ajattelimme kokeilla jotain muuta kuin luottoreseptiämme kermaista parsapastaa, jota eilen näköjään kokkailtiin Liemessä-blogin keittiössä.

Jääkaapista löytyi kaikenlaista, joten päätimme rakentaa ruoan sen ympärille mitä oli käsillä. Uuden sadon porkkanoita, aavistuksen pikkelöityinä, sitä vihreää parsaa, salottisipuleita ja hieman makua voista, valkosipulista sekä happoa sitruunasta. Pastasta tuli yllättävän onnistunut joten päätyi tänne blogiin asti. Ainostaan yrttejä jäi kaipaamaan, harmi että timjamimme päätti kuolla eikä minttu tähän olisi sopinut.

Kevätvihanneksia ja pastaa (2 annosta)

  • 2 uuden sadon porkkanaa
  • 1 rkl valkoista balsamicoa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • ripaus suolaa
  • ripaus sokeria
  • nippu vihreää parsaa
  • suolaa
  • 2 salottisipulia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 25 g voita
  • 1 rkl sitruunan mehua
  • suolaa
  • mustapippuria
  • parmesan-juustoa
  • 250 g nauhapastaa
  • (tuoreita yrttejä)

Pese porkkanat ja kuori halutessasi. Leikkaa noin 1-2 millin paksuisiksi viipaleiksi. Aseta viipaleet pieneen kulhoon ja annostele balsamico, öljy, suola sekä sokeri niiden päälle. Sekoita ja anna marinoitua aina välillä sekoitellen sillä aikaa kun valmistat ruokaa.

Huuhtele parsat, leikkaa tyven puumainen osa pois ja kuori tarvittaessa. Keitä hyvin suolatussa vedessä kolme minuuttia. Nosta parsat suoraan kattilasta jääveteen jotta niiden kypsyminen lakkaa. Leikka ne sitten noin parin sentin paloiksi ja siirrä sivuun odottamaan.

Laita tässä vaiheessa pastaa varten vesi kiehumaan. Kastikkeen tekoon menee noin 10 minuuttia joten voit tämän ja pastan keittoajan perusteella ajoittaa sen missä vaiheessa alat valmistamaan sitä. Keitä pasta al dente.

Leikkaa salottisipulit pitkittäin neljään lohkoon. Viipaloi valkosipuli. Kuumenna oliiviöljyä ja nokare voita paistokasarissa. Lisää salottisipulit ensimmäisenä pannulle. Kuullota hetken aikaa ja lisää sitten valutetut pikkelöidyt porkkanat. Kuullota taas hetki ja lisää sitten valkosipuli. Lisää lopuksi parsat ja sitruunamehu sekä mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita valmis pasta kastikkeen sekaan. Viimeistele annos halutessasi tuoreilla yrteillä ja lorauta hieman oliiviöljyä päälle. Raasta annosten päälle vielä hieman parmesania. Tarjoa heti.

Kivan keväinen ja raikas pasta, jossa vihannesten maut oli hyvin esillä. Hyvää oli, pitää joskus kokeilla vielä yrttien kanssa. Tuon mainitun timjamin lisäksi / sijasta ainakin persilja, basilika ja oregano ovat varmoja valintoja.

[pinit]

Illallinen Olossa

Illallinen Olossa, © avaruusasema

Muutama viikko sitten saimme kutsun, josta ei millään voinut kieltäytyä. Vai miltä kuulostaa illallinen ravintola Olossa ja samppanjan maistelu samppanjatalo Nicolas Feuillatten edustajien johdolla. Tilaisuuden taustalla oli Finnairin viinipuolen pomona viime vuonna aloittanut Mika Vanne, joka onkin ensi töikseen laittanut tuulemaan. Finnairin talon samppanja nimittäin vaihtui Feuillatten Brut Grande Réserveen ja se ei ole ihan jokapäiväistä, viimeksi samppanjaa vaihdettiin 20 vuotta sitten. Pitkän linjan viinialan monitoimimies Mika Vanne on varmasti henkilö, jolla riittää kannuksia moiseen hommaan. Mikahan on tuttu mm. Viini-lehden taustajoukoista ja on vetänyt pitkään viinikouluja, jollaiseen mekin muutama vuosi takaperin osallistuimme.

Illallinen Olossa, © avaruusasema

Syy siihen miksi tilaisuus pidettiin nimenomaan Olossa löytyy siitä, että ravintoloitsija ja keittiömestari Pekka Terävä on Finnairin tämänhetkisen business-luokan menun taustalla. Meidän nauttimamme illallinen noudattelikin samoja makumaailmoita kuin lennoilla tarjottava illallinenkin. Toki ravintolassa tehtävässä ruoassa on paljon enemmän mahdollisuuksia kuin lentokoneessa ja tästä kävimmekin mielenkiintoista keskustelua Finnairin edustajien kanssa. Itse en ainakaan ollut ennakkoon tiennyt kuinka eri maut ja raaka-aineet käyttäytyvät kun ne viedään korkeuksiin. Tiesittekö esimerkiksi, että ruoan on oltava suolaisempaa, jotta se maistuu samalta tai, että samppanjan kuplamäärä lähes puolittuu lennolla. Lohi on raaka-aineista kuulemma parhaimmasta päästä lennoilla tarjottavaksi, se kestää hyvin erilaisia olosuhteita. Ruokalistoja testataankin koelennoilla, jotta varmistetaan että maassa suunnitellut annokset toimivat myös korkeuksissa. Uutta on myös se, että ruoka, samppanja ja viinit on sovitettu toimimaan yhdessä. Sekään ei ole ihan helppo tehtävä ajatellen makujen muuttumista ja lentokoneen asettamia rajoituksia. Tilaa kun ei ole yhtään liikaa.

Illallinen Olossa, © avaruusasema Illallinen Olossa, © avaruusasema

Illallisen ruokalistalta löytyi neljä ruokalajia. Alkuun tarjottiin aluksi Rørvikin lohta kera karviaismarjojen, toiseksi alkuruoaksi Maa-artisokkaa ja kanamunaa, pääruoaksi Karitsaa lehtikaalin ja timjamin kera ja lopulta jälkiruoaksi Tyrnimarjoja Merimaskusta. Ruoan kanssa tarjottiin samppanjaa, tuota Finnairin talon samppanjaa Brut Grande Réserveä sekä kolmea muuta Finnairin myymää Nicolas Feuillatten samppanjaa: Brut Chardonnay, Cuvee 255 Rosé ja Palmes d’Or. Oli mielenkiintoista nauttia samppanjaa ruokajuomana, vaikka tämä nyt ei aivan ennenkuulumatonta ole niin silti se tuntuu edelleen hieman omituiselta. Jotenkin samppanjan mieltää edelleen enemmän seurustelujuomaksi tai aperitiiviksi. Toimivat kuitenkin oikein hyvin myös ruoan kanssa, alkuruokien kanssa Grande Reserveä tai Chardonnayta, karitsan kanssa Rosé ja ennen jälkiruokaa tarjottujen juustojen kanssa Palmes d’Or. Ruoathan olivat taattua Olo-laatua niin esillepanon kuin makujen suhteenkin.

Illallinen Olossa, © avaruusasema Illallinen Olossa, © avaruusasema

[pinit]