10/05/12
SPIS
Kävimme täällä jo muutama viikko sitten, mutta kovan kevätkiiruksen keskellä ei vaan ole ehtinyt blogiin raportoimaan. SPIS on siis pienenpieni pohjoismaisia makuja tarjoava ravintola Helsingissä Kasarmikadulla. Viihtyisän rosoisesti mm. Design House Stockholmin ja HAYn kalusteilla sisustettu sali on tosiaan pieni, ravintolassa on vain 18 asiakaspaikkaa. Kattauksia on kaksi illassa ja vain niistä jälkimmäisessä tarjotaan yllätysmenua, jonka me päätimme syödä kera viinipaketin.
Ravintolan ruokalistalta löytyy siis pohjoismaisia makuja, pääpaino on kasviksissa ja koko menunkin saa kasvisvaihtoehtona. Toki listalta löytyy kalaa ja lihaakin. Raaka-aineissa puhtaus ja lähiruoka ovat valttia. Viinilista koostuu artesaaniviineistä, jotka on itse valittu suoraan tuottajilta.
Itse nautimme siis ravintolassa neljän ruokalajin yllätysmenun, jonka meille johdatteli toinen ravintolan omistajista Jani Kinanen. Ennen varsinaisen aterian alkua meille tarkoiltiin porkkanatikkarit ja sipulijäätelö keittiön tervehdyksinä. Näiden kanssa nautimme lasilliset blanc de blancs samppanjaa.
Ensimmäisenä varsinaisena annoksenamme tarjoiltiin selleriä ja maitoa. Annos jossa oli hauskasti saatu niinkin arkisesta raaka-aineesta kuin selleristä todella moniulotteinen annos ja ennenkaikkea keväisen kaunis.
Väliruokana tarjoiltiin toinen kasvisannos eli perunaa, sipulia ja suolaheinää. Tämäkin erittäin hauskasti arkisista raaka-aineista rakennettu pääsi yllättämään mohitahoisuudellaan. Tämän jälkeen keittiö lähetti meille pienen tervehdyksen vielä ennen pääruokaa. Valitettavasti ei millään muista, että mikä tuo tervehdys oli, mutta päällä oli ainakin siitepölyä. :) Tähän väliin on pakko mainita myös ravintolan astioista. Laseina oli itseoikeutetusti Riedeliä, mutta astioissa oli leikitelty hieman enemmän. Moni annoksista tarjoiltiin Nanna Bayerin uniikeissa keramiikka-astioissa.
Seuraavaksi saimme sitten pääruokamme, tällä kertaa kuhaa, fenkolia ja rakuunaa. Ja sen minkä annos ehkä ulkonäössä hävisi tuli kaikki takaisin maussa, moninkertaisesti. Aivan täydellisesti pehmeän kypsäksi haudutettu kuha sai päälleen herkullisen kastikkeen ja äärettömän hyvin annokseen sopivia paahdettuja hampunsiemeniä. Kuha ja hampunsiemenet ovatkin muodostuneet uudeksi omaksi suosikiksemme, olemme jo kotonakin niitä ehtinet valmistamaan. Kannattaa kokeilla.
Ennen jälkiruokaa saimme maisteltavaksemme pienen kupillisen vaahtoa, joka maistui kettukarkilta. Varsinaiseksi jälkiruoaksi tarjoiltiin maitosuklaata ja minttua tai tuttavallisemmin pätkis, aivan siltä se nimittäin maistui.
Erityismaininnan ansaitsevat vielä myös paikan pienet leivät, joita tarjoiltiin aina annosten välissä. Annosten ohella tarjotut viinit olivat hyviä ja varsin toimivia ruoan kanssa. Itse ihastuin varsinkin hapokkaaseen ja aavistuksen kuplivaan jälkiruokaviiniin, jonka nimi pääsi harmittavasti unohtumaan. Saimme myös maistaa oranssia viiniä, joka on kuulemma kovin pinnalla juuri nyt. Oranssi viini on siis yksinkertaistettuna valkoviiniä, johon on rypäleiden kuoret jätetty pidemmäksi aikaa mukaan kuin perinteisessä valkoviinissä.
SPIS on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, ruoka on todellakin simppeliä pohjoismaista, jossa raaka-aineet ovat keskiössä ja maut kohdallaan. Koostumuksilla on kuitenkin hauskasti leikitelty ja paikka oli muutenkin erittäin rento. Annoksista ja viineistä kerrottiin asiantuntevasti aina tarjoiltaessa. Pienessä tilassa ei kovin intiimisti pysty ruokailemaan ja menun hintaa ei kerrottu etukäteen. Näistä pienet miinukset, mutta vastapainoksi paljon plussaa. Hinnaltaan ravintola ei ole edullisimmasta päästä, mutta edelleen varsin kohtuullisella hinnalla ruokailimme. Menemme aivan varmasti toistekin.
[pinit]29/04/12
Drink your greens
Pieni tietoisku aivan aluksi. Smoothie-innostuksen myötä olen oppinut, että lehtivihannekset ovat melko heikosti sulavaa ruokaa elimistössämme ellei niitä hienonna ensin hyvin. Harvemmin pystymme kuitenkaan pureskelemaan niitä tarpeeksi hienoksi, jolloin käy niin, että lehtivihannekset matkaavat ruoansulatuksemme läpi lähes sellaisenaan. Tärkeitä ja hyödyllisiä ravinteita jää imeytymättä. Salaatinlehtien blendaaminen vihersmoothieksi auttaa ruoansulatustamme ja ravinteita imeytymään paremmin ja lisäksi vihersmoothiet ovat aivan ihanan makuisia.
Vaikka vihersmoothie on juotavaa, kannattaa se kuitenkin nauttia hitaasti ja samalla pureskellen, jotta mukaan sekoittuu sylkeä, joka auttaa ruoansulatuksessa. Lisäksi kannattaa säännöllisesti vaihdella lehtivihreitä smoothieissa, koska lehtivihreät sisältävät aina pienen määrän alkaloideja, jotka siis vahvistavat immuniteettiämme, mutta yhtä alkaloidityyppiä voi alkaa kerääntyä liikaa elimistöön jos viikosta toiseen käyttää esimerkiksi pelkästään pinaattia.
Virkistävä sellerismoothie (2 annosta)
- 2 vartta luomuselleriä
- 15-20 cm pala luomukurkkua
- 1 luomuomena
- kourallinen yrttejä tai salaatinlehtiä
- 1 avokado
- sitruunanmehua
- 1-2 tl ohranoras-jauhetta
- 1 tl c-vitamiinijauhetta
- ripaus aitoa luonnonvanlinjaa
- ripaus laadukasta suolaa
- noin 2 dl vettä
Pese sellerin varret, omena ja kurkku, pilko ne muutamaan osaan ja laita blenderiin. Lisää avokado ja tuoreet yrtit tai salaatinlehdet. Käytin tällä kertaa persiljaa, basillikaa ja oreganoa, koska niitä sattui löytymään. Voit käyttää hyvin kaikenlaisia salaatteja ja pinaattia, tai mitä nyt kaapistasi löytyy. Purista joukkoon hieman sitruunanmehua.
Lisää halutessasi vielä viherjauhetta, c-vitamiinijauhetta, ripaus vaniljaa, suolaa sekä vettä. Veden määrä riippuu siitä kuinka paksua smoothiestasi haluat. Itse laitoin nyt noin 2 dl ja smoothie jäi vielä aika paksuksi.
Tästä smoothiesta tuli ihanan raikasta ja maukasta. Tein smoothieta ensimmäistä kertaa selleristä. Vanilja sopii yllättävän hyvin sen kanssa ja täydensi makua. Selleri kannattaa hankkia luomuna, sillä se kerää itseensä kasvatuksessa käytetyt myrkyt. Omenat voi hyvin blendata siemenkotineen päivineen, sillä siemenissä on myös paljon vitamiineja.
Olisi hauska kuulla, teetkö vihersmoothieta säännöllisesti? Ja mikä on mielestäsi paras yhdistelmä? :)
14/04/12
Tuoremakkarapizza
Tämä on kummitellut mielessäni jo pitkään, nimittäin nyt jo lopettaneen Kolme Seppää -ravintolan croccante fabbro -pizzan kopioiminen ja kokeileminen kotioloissa. Kampasimpukkapastasta jäi yli artisokan sydämiä ja kun eksyin sopivasti kaupassa tuoremakkarahyllyn eteen niin tämmöistä siitä sitten seurasi.
Samalla jouduimme olosuhteiden pakosta hieman uudistamaan pizzapohjamme ohjetta, tai oikeastaan ottamaan yhden askeleen taaksepäin. Lidlin valikoimissa ei nimittäin enää ole tipo 00 -jauhoja, joten on tyytyminen durum- ja vehnäjauhojen sekoitukseen kunnes taas löydämme uuden “toimittajan”. Taikina on myös nyt skaalattu neljälle pizzalle, aiemmasta ohjeesta tuli ehkä hieman kummallinen määrä eli kolme.
“Croccante fabbro” eli tuoremakkarapizza
- pizzapohja (4 pizzaa)
- 285 g vehnäjauhoja
- 255 g durum-vehnäjauhoja
- 17 g (1,5 pss) kuivahiivaa
- 1,5 tl suolaa
- 338 g lämmintä vettä
- 3 rkl oliiviöljyä
- täyte (1 pizza)
- tomaattikastiketta (joko valmista tai itse tehtyä)
- 2 tuoremakkaraa (yrteillä maustettua, miel. italialaista)
- 3-4 öljyssä säilöttyä artisokan sydäntä
- 125 g puhveli-mozzarellaa
- 2 siivua parmankinkkua
- tuoretta rucolaa
Pohja valmistetaan sekoittamalla aluksi kuivat aineet keskenään ja vaivaamalla sitten kädenlämpöinen vesi ja siihen sekoitettu öljy pikkuhiljaa taikinan sekaan. Taikinaa vaivataan tämän jälkeen vielä yleiskoneella noin 5 minuutin ajan (tai käsin 10 minuutin ajan) ja sitten jätetään lämpimään paikkaan nousemaan reiluksi tunniksi.
Puristele makkaran täytteestä lihapullia ja esipaista niitä muutaman minuutin ajan lämpiävässä uunissa uunipellin päällä. Valuta ja huuhtele artisokan sydämet ja leikkaa ne neljään osaan pitkittäin. Kaulitse pizzapohja ja nosta pizzalapion päälle, levitä kerros tomaattikastiketta päälle ja lisää sitten makkaran palat ja artisokan sydämet. Revi mozzarella sopiviksi paloiksi ympäri pizzaa. Paista pizzoja uunin alatasolla 250°C noin 8-10 minuutin ajan. Käytä paistokiveä tai lämmitä pelti etukäteen uunissa.
Lisää valmiin, kuuman pizzan päälle parmankinkun siivut ja kourallinen hyvin huuhdeltua ja kuivattua rucolaa. Tarjoa heti.
Tämä on kyllä uusi ehdoton lempparini pizzatäytteistä, pääsin todella lähelle esikuvaani vaikka käytinkin tuoremakkarana hieman turhan mausteista Saarioisen yrtti-bratwurst tuoremakkaraa. Muuta kun ei (pääsiäisenä) lähikaupasta löytynyt. Todella herkullinen pizza, jossa on omaan makuun sopivasti kaikkea mutta sopivasti erillään ettei pizzasta tule liian raskas. Artisokan sydämistä tulee hapokkuuta, makkarasta mausteisuutta ja suolaisuutta, mozzarella pehmentää ja rucola raikastaa. Herkkua!
