Katselet arkistoa 2013

Brunssilla Pastiksessa ja vähän viinilaseista

Brunssi Pastiksessa, © avaruusasema

Viime lauantai-aamuksi Fiskars oli kutsunut joukon ruoka- ja sisustusbloggaajia ravintola Pastikseen brunssille. Ravintola on kovasti mieleen, joten olihan se mentävä. Ohjelmassa oli Pastiksen keittiön valmistaman brunssin lisäksi pienimuotoinen viinitasting mm. Murun ja Pastiksen yhtenä omistajana sekä sommelierinä tunnetuksi tulleen Samuil Angelovin vetämänä. Alkuun pakolliset tervetuliaiset kera samppanjan, kyllähän sillä kivasti lähti lauantai käyntiin. Sitten päästettiinkin Samuil ääneen ja juttua riitti, hauska mies joka tietää viineistä paljon ja osaa aiheesta kertoa myös tavalliselle kaduntallaajalle.

Samuilille oli annettu tehtäväksi kertoa meille siitä miten viinilasi ja siitä nautittava viini ovat hyvinkin riippuvaisia toisistaan. Sen lisäksi että saimme nauttia hyvästä ruoasta, viinistä ja mukavasta kanssabloggaajien seurasta, oli yhtenä tilaisuuden tarkoituksena esitellä meille myös Iittalan uutta Essence Plus viinilasi-sarjaa, jonka kehittämisessä myös Samuil oli omalla panoksellaan ollut mukana. Meille tarjoiltiinkin sama viini (Shelter Spätburgunder 2010) sarjan molemmista viinilaseista, jotta pääsimme käytännössä kokeilemaan miten lasi makuun vaikuttaa.

Samuil Angelov, © avaruusasema

Itse pidin aikoinaan koko viinilasin vaikutusta lähinnä huuhaa-juttuna, kunnes aikoinaan kävimme Riedelin viinilasi-tastingissä. Siellä sai käytännössä huomata kuinka suuri merkitys lasilla on, oikealla lasilla voidaan hyvin korostaa viinin hyviä puolia ja vastaavasti peittää heikompia osa-alueita. Täysin vääränlaisesta lasista nautittuna hienokin viini voi olla täysin juomakelvotonta. Mikäli nyt olen täysin oikein ymmärtänyt niin lasilla voidaan vaikuttaa viinistä saatavaan aistikokemukseen pääasiallisesti kahdella tavalla – sillä mihin kohtaan suuta viini juotaessa osuu ja toisaalta siiihen kuinka viinin tuoksut tulevat lasista nenäämme. Haistaminenhan on yllättävän suuri osa sitä miten ruokaa ja juomaa maistamme, jokainen on tämän varmaan flunssassa huomannut.

Essence Plus sarjassa on kaksi viinilasia, ei tosin valko- ja punaviinille vaan eri tyyppisille viineille, pienempi lasi raikkaammille ja hapokkaammille viineille ja suurempi lasi rotevammille. Käytännössähän suurin osa valkoviineistä toimii paremmin pienemmästä lasista, mutta esimerkiksi jotkut täyteläisemmät chardonnayt kaipaavat jo tilaa ympärilleen jolloin suurempi lasi voi olla paikallaan. Keskitäyteläiset punaviinit sopivat molempiin laseihin, lähinnä niiden kanssa tarjottavasta ruoasta riippuen. Erittäin vanhat viinit korostuneiden tanniinien ja niukan hapokkuuden takia puolestaan pienemmästä lasista. Oli hauska huomata miten viinin ominaisuuksia pystyy myös muokkaamaan lasivalinnalla. Lasia ei siis aina kannata valita vain viinin mukaan vaan myös ajatellen viinin kanssa tarjottavaa ruokaa. Pienemmällä lasilla voi korostaa hapokkuutta ja suuremmalla taas viinin kokonaisvaltaisuutta. Käytännössä tämän huomasi esimerkiksi siten, että tarjottu spätburgunder toimi maksapateen kanssa paremmin pienestä lasista juotuna.

Samuil Angelov, © avaruusasema

Lasin lisäksi viinin makuun voi vaikuttaa myös dekantoimalla. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että avaa viinipullon hieman ennen kuin sen tarjoaa. Sopiva aika riippuu viinistä ollen jotain kummenien minuuttien ja tuntien välillä. Tämä on Samuilin mukaan myös selllainen asia joka on erityisesti nuorten viinien (= normaalit Alkosta ostettavat punaviinit) kanssa aika ehdoton asia. Vanhoja viinejä ei puolestaan juuri kannata dekantoida. Hirvittävän kiinnostava aihe, josta tuntuu aina vaan olevan enemmän opittavaa.

Ulkonäöllisesti Essence Plus ei aluksi oikein puhutellut, mutta meillä jo kesästä alkaen käytössä olleet lasit ovat käytännössä osoittautuneet erinomaisiksi yleislaseiksi. Kahdella viinilasilla pärjää erinomaisen hyvin ja jompikumpi laseista toimii käytännössä viinille kuin viinille, joskus jopa molemmat kuten tällä brunssilla saimme huomata. Hieno juttu kuitenkin, että Iittalalla on lähdetty tekemään aavistuksen kunnianhimoisempaa viinilasia, on mukava että nyt löytyy myös kotimainen vaihtoehto Riedelin laseille. Pitäisikin oikeastaan joskus ottaa pieni vertailu näiden ja Riedelin lasien välille ja kokeilla, että saako rypäle- tai viinityyppikohtaisilla laseilla kuinka paljon enemmän viinistä irti vai onko sillä enää suurempaa merkitystä.

Brunssilla oli tarjolla kolme herkullista “ruokalajia”. Alkuun seisovasta pöydästä kylmiä annoksia – maksapateeta, salaatteja, erinomaisia makkaroita, säilöttyjä vihanneksia ja croisantteja. Tämän jälkeen pöytiin tarjoiltiin Eggs Benedict pinaatilla ja jälkiruoaksi vielä herkullinen praliini kera kahvin.

Brunssi Pastiksessa, © avaruusasema Brunssi Pastiksessa, © avaruusasema

Avocado-pistaasipähkinädippi

Avocado-pistaasipähkinädippi, © avaruusasema

Chilessä Chimbarongon tilalla meille tarjottiin lounaan alla viinin kanssa naposteltavaksi hurjan hyvää avocado-dippiä kera itse tehtyjen tortillalastujen. Se mikä erotti tämän tahnan meille kaikille tutusta guacamolesta oli, että avocadon sekaan oli rouhittu pistaasipähkinöitä.

Reseptiä emme saaneet mukaan vaikka yritimme sitä kovasti udella. Sen verran jäi hampaankoloon, että olen kotiinpaluun jälkeen yrittänyt löytää mitä tässä kuulemma kovin tyypillisessä chileläis-naposteltavassa oli. Valmista ohjetta ei ole löytynyt, joten pitää sitten improvisoida. Tässä olisi ensimmäinen yritelmä ja vaikka tämä ei nyt ihan täydellinen kopio vielä ollutkaan niin hurjan hyvää silti. Avocado ja pistaasipähkinä ovat erinomainen yhdistelmä.

Avocado-pistaasipähkinädippi (kulhollinen)

  • tahna:
  • 1 pss (125 g) pistaasipähkinöitä, paahdettuina ja suolattuina
  • 2 kypsää avocadoa
  • 1/4 punasipuli
  • 1 vihreä chili
  • 0,5 dl tuoretta korianteria
  • 1,5 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl limen mehua
  • ripaus mustapippuria
  • (ripaus suolaa)
  • koristeluun:
  • pistaasipähkinöitä rouhittuina
  • tuoretta korianteria
  • limen lohkoja

Kuori pistaasipähkinät ja rouhi ne yleiskoneessa tai veitsen avulla karkeaksi rouheeksi. Siirrä osa rouheesta syrjään, jotta voit käyttää sitä koristelussa.

Kuori avocadot ja poista niistä kivi. Leikkaa lohkoiksi ja murskaa kevyesti kulhossa haarukan avulla.

Hienonna sipuli hienoksi hakkelukseksi. Poista chilistä siemenet ja hienonna se. Hienonna noin puoli desiä korianterin lehtiä. Lisää avocadon kanssa samaan kulhoon. Purista limen mehu (1 rkl tulee puolikkaasta limestä) avocado-seoksen päälle ja sekoita. Lisää oliiviöljy ja painele seosta lusikalla jotta se muuttuu tahnamaiseksi.

Lisää pistaasipähkinät ja mustapippuri. Sekoita, maista ja mausta vielä tarvittaessa suolalla. Siirrä tarjoiluastiaan, ripottele päälle loput pistaasirouheesta ja koristele limen lohkoilla ja korianterin lehdillä. Tarjoa tortillalastujen tai suolakeksien kera, alkupalana tai naposteltavana.

Tämä olisi jo oikeastaan kuuulunut aiemman tapas-postauksen reseptien kanssa samaan joukkoon, mutta ei millään mahtunut samaan perjantai-illan kattaukseen. Siirtyi siis viikolla eteenpäin itsenäisyyspäivän aaton iltapalan yhteyteen. Annoksenahan tämä on enemmän sellainen joka sopii hyvin kuuman kesäpäivän iltaan naposteltavaksi, mutta miksei syksyn synkkyyteenkin valoa tuomaan. Onnistumisen kannalta erittäin tärkeää on, että avocadot ovat kypsiä ja hyvälaatuisia, mutta näitähän saa nykyään onneksi ympäri vuoden. Tätä tahnaa voi myös yrittää rennosti ujuttaa monenlaiseen pöytään, toimii varmasti alkupalana ja voisi toimia vaikka juustopöydässä lisukkeena. Jotenkin minusta tuntuu myös, että tämä voisi olla lohen kanssa aika hyvä yhdistelmä.

Limen mehu estää avocadon tummumisen ja tahnan voikin tarvittaessa tehdä päivää aiemmin valmiiksi, se säilyy päivän tai pari jääkaapissa suljetussa astiassa. Jos tahnan tekee yleiskoneella tai blenderillä (tämä saattaa itseasiassa olla riittävä ero siihen meille Chilessä tarjottuun) niin sipuli kannattaa laittaa vasta lopuksi tahnaan. Sen kun blendaa niin seoksesta tulee kitkerä. Itse kuitenkin tykkään ettei tahna ole aivan tasainen vaan sieltä löytyy vähän rakennetta, jokaisessa suupalassa makumaailma muuttuu hieman kun kaikkea ei aina tule samassa suhteessa mukaan.

Tapaksia

Tapaksia, © avaruusasema

Tykkään todella paljon tapas-tyyppisistä ruoista, mutta niitä tulee suuritöisyyden takia tehtyä todella harvoin. Edellisestä kerrasta taitaa olla jo vuosia aikaa ja silloin oli useampi vieras auttamassa eri annosten valmistuksessa. Tapaksiin kuitenkin kuuluu, että niitä on useampaa sorttia tarjolla, joten se että monet annoksista on suhteellisen helppo valmistaa ei hirveästi auta.

Tällä kertaa oli tarkoituksena tehdä vain pientä perjantai-iltapalaa kahdelle, joten kaksi monimutkaisempaa annosta ja kaksi nopeaa ja helppoa sai riittää. Tapaksissa on usein paljon liha-pohjaisia ruokalajeja, mutta itse halusin kokeilla mereneläviä. Hetken googlettelun jälkeen löytyi pari varteenotettavaa reseptiä, jotka tuntuivat ennakkoon riittävän nopeilta ja maukkailta. Ja hyviähän näistä tuli. Pieni salaatti sopisi tähän kokonaisuuteen vielä erittäin hyvin.

Lohta Mojo-kastikkeessa, © avaruusasema

Lohta Mojo-kastikkeessa (4 tapas-annosta)

  • 400 g lohta
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2 tl savustettua paprikajauhetta (pimenton de la vera)
  • 1 tl juustokuminaa
  • 5 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl valkoista balsamicoa
  • suolaa
  • mustapippuria
  • lehtipersiljaa

Valmista aluksi Mojo-kastike. Jauha valkosipuli, paprika ja juustokumina tehosekoittimessa tai blenderissä tahnaksi. Lisää aluksi oliiviöljy ja heti perään valkoinen balsamico ohuena tasaisena nauhana seoksen sekaan. Aja blenderillä kunnes tahna muuttuu paksuksi koostumukseltaan. Maista ja mausta tarvittaessa ripauksella suolaa ja mustapippuria.

Poista lohesta ruodot ja nahka. Jaa filee sopiviksi annospaloiksi (itse leikkasin noin 5 * 3 * 2 cm paloiksi). Mausta suolalla ja pippurilla ja siirrä hetkeksi sivuun maustumaan.

Kuumenna oliiviöljyä pannussa ja lisää lohipalat kuumalle pannulle. Paista muutama minuutti lohipaloja niiden jokaiselta puolelta, paistoaika riippuu palojen koosta. Siirrä lohipalat tarjoiluastiaan ja kaada Mojo-kastike niiden päälle. Säästä halutessasi hieman kastiketta myös erikseen tarjottavaksi. Sekoita, pilko päälle hieman lehtipersiljaa ja tarjoa kuumana.

Resepti on peräisin Manhattan Food Project -nimisestä blogista.

Jättikatkarapuvartaat, © avaruusasema

Jättikatkarapuvartaat (8 varrasta)

  • 400 g jattikatkaravun pyrstöjä
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 1 pienehkö punainen chili
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 tl limen mehua
  • suolaa
  • mustapippuria
  • lime-lohkoja
  • sitruunamajoneesia (ks. ohje täältä) tai aiolia

Heinonna valkosipuli ja chili. Ota suuri kulho ja mittaa valkosipuli, chili, oliiviöljy, limen mehu sekä hieman suolaa ja pippuria sinne. Sekoita hyvin ja lisää sitten jättikatkaravunpyrstöt. Sekoita hyvin, peitä kulho ja siirrä vähintään vartiksi jääkaappiin marinoitumaan.

Kuumenna grilli, parila tai paksupohjainen pannu erittäin kuumaksi. Nosta katkaravut marinadista ja pujota ne vartaisiin. Grillaa tai paista vartaita noin 2 minuuttia molemmin puolin, kunnes ne muuttuvat kullankeltaisiksi ja ovat kypsiä. Tarjoa lämpiminä limelohkojen ja sitruunamajoneesin tai aiolin kera.

Resepti on peräisin täältä.

Paahdetut mantelit, © avaruusasema
Jättikatkarapuvartaiden ja lohen lisäksi tarjottavaksi päätyi myös pieni pala manchego-juustoa kera viikunahillon sekä paahdettuja ja suolattuja manteleita. Paahdoin kuorellisia marcona-manteleita uunissa ja suolasin ne heti uunista ulosoton jälkeen. Jauhoin suolan tomuksi morttelissa, mutta silti se otti aika huonosti kiinni manteleihin, ehkä pitäisi  lisätä aavistus öljyä manteleihin ennen niiden paahtamista.

Varsinkin lohi mojo-kastikkeessa oli erinomaisen hyvä resepti, valkosipulin määrää voisi tuossa tosin säätää aavistuksen alaspäin. Niin kuin etukäteen ajattelinkin oli annosten saaminen pöytään samanaikaisesti hieman haastavaa, joten vartaat ehtivät valitettavasti hieman jäähtymään. Niissäkin oli kyllä maut kohdallaan.

Koko komeuden kanssa tuli tarjottua Cono Surin Single Vineyard Block 23 Rieslingiä, joka osoittautuikin ruokien kanssa erinomaiseksi kumppaniksi. Tätä viiniä tuli Chilessä maistettua hieman samantyyppisen aterian kanssa, joten se oli aika helppo valinta. Viini muuten valittiin juuri äskettäin Chilen parhaimmaksi valkoviiniksi sarjassa muut rypäleet (ei chardonnay ja sauvignon blanc), eikä turhaan. Hyvä viini joka kestää myös mausteisuutta hyvin ja toimii siis erityisesti mausteisten kala- ja äyriäisruokien kanssa.