09/12/14
Arvonta: EAT Helsinki 2015
Taas – jo seitsemännen kerran – on se aika vuodesta, että saamme ihmetellä uutta EAT Helsinki kirjaa. Kirjan ideanahan on esitellä Helsingistä 12 ehdottomasti käymisen arvoista ravintolaa ja samalla houkutella vierailemaan näissä. Kun ottaa kirjan mukaan johonkin näistä ravintoloista niin saa illallisen yhteydessä yhden yksi pääruoan ilmaiseksi (2 tai useampi ruokailija, tarkemmat säännöt täällä). Ihan hyvä porkkana siis. Tänä vuonna ravintoloiden valinnan ovat suorittaneet Dinner 4U2 -blogin Mirka ja Pauliina. Kirjan taustalta löytyvän tarinan voit lukea heidän blogistaan.
Vuoden 2015 kirjassa listataan ravintoloita aiempaa laajemmalta alueelta. Mukana ovat Ateljé Finne, Copas y Tapas, Emo, Faro, Hoku, Lasipalatsi, Lusikka, Sogno, Spis, Toca, Umeshu sekä A21 Dining. Itse olemme ehtineet näistä jo viidessä käydä, juttumme löydät täältä:
* Gastrobar Emo
* Faro
* Lasipalatsi
* Spis
* A21 Dining
Saimme 3 kpl näitä uunituoreita EAT Helsinki 2015 kirjoja arvottavaksi blogimme lukijoiden kesken. Vaikka kirja on ihan tuore niin sitä pääsee vaikka heti käyttämään, voimassaoloaika on nimittäin alkanut jo tämän kuun alusta, jatkuen aina ensi vuoden loppuun asti.
Arvontaan pääset osallistumaan jättämällä kommentin tähän juttuun ja kertomalla missä kirjassa esitellyistä ravintoloista lähtisit heti ensimmäiseksi käymään. Tarkemmat ohjeet sekä säännöt arvontaan osallistumisesta alla.
Osallistu arvontaan jättämällä kommentti tähän juttuun perjantaihin 12.12.2014 klo 23:59 mennessä. Kerro kommentissa mihin kirjassa esitellyistä ravintoloista suunnistaisit juhlimaan voittoasi.
Kaikkien kommenttinsa määräaikaan mennessä jättäneiden joukosta arvotaan kolme onnellista, jotka kukin voittavat yhden EAT Helsinki 2015 kirjan (arvo á 34 euroa). Voit osallistua arvontaan vain yhdellä kommentilla. Tuplakommentit poistetaan ennen arvonnan suorittamista.
Voittajille ilmoitetaan sähköpostitse, joten jätä myös sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Sähköpostiosoitteesi ei näy muille, eikä sitä tulla käyttämään muihin tarkoituksiin. Vain sähköpostiosoitteen ilmoittaneet osallistuvat arvontaan.
Kirjat arvottavaksi antoi EAT Helsinki.
08/12/14
Beduiinien jalanjäljillä
Kun kuulin, että Hellaan & Herkkuun on tullut myyntiin Mill & Mortarin mausteita, säntäsin paikalle heti sopivan tilaisuuden tultua. Kyllä nimittäin jäi harmittamaan ettei viime kesän Taste of Helsingistä tullut hankittua uutta maustekokoelmaa. Mill & Mortarin mausteet ovat todella laadukkaita ja suuri osa mausteista on luomulaatuista. Mutta ehkä parhainta on tietenkin ne hienot purkit! Tyylikkäät mustat purkit ovat myös osoittautuivat myös käytännöllisiksi, koska niistä on helppo ottaa teelusikalla toisin kuin kapeista lasipurkeista. Lisäksi mausteet säilyvät valolta suojassa, mikä pidentää niiden ikää ja purkeille löytyy varmasti kaikenlaista käyttöä kun ne tyhjenevät.
Lähdin alunperin ostamaan Mill & Mortarin suolaa ja muita mausteita, mutta tämä Dukkah-juttu alkoi kiinnostamaan sen verran että näitä oli päästävä kokeilemaan. Dukkah tulee Egyptistä ja mausteseos yhdistää mausteet ja mantelit. Beduiinit kuljettivat Dukkahia aavikon halki ja söivät sitä kastamalla leipää siihen ja tätä mekin lähdimme kokeilemaan. Hieman vaihtelua perinteiselle öljy-balsamico tai öljy-suola-pippuri “leipädipille”.
Punaisessa Dukkahissa on makeaa ja savustettua paprikaa, kuminaa, korianteria, valkoisia seesaminsiemeniä ja tietenkin mantelia. Vihreä Dukkah sisältää pistaasia, vihreää fenkolia, mustia seesaminsiemeniä ja mantelia. Molemmat seokset olivat todella hyviä, mutta ehkä suosikiksi nousi lopulta kuitenkin vihreä Dukkah. Molemmissa seoksissa on todella todella tasapainoinen ja maukas makumaailma, eivätkä mausteet ole voimakkaita, vaikka punainen dukkah näyttää mielestäni tuliselta. Itse lisäsimme joukkoon vielä rouhaisun hyvää merisuolaa.
Öljynä Dukkahin kanssa käytimme seesamiöljyä sekä oliiviöljyä. Seesamiöljy on hieman voimakkaamman makuinen ja tuo kivan säväyksen mausteiden kanssa. Suosittelen testaamaan molempia. Dukkahia voi tietenkin tehdä myös ihan itse, sehän on vain manteli-mausteseos. Nämä valmiit Dukkah-purkit maksoivat vain noin 6 euroa ja purkki vaikuttaa riittoisalta, joten itse taidamme pitäytyä näissä. Dukkahia voi käyttää myös lihan, kalan ja kasvisten mausteina ruoanlaitossa.
Pakko vielä mainita tästä Terra Cretan useaan kertaan palkitusta oliiviöljystä. Maku on niin puhdas, raikas ja hedelmäinen, että sitä oikeasti voisi vaikka juoda. Tätä emme raaski käyttää paistamiseen, vaan nautimme öljyn leivän ja salaattien kanssa. Jokainen pullo on jäljitettävissä ja valmistajan laatukriteerit ovat todella korkealla. Jäi ehdottomasti omaksi suosikiksemme.
07/12/14
Peninsula 1899, sichuanilaisia makuja
Ensimmäinen laajasti myös muualle levittäytynyt keittiö on varmasti kiinalainen keittiö. Suomestakin löytyy nykyään lähes kylästä kuin kylästä kiinalainen ravintola, melkein yhtä suurella todennäköisyydellä kuin pizza/kebab -ravintola. Ja aivan kuten pizza-paikoissa tarjottava pizza, niin näiden paikkojen kiinalainen ruokakin on usein jonkinlainen pikaruoka-variaatio autenttisesta esikuvastaan. Ruoka on sovitettu länsimaiseen makuun, eikä sitä useinkaan ole valmistettu ammattimaisen keittiöhenkilöstön voimin. Sillä usein aika vähän tekemistä sen ruoan kanssa mitä Kiinassa hyvässä ravintolassa tarjotaan. Onkin oikeastaan ihme ettei “aitoa kiinalaista ruokaa” tarjoavia ravintoloita ole hirveästi länsimaissa näkynyt, ehkä halpa hinta ja länsimaistettu hapanimelä kastike sekä friteeratut pääraaka-aineet ovat vain turhan syvällä ihmisten mielikuvissa.
Tasty Living Helsinki -blogia pitävä Anna houkutteli meidät menneellä viikolla mukaansa tutustumaan Helsingissä Katajanokalla sijaitsevaan Peninsula 1899 -ravintolaan. Ravintola tarjoaa Sichuanilaisen keittiön makuja ja lupaa tuoda autenttisen kiinalaisen keittiön antimia ruokalistalleen. Anna ihastui paikan dim sum -brunssiin ja silloin heräsi kysymys, että miksi paikasta ei olla ennen kuultu. Ravintola avasi ovensa jo yli vuosi sitten, mutta ainakin me olimme täysin tietämättömiä sen olemassaolosta. Hieman keskustasta sivussa oleva sijainti Grecian vanhoissa tiloissa Katajanokalla voi tietenkin vaikuttaa, mutta ihmiset kuitenkin yleensä löytävät hyvän ruoan äärelle, vähän kauemmaksikin.
Istuimme siis ravintolan kutsumana ison pöydän ja pyörivän tarjoilualustan eli “laiskan Susanin” ääreen maistelemaan Peninsula 1899:n tarjoamaa ruokaa ja kuuntelemaan ravintolaa johtavan Sini Zhangin tarinaa kiinalaisesta ruokakulttuurista. Ravintolan edustama Sichuanilainen keittiö perustuu hyvin pitkälle erilaisten chilien, sichuaninpippurin, valkosipulin sekä inkiväärin käyttöön. Ruoka on siis tulisempaa kuin millaiseksi kiinalainen ruoka yleensä mielletään ja siinä on tiettyjä vaikutteita intialaisesta ja thaimaalaisesta keittiöstä. Tai miten päin nämä vaikutteet nyt sitten ovat aikoinaan menneetkään. Kaikki ei siis perustu kastikkeisiin vaan maustaminen on huomattavasti moniulotteisempaa.
Sichuanilaiseen keittiöön kuuluu tiettyjen mausteiden lisäksi olennaisesti myös monenlaiset dumplingist ja dim sumit sekä hot pot. Hot poteihin emme tällä kertaa tutustuneet, ne ovat itsessään koko illallisen mittainen kokemus, jonkinlainen sichuanilainen versio fonduesta, jossa kahdessa tai useammassa maustekastikkeessa pöydässä kypsennetään erilaisia raaka-aineita. Nämä myös löytyvät Peninsula 1899:n listalta ja tätä on tarkoitus myöhemmin käydä kokeilemassa.
Tällä kertaa keskityttiin ala carte -listalta löytyviin annoksiin, ja kiinalaiseen tapaan niitä tuotiin pöytään useita eri ruokalajeja yhdessä jaettavaksi. Tässä laiska Susan osoittautuu hyvin käteväksi. Joukossa oli erinomaisen hyviä dim sumeja, rapeaksi paahdettua kalaa kera vihreistä pavuista tehtyjen “nuudelien”, tofua sichuanpippurisessa kastikkeessa, taivaallisen hyviä jättikatkarapuja, kampasimpukoita, älyttömän hyvää ja yllättävää kanaa kookoksessa, tulista naudanlihaa ja vaikka mitä muuta. Todella monipuolisia makuja, merenelävistä ja raikkaista dim sumien mauista tuliseen, suuta turruttavaan sichuanpippuriseen kastikkeeseen. Ja kaikki oli koristeltu kasviksista tehdyillä ruokaveistoksilla, kuten kiinalaiseen ruokakulttuuriin kuuluukin.
Hintataso ravintolassa oli kohtuullinen, alkupalat ja dim sumit ovat kympin kieppeillä, pääruokien ollessa parin kympin hintaisia. Ravintolaan kannattaa kuitenkin mennä isomman porukan kanssa ja tilata useampi annos jaettavaksi. Näin saa paljon paremman läpileikkauksen siitä mitä Peninsulalla ja sichuanilaisella keittiöllä on tarjota. Ja kannattaa myös muistaa hot potit ja nykyisin lauantaisin tarjottava dim sum brunssi. Brunssi on kerännyt paljon kehuja.
Tästä päästään lopuksi sitten siihen, että miksi ravintolasta ei ole aiemmin kuultu mitään. Yhtenä syynä on varmasti kiinalaisista ravintoloista vallitsevat meilikuvat, kiinalaista ruokaa pidetään halpana pikaruokaan rinnastettavana ruokana, ei illallisen arvoisena. Mielikuva on tietenkin väärä, mutta vahva. Toinen tekijä on varmasti sijainti. Katajanokka on lähellä Helsingin keskustaa, mutta silti kaukana, sinne ei vahingossa eksytä ja vahingossa eksyjät ovat monesti niitä jotka laittavat puskaradiossa viestin liikkeelle. Kolmantena asiana ehkä ravintolan tilat, paikka on iso ja ruokailijoita mahtuu noin 150. Tällaisessa paikassa isokin määrä asiakkaita näyttää helposti vähältä. Jos asiakkaita näyttää olevan vähän, ei ravintola näytä suositulta, jolloin väkisin tulee ajateltua, että siinä on jotain vikaa. Englanninkielistä palvelua emme itse näe ongelmana, siihen törmää jo niin laajasti muuallakin.
Meille ravintolan hyvä ruoka ja ystävällinen palvelu olivat tekijöitä, joiden perusteella jatkoa toivoisi. Koitetaan siis omin voimin laittaa puskaradiossa viestiä eteenpäin – Helsingistä löytyy ihan oikea Kiinalainen ravintola ja siellä kannattaa todella käydä vähän kauempaakin. Meiltä ainakin ihan rehellisesti vahva suositus, vaikka sponsoroidulla illallisella oltiinkin.
Mukana olivat myös Tasty Living Helsinki, Visual Recipes, MattiKK, Hannan soppa, White Trash Disease, Tiskivuoren emäntä ja Kaikki mitä rakastin.
Illallisen tarjosi Peninsula 1899
