09/10/14
Pitaleivät kaalitäytteellä
Tämä sopisi varmasti hyvin monessa blogissa näkyneen “hävikistä herkuksi” teeman alle. Alkuviikosta tekemäämme intialaista kaalipaistosta jäi hieman epämääräinen määrä yli. Yleensä nämä tulee heitettyä pakastimeen ja ilmestyvät sitten jossain vaiheessa allekirjoittaneen lounaslistalle muiden ruoanloppujen kera. Oli kuitenkin sellainen olo, että tästä ruoasta olisi vielä kehiteltävissä jotain erityisen hyvää.
Koska kaalipaistoskin lähti liikkeelle jääkaapin tyhjennyksestä niin samalla teemalla jatkettiin. Tähänkin aineet kaivettiin jääkaapista, pitaleivät olisi tehty itse Tomi Björckin tv-ohjelmasta napatulla mainiolla reseptillä, mutta kiireessä päätimme tyytyä kaupan valmiisiin leipiin. Eihän nämä olleet niin hyviä saatika hienoja, mutta arjessa on välillä oikaistava. Melkein hieman yllättäen näistä leivistä tulikin älyttömän hyviä. Tulinen ja mausteinen kaali, pitaleipä ja ranskankerma raikastamassa. Toimii.
Ensimmäinen erä meni hyvin nopeasti alas, toisen kohdalla mieleen tuli, että tämä on pakko jakaa muillekin. Kannattaa kokeilla. Paatunut lihansyöjä yhdistäisi tähän vielä lammasta, sopii varmasti hyvin.
Pitäleivät kaalitäytteellä
- pitäleipiä (ohje täällä)
- intialaista kaalipaistosta (ohje täällä)
- salaattia
- juustoraastetta
- ranskankermaa
- tuoretta korianteria
Valmista pitaleivät (tai lämmitä valmiit uunissa). Valmista kaalipaistos, tai lämmitä edelliseltä päivältä yli jäänyt paistos.
Halkaise leivät taskuiksi, täytä alle huuhdeltua salaattia, juustoraastetta, kaalipaistosta sekä koko komeuden päälle nokare ranskankermaa. Viimeistele leivät muutamalla korianterin lehdellä. Tarjoa heti. Syömistä helpottaaksesi leiville kannattaa taitella kätevät taskut voi- tai leivinpaperista.
08/10/14
Kaalia “Punjabi style”
Tehtiin varmaan pari viikkoa sitten salaattia, johon tuli yhtenä raaka-aineena myös kaalia. Sitä ei kuitenkaan tarvittu paljon, joten 3/4 suuresta kaalista jäi pyörimään jääkaappimme vihanneslokeroon. Siitä eteenpäin tuosta on yritetty ideoida kaikenlaisia ruokia, salaatteja, piirakoita ja vaikka mitä muuta. Eilen tämä valkokaali sitten lopulta päätyi lautasillemme ruoan muodossa.
Kaali on ehkä hieman aliarvostettu kasvis, vaikka se taipuu monenlaiseen. Raakana hieman karvas maku muuttuu kypsennettäessä makeaksi ja pehmeäksi, toimii erityisesti lampaanlihan kanssa tai ihan sellaisenaan. On aika helposti sovellettavissa moneen eri tavalla maustamalla ja marinoimalla. Kaalissa on myös paljon ravinteita ja C-vitamiinia, näistä osa tosin menetetään kypsennettäessä. Monipuolinen kasvis kuitenkin ja sopii hyvin myös vähän tiukemman budjetin ruokavalioon.
Valkokaali on mielestämme parhaimmillaan keväällä eli kun sitä myydään varhaiskaalin nimellä, silloin maku on hienostuneen mieto ja toimii oikeastaan ihan sellaisenaan salaateissa. Parhaimmillaan on kuitenkin kun sille antaa pienen valkoviinietikka-kylvyn ennen salaattiin lisäämistä. Syksymmällä varhaiskaalia ei enää saa ja tähän aikaan kaupan hyllyiltä löytyvä valkokaali on parempaa kypsennettynä, toki toimii ihan yhtä hyvin esim. coleslawin raaka-aineena. Itse päätimme tällä kertaa tehdä lämmintä ja lämmittävää ruokaa kylmeneviin syysiltoihin. Katseet suunnattiin Intiaan, jossa kaalia käytetään suhteellisen paljon ruoissa. Ei toki niin paljon kuin Kiinalaisessa keittiössä. Hetken googlettelun jälkeen reseptiksi valikoitui tällainen kaalipaistos, joka sopi samalla hyvin jääkaapin tyhjennykseen. Kaikki aineet kun löytyi omasta takaa.
Resepti on yhdistelmä useammasta (hyvin samankaltaisesta) lähteestä ja sitä tuli vielä viime hetken mielijohteesta muokattua paahdetuilla cashew-pähkinöillä, niitä kun tuli kuiva-ainelaatikkoa kaivellessa vastaan.
Intialainen kaalipaistos (6 annosta)
- 1,5 rkl kookosöljyä tai gheetä
- 3 valkosipulin kynttä
- 3 sentin pätkä inkivääriä
- 1 sipuli
- 1 chili tai jalapeno
- 1,3 kg valko- tai varhaiskaalia
- 2 tl kurkumaa
- 1 rkl kuminaa (siemeniä)
- 2 tl jeeraa eli juustokuminaa
- 1,5 tl jauhettua korianteria
- 2 tl suolaa
- 0,5 tl mustapippuria
- 0,5 tl chilijauhetta
- 0,5 dl vettä
- 1 rkl voita
- tuoretta korianteria
- paahdettuja cashew-pähkinöitä
Hienonna valkosipulin kynnet ja kuorittu inkivääri pieneksi silpuksi, voit halutessasi myös raastaa ne hienoksi raasteeksi. Hienonna sipuli pieneksi hakkelukseksi. Leikkaa chili ohuiksi viipaleiksi, voit halutessasi poistaa siemenet ellet tykkää niin tulisesta ruoasta.
Huuhtele kaali ja leikkaa se neljään osaan siten, että saat kovan kantaosan poistettua. Hienonna sitten noin 2*2 sentin paloiksi.
Kuumenna kookosöljy suurehkossa paistokasarissa keskilämmöllä. Lisää valkosipuli, inkivääri, chili ja sipulihakkelus. Kuullota reilun viiden minuutin ajan kunnes sipulit alkavat pehmetä ja muuttua aavistuksen läpikuultaviksi. Lisää sitten kaikki mausteet ja jatka kuullottamista vielä parin minuutin ajan, samalla sekoitellen.
Kaada vesi pannulle, sekoita ja lisää sitten kaalit. Sekoita varovasti, peitä kannella ja anna kypsyä noin 15 minuutin ajan. Varhaiskaalille riittää lyhyempi kypsennysaika. Sekoita aina välillä. Kaali painuu pikkuhiljaa kasaan ja sekottaminen helpottuu pikkuhiljaa.
Nosta kansi pannun päältä pois, kuumenna seosta hieman ja anna ylimääräisen nesteen kiehua pois. Nosta pois liedeltä ja lisää lopuksi voi. Sekoita hyvin.
Annostele annoksiksi ja koristele cashew-pähkinöillä sekä korianterilla. Parhaimmillaan tämä ruoka on tarjottuna Naan-leivän kanssa. Ruoka on tulinen, joten se kaipaa jotakin vastapainokseen. Naan-leivän sijaan se voi olla myös riisiä tai vaikka roteja.
05/10/14
Pjazza, melkein katastrofi
<< Lisäys 23.10.: Käytiin toisen kerran, oli _hyvin_ erilainen kokemus >>
Pjazza on pari viikkoa sitten Helsinkiin Yrjönkadulle, melkein Gaijinia vastapäätä avattu ravintola, jonka teemassa kantavana ajatuksena on tarjota pizzaa ja jazzia sopivassa suhteessa. Aidolla italialaisella keittiöhenkilökunnalla ja reseptiikalla varustettu ravintola nousi heti meidän vierailulistan kärkisijoille. Meitä, suurina pizzan ystävinä, puhutteli erityisesti vähällä hiivalla 3-4 vuorokautta kohotettu taikina, josta pizzapohjat tehdään. Mutta myös pastat ja muu ruokalista vaikutti herkulliselta. Vielä kun paikka oli saanut enimmäkseen kehuja somessa niin alkoikin olla selvää mihin lauantai-iltana mennään.
Hienoon, korkeaan tilaan rakennettu ravintola oli kieltämättä komea ilmestys kun sinne puoli kahdeksan maissa saavuimme. Meidät ohjattiin hieman omituiseen pöytään keskelle esiintymislavaa, jossa oli jonkin sortin esiintymisvalmistelut käynnissä. Ravintolassa oli ilmeisesti jotkut juhlat käynnissä ja päivänsankarille lauleskeltiin. Hieman omituinen tilanne, mutta tämä meni ihan huumorilla läpi. Tarjoilija kävi täyttämässä vesilasit ja tyttö lauloi pari kappaletta, jonka jälkeen aloimme odottelemaan nälkäisenä ruokalistoja. Tästä alkoikin alamäki. Uusi porukka kiipesi lavalle ja soitti oman osuutensa ja me odotimme. 50 minuutin ajan yritimme huonolla menestyksellä saada jonkun tarjoilijoista käymään pöydässämme. Lopulta oli noustava ja lähdettävä vaatimaan palvelua. Vartin päästä sitten lopulta tarjoilija saapui niiden ruokalistojen kanssa, esittäen anteeksipyyntönsä odottelun suhteen.
Tunti ja 15 minuuttia ravintolaan saapumisesta ja meillä olikin jo viinilasit edessämme ja tilaus sisällä. Tilasimme alkuun juustolajitelman jaettavaksi ja sitten sitä pizzaa – valkoiset pizzat: bufalina ja porchini e salsiccia. Tästä alkoikin sitten odotusepisodi numero kaksi, katselimme kuinka juustotarjotin vaelsi edestakaisin keittiön ja salin välillä, kunnes se lopulta löysi pöytäämme. Juustot olivat hyviä, mutta totta puhuakseni ei tässä vaiheessa enää juuri tarvittu ruokahalun herättäjiä, odotukset olivat jo pizzoissa. Ne tulivatkin kohtuullisen nopeasti pöytään kera huumaavan hyvän tuoksun. Järkyttävän hyvä pohja ja laadukkaat täytteet. Nämä on todella korkealla jos pääkaupunkiseudun parasta pizzaa valitaan. Pizzat katosivat lautasilta nopeasti ja tuli hetkeksi ihan hyvä fiilis, vaikka bufalinasta basilika olikin jäänyt jonnekin matkan varrella. Mutta valitettavasti hyvä fiilis kesti vain hetken, odottaminen nimittäin vain jatkui. Palvelu ei ollut epäkohteliasta, sitä ei vaan ollut.
Suolaa ja hunajaa –blogissa pohdittiin tänä aamuna (meille hyvin ajankohtaisesti) ravintolassa / -sta valittamista ja viime viikkoina siitä noussutta kohua. Usean kokin äänellä on arvosteltu sitä, että tavallinen kansa nykyään valittaa ruoasta, varsinkin somessa, vaikka vain ammattilainen on oikeasti siihen pätevä. Jonna kirjoitti aiheesta hyvin (vaikka ihan kaikesta ei samaa mieltä ollakaan), joten ei lähdetä sitä purkamaan tässä, mutta silti tuntee jotenkin velvollisuudekseen perustella hieman omaa kirjoitustaan. Meilläkin kun on ollut aiemmin tapana vain jättää kirjoittamatta huonoista kokemuksista.
Olemme suomalaiseen tapaan huonoja antamaan (negatiivista) palautetta paikanpäällä, tällä kertaa palautetta kuitenkin annettiin, siihen reagoitiin pahoittelemalla, mutta se ei valitettavasti muuttanut toimintaa mitenkään.
Ravintolassa palvelu oli jotain katastrofaalisen ja täyden pohjanoteerauksen välillä. Kaikkea sai odottaa aivan liian kauan, silti oli kokoajan ilmassa täysi epävarmuus siitä mitä mahtaa tulla ja milloin. Sivusta sai seurata kun annokset vaelsivat edestakaisin keittiön ja salin välillä, eikä vain meidän pöydän kohdalla. Valitettavasti tilannetta ei myöskään osattu paikata millään tavalla, tuntui kuin kaaos olisi muodostunut jo täysin ylivoimaiseksi koko henkilökunnalle ja kaikki säntäilivätkin täysin luovuttaneina ympäriinsä.
Ruoka oli toki hyvää, mutta kun mikään muu ei toiminut niin huono fiilishän siitä jäi. Ilta päättyi meidän osalta lopulta siihen, että odoteltuamme jälkiruokavaiheessa taas puolen tunnin ajan jonkinlaista palvelua meni hermot ja tuli ensimmäistä kertaa tehtyä se, että pakattiin tavarat ja käveltiin vain ravintolasta ulos. Jos joku ihmetteli sitä ruokalistan väliin jätettyä viisikymppistä niin se oli meiltä. Sen verran oli käteistä mukana, eikä tuossa vaiheessa enää houkuttanut siirtyä odottelemaan laskua. Kyllä se kai suurimman osan laskusta kattoi.
Jos tuo homma meinataan saada pyörimään niin kannattaisi alkuun hoitaa ihan perusasiat kuntoon. Näin maallikon näkökulmasta mieleen tulee muutama monesta ravintolasta tuttu juttu. Jokaiselle pöydälle nimikkotarjoilija ettei toiset jää palvelutta kun taas toisessa pöydässä juostaan viiden minuutin sisään kolmen eri henkilön voimalla kysymässä täysin samaa asiaa. Sitten joku jollakin tavalla johtamaan koko orkesteria, joku joka pitää huolen siitä ettei homma pääse valumaan epäorganisoiduksi kaaokseksi mitä se tänä lauantaina oli. Keittiössä näytti homma toimivan, mutta sali oli kaaoksessa. Ruoka oli niin hyvää, että paikalle toivoisi pitkää ikää, mutta nykyisillä eväillä ei oikein vakuuttanut. Toivottavasti tämä kaikki meni uuden ravintolan ja alkuhapuilun piikkiin. Meille voi ilmoittaa sitten kun homma sujuu niin voidaan yrittää uudelleen, toinen mahdollisuushan pitää aina antaa. Toistaiseksi kuitenkin käydään pizzalla jossain muualla.
Kolme tuntia illallisella, josta kaksi tuntia istutaan odottamassa palvelua ei ole kovin hyvä juttu. Ei asiakkaan, eikä ravintolan kannalta.
