10/08/14
Kukkakaali-taboulia ja kananrintaa
Syksyllä on taas hyvä aloittaa hieman terveellisemmät elämäntavat uudestaan. Vaikka pizza on p a r h a u t t a, niin siitä ei valitettavasti jää kovin hyvä olo jälkeenpäin (toim. huom. Mikolle jää!). Ihastellessani Hannan Sopan värikästä mehupaastoa, löysin linkin Blender Girlin blogiin, jossa vasta paljon mehu- ja smoothiereseptejä olikin. Mehu-detox pitää ehdottomasti tehdä joskus, mutta uusin kokeiluni oli raaka kukkakaali-tabouli.
Olemme aikaisemminkin tehneet todella maukasta kukkakaaliriisiä, mutta siitä on jo aikaa. Nyt tajusin, että kukkakaali kannattaa ehdottomasti hienontaa blenderissä runsaan veden kera ja valuttaa siivilässä. Säästyy paljolta vaivalta ja kukkakaalimurulta ympäri keittiötä. Kukkakaali on kyllä ihmeellinen vihannes! Kun siitä tekee murua se menee riisistä ja bulgur-vehnästä, ja ravintoarvot ovat huomattavasti paremmat! Taboulin kera valmistimme nahallista kanan rintafilettä sekä jogurttikastiketta.
Kukkakaali-tabouli (4-6 annosta)
- 1 iso kukkakaali
- 6 tomaattia
- 1/2 kurkku
- 2-4 kevätsipulia (koosta riippuen)
- 1 nippu lehtipersiljaa
- 1 dl minttua
- 1 dl oliiviöljyä
- 1/2 dl sitruunanmehua
- 1 tl puhdasta suolaa
- mustapippuria
Leikkaa kukkakaali neljään osaan. Poista jokaiseta kanta ja lehdet leikkaamalla viistosti alaspäin. Pilko tämän jälkeen nejäsosat vielä 4-6 osaan, koosta riippuen. Laita kukkakaalin palat blenderiin ja täytä kannu vedellä kunnes ne kelluvat irti teristä. Käynnistä blenderi ja nosta teho täydelle 2-3 sekunnin ajaksi ja sammuta kone. On erittäin tärkeää että pidät blenderiä käynnissä vain muumatan sekunnin ajan, muuten sinulla edessäsi laihaa kukkakaalikeittoa. Kaada kukkakaalit tiheään siivilään, painele lusikalla ja anna valua sen aikaa kun pilkot muut ainekset.
Poista tomaateista siemenet ja kostea keskus, pilko tomaatit pieneksi kuutioiksi. Kuori ja halkaise kurkku, raavi siemenet pois lusikalla ja pilko kurkku myös pieniksi paloiksi. Hienonna sipulit sekä lehtipersilja ja minttu. Sekoita oliiviöljy, sitruunamehu, suola ja pippuri erillisessä kulhossa. Yhdistä kaikki ainekset, tarkista maku ja lisää öljyä, suolaa ja pippuria tarvittaessa. Laita tabouli hetkeksi jääkaappiin tekeytymään.
Kananrintaa (2 annosta)
- 2 kpl nahallista kanan rintafilettä
- 0,5 dl oliiviöljyä
- 2 tl hunaja-dijonia
- 1/2 sitruunan kuori, raastettuna
- 3/4 tl paprikajauhetta
- ripaus cayannepippuria
- suolaa
- mustapippuria
Ota kanat huoneenlämpöön. Tee marinadi sekoittamalla kaikki ainekset kulhossa. Laita tilkka öljyä pannulle ja paista kananfileitä nahkapuoli alaspäin noin 5 minuuttia. Levitä toiselle puolelle marinaadia ja käännä kananfilee. Paista taas 5 minuuttia ja levitä marinadia myös paistetulle pinnalle. Käännä vielä hetkeksi, tarkista kypsyys leikkaamalla viilto paksuimpaan kohtaan ja tarjoile.
Jogurttikastike (4 annosta)
- 2,5 dl turkkilaista jogurttia
- 1/2 sitruunankuori
- 5 cm pala kurkkua
- 1 pieni valkosipulinkynsi
- 1 rkl hienonnettua minttua
- 1 rkl hienonnettua lehtipersiljaa
- 1 rkl oliiviöljyä
- 1/2 tl paprikajauhetta
- suolaa
- mustapippuria
Raasta sitruunan kuori ja kurkku. Purista kurkusta ylimääräinen vesi pois. Hienonna valkosipuli ja yrtit. Mittaa loput ainekset kulhoon ja sekoita. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Anna kastikkeen vetäytyä hetki jääkaapissa ja tarjoile kukkakaali-taboulin ja kanan kera.
Jopa Mikko kehui raakaa kukkakaali-taboulia, vaikka hän on aina todella skeptinen näitä “terveysreseptejä” kohtaan! Todella hyvä ja ruokaisa lisäke lihan, kalan tai vaikka grillattujen kasvisten kaveriksi. Sopii myös gluteenitonta ja vegaanista ruokavaliota noudattaville. Tämä tabouli ei muuten hävinnyt yhtään tavalliselle bulgurista tehdylle!
06/08/14
Karitsan kare ja maa-artisokka-palsternakkapyre
Karitsa (tai lammas yleensä) on liha, joka tuntuu maistuvan ihan aina kun sitä on ollut tarjolla. Kunhan sitä ei vaan ole kypsennetty yli, ellei ole nimenomaan ollut tarkoitus. Karitsaa tulee kuitenkin jostain syystä tehtyä kotona todella harvoin, karetta ei olla taidettu tehdä koskaan aiemmin. Ehkä tämä juontaa juurensa siihen, että aiemmin karitsaa ei oikeastaan ollut saatavilla kuin pääsiäisen aikaan. Nykyään ainakin Uusi-seelantilaista karitsaa saa läpi vuoden, vähintään pakasteena.
Viime pääsiäisen alla tuli Hesarista laitettua sivuun mainiolta kuulostava resepti karitsan kareen tekoon. Pääsiäinen tuli kuitenkin vietettyä muualla kuin kotona, joten kareet jäi tekemättä. Viime viikolla Tia bongasi Stockan lehtisestä, että karitsan kare on tässä kuussa tarjouksessa, josta saimmekin päähämme korjata pääsiäisen virheen. Reseptikin löytyi hetken penkomisen jälkeen keittiömme kaapissa majailevasta reseptileikekasasta. Kareen lisäksi valmistimme myös maa-artisokka-palternakkapyreen sekä vihreitä papuja, joista jälkimmäiseen resepti seuraa vähän myöhemmin perästä.
Karitsan kare ja maa-artisokka-palsternakkapyre (4 annosta)
- karitsan kare:
- 800 g karitsan kyljysriviä eli karetta
- 1 tl suolaa
- 1 luomu- sitruunan raastettu kuori
- 3 rkl hienonnettua timjamia
- 25 g voita
- 1 rkl hunaja-dijonsinappia
- 1 valkosipulinkynsi
- maa-artisokka-palsternakkapyre:
- 500 g maa-artisokkia
- 1 isohko palsternakka
- 1 tl suolaa
- 1,5-2 dl kuohukermaa
- ripaus jauhettua muskottipähkinää
Nosta kare jääkaapista huoneenlämpöön vähintään tuntia ennen valmistamista.
Pyyhkäise lihan pinta kuivaksi talouspaperilla. Ripottele päälle suolaa. Pese sitruuna hyvin ja raasta sen kuori kulhoon. Hienonna timjami, murskaa ja hienonna valkosipuli ja sekoita ne sekä voi ja dijon-sinappi sitruunankuoren kanssa. Hiero maustevoi lihan pintaan sen molemmin puolin.
Kuori maa-artisokat ja palsternakka, poista palsternakan kova puumainen keskusta ja pilko samansuuruisiksi paloiksi. Kiehauta vesi ja lisää maa-artisokat ja palsternakat. Keitä noin 15 minuuttia, tarkista kypsyys haarukalla. Kaada sitten vesi kattilasta, lisää suola ja kuohukerma. Soseuta sauvasekottimella. Tarkista koostumus ja lisää tarvittaessa kermaa. Pyreen tulisi olla perinteistä perunasosetta löysempää. Mausta lopuksi ripauksella muskottipähkinää.
Kuumenna paistinpannu ja lisää pannulle karitsan kareet. Pyörittele kyljyksiä pannulla kunnes kaikki pinnat ovat kiinni ja ruskistuneet. Laske levy keskilämmölle, aseta paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan ja taittele pannun päälle pala voi- tai paistopaperia. Kypsennä aina välillä karetta kääntäen, kunnes lihan sisälämpö on 55 astetta (kypsyys medium). Jos sinulla ei ole lämpömittaria niin tähän menee noin 12-15 minuuttia.
Nosta liha pannulta ja kääräise folioon vetäytymään noin viideksi minuutiksi. Leikkaa kyljykset vetäytymisen jälkeen annospaloiksi. Tarjoa maa-artisokka-palsternakkapyreen kanssa. Itse ripottelimme vielä hieman sormisuolaa lihan päälle.
Karitsan paistaminen alkoi omalla kohdallamme hieman epäonnekkaasti. Jostain syystä melkein aina kun lihan, kalan tai minkä tahansa pintaan hierotaan mausteet ja sitten paistetaan, onnistumme käräyttämään tuon pinnalle hierotun kerroksen. Niin kävi tälläkin kerralla. Kun pinnat oli paistettu kiinni, nostimmekin karitsan hetkeksi pois pannulta ja rapsuttelimme hiiltyneet mausteet pois pinnalta ja huuhtasimme pannun. Sitten vain nokare voita, pari valkosipulin kynttä, pieni sitruunan lohko ja muutama oksa timjamia pannulle, karitsa joukkoon ja lihalämpömittari kiinni. Erinomaisen hyvää tuli näinkin, mutta ehkä vähän erilaista kuin ohjeen kanssa onnistuessa olisi tullut. Tai mistä sitä tietää.
Ohjeessa käskettiin myös tehdä pyre hieman toisin. Pestä vain juurekset ja vasta keittämisen jälkeen “puristaa kuoristaan”. Ei usko riittänyt moiseen ja kuorittiin ihan suosiolla ennen keittämistä. Hyvää tuli näinkin. Oli erinomainen yhdistelmä ja varsinkin karitsa onnistui melkeinpä yli odotusten, varsinkin alkuhässäkän jälkeen. Sitä alkoi oikein miettimään, että miksi tätä ei tekisi useammin. Tai karitsaa tai lammasta yleensäkin. Kare taitaa kyllä olla suosikkimme.
Ruoan kanssa nautimme lasilliset alkuperäisessä ohjeessa suositeltua espanjalaista Nona Petit 2011 punaviiniä. Runsaan täyteläinen, tumman marjainen, tamminen ja aavistuksen mausteinen viini toimikin erittäin hyvin. Viinissä oli jotain joka muistutti minua kovasti hyvästä portviinistä, joten tästä eteenpäin onkin tehnyt kovasti mieli sellaista. Tialle ei portviini erityisesti maistu, joten en sitä ole raaskinut kotiin ostaa. Käyn silti vielä joku ilta hakemassa pullon portia (LBV) ja pari hyvää juustoa ja lipittelen viinin viikossa, jonka se kai avattuna kestää. Tai sitten ostan Tawnyä, joka kestää avattuna paremmin. :)
04/08/14
Fornitaly, pizzapiknikillä Jollaksessa
Fornitalya on jo hetken aikaa hehkutettu vähän joka puolella. Moni tuttumme on kehunut ja mediakin lähtenyt jo ylistykseen mukaan. Hesarin Nyt-liitteessä julkaistun jutun jälkeen on kuulemma ollut melkoinen ruuhka ja asiakkaita riittää. Mutta mistä oikein on kysymys? No pizzasta tietenkin. Helsingissä Jollaksessa entisessä navetassa sijaitseva Fornitaly on aito italialainen, italialaisten pyörittämä pizzeria, joka avasi ovensa syksyllä 2013. Pizzeria sijaintinsa lisäksi erikoinen siksi, että se myy pizzoja vain mukaan vietäviksi, asiakaspaikkoja ei ole. Kesäisin läheisiltä kallioilta saattaakin löytää useamman pizzaa nauttivan piknik-seurueen.
Vuosikaudet on metsästetty parasta pizzaa, milloin ravintolasta ja milloin itse tehtynä, joten olihan se sitten itse koettava ja lähdettävä ottamaan selvää kehujen todenperäisyydestä. Viime perjantaina sitten köröttelimme vajaan tunnin ja 30 km mittaisen matkan pizzalle. Saapuessamme paikalle oli piha jo täynnä autoja ja ihmisiä istuskeli kallioilla ja muutamilla pihalle nostetulla tuolilla. Tilaamaan pääsimme jonottamatta, mutta katkeamattomasti soiva puhelin häiritsi sen verran, että kassalla kesti hetken ottaa tilauksemme vastaan. Tilasimme Bufalan ja päivän pizzana listan ulkopuolelta myydyn Salsiccia & carciofin. Noin puolen tunnin odotusajassa navetan ulkopuolelle ehtikin sitten muodostua komea jono. Olimme siis hyvään aikaan paikalla. Siirryimme muiden perässä läheisille kallioille piknikille, syömään pizzat ja nauttimaan komeasta kesä-illasta.
Pizzoja ei ollut turhaan kehuttu. Maukas ja hyväntuntuinen pohja – rapea pinnalta ja mehevä sisältä, sekä erittäin hyvä tomaattikastike. Pizzan peruslähtökohdat siis kunnossa. Muut täytteet olivat myös laadukkaita, tuoremakkara-artisokkapizza oli melkein yhtä hyvä kuin itse tekemämme (pitäähän sitä omaa aina vähän kehua) ja puhveli-mozzarellapizza juuri sellainen kun pitääkin olla. Vaikka pizzat olivat hyviä niin sijainti pitää omalla kohdallamme valitettavasti huolen siitä, että täällä voi käydä vain satunnaisesti. Lähempää esim. Putte’sista saa meidän mielestä ihan yhtä hyvää pizzaa, täytteissä on tosin hieman eroja. Paikallisille kuitenkin oikea kultakaivos. Saatavuutta rajoittaa ruuhkat ja hieman rajalliset aukiolo-ajat (pe klo 16-20, la klo 13-19), mutta laadukasta pizzaa on kuitenkin saatavilla läheltä, kotona syötäväksi. Voisi kuvitella että vastaavalle olisi tilaa myös täällä läntisellä puolella pääkaupunkiseutua.
