30/07/14
Lehtikaalia, pekonia ja pastaa
Näillä edelleen jatkuvilla kuumilla keleillä ei lämmin ruoka maistu samaan malliin ja ainakin meillä tulee tehtyä ruoaksi lähinnä erilaisia salaatteja ellei sitten jonnekin grillin ääreen eksytä. Salaattia varten ostettiin tällä hetkellä jotenkin kai muodissa olevaa lehtikaalia, mutta eihän se siinä oikein toiminut. Parhaimmillaan lehtikaali on varmaankin herkullisina fritattuina “sipseinä”, kypsennettynä tai yhtenä raaka-aineena smoothieissa.
Vaikka lehtikaali on Suomessa vanha tuttu on se ollut vuosikaudet jotenkin unohdettuna. Se on kuulemma suhteellisen helppo viljeltävä joka kestää hyvin Suomen olosuhteita, kylmyyttäkin. Uudestaan pinnalle se on noussut varmaan vallitsevan terveysbuumin kautta. Lehtikaalissa on paljon ravinteita, proteiinia ja C-vitamiinia, se on terveellistä. Maultaan tämä tummanvihreä lehtikasvi on voimakas, hieman pinaattia muistuttava, mutta aavistuksen karvaampi.
Lehtikaali on meidän keittiössä vielä uusi tuttavuus, joten mitään ässää hihasta sen käyttöön ei heti keksitty. Päällimmäisenä mielessä pyöri jokin wok tai pasta. Kasa keittokirjoja käteen ja lopulta Saku Tuomisen Basta! -kirjasta löytyi perinteinen italialainen lehtikaali-pekoni lisäke, josta väänsimme hieman ruokaisamman pastan.
Spaghettini con cavolo nero e pancetta eli lehtikaalipekonipasta (2 annosta)
- 1 sipuli
- 1 valkosipulin kynsi
- 100 g pekonia
- 1 punainen chili
- 1 lehtikaali
- 1 dl kasvislientä
- 250 g spaghettinia tai muuta nauhapastaa
- mustapippuria
- parmesania
Keitä pasta paketin ohjeen mukaisesti al dente. Pilko pekoni pienehköiksi paloiksi. Paista rapeaksi pannulla ja nosta talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.
Hienonna sipuli, valkosipuli sekä chili ja kuullota ne samalla pannulla siihen jääneessä pekonirasvassa. Halkaise lehtikaali ja poista kova keskusta, pilko pienemmiksi paloiksi. Lisää lehtikaali ja kasvisliemi pannulle. Anna kiehua noin 5 minuutin ajan, niin että kaikki neste on haihtunut.
Yhdistä pasta ja lehtikaali-pekoniseos. Rouhaise joukkoon mustapippuria ja viimeistele annos raastamalla päälle parmesania.
Hyväähän tästä tuli, mutta melkein tekisi mieli sanoa ettei pekoni ollut tässä niin olennaista. Toimii varmaan ihan kasvisversionakin, tai pekoni korvattuna vaikka aurinkokuivatuilla tomaateilla. Lehtikaalin rakenne ei myöskään ollut ihan täydellinen, ehkä sillä että kasvisliemi heitettiin vasta viime tipassa joukkoon oli syynsä tähän. Vai onko tuo vaan tuollaista aavistuksen järsittävää suutuntumaltaan?
28/07/14
Pub Niska
Strömsöstä varmaan kaikille tuttu Michael Björklund on todella symppis tyyppi. Ja kun Michael avaa mantereen puolelle Turkuun pizzoja tarjoavan ravintolan niin onhan se käytävä kokeilemassa. Michaelhan on käytännössä vain ravintolakonseptin isä ja itse ravintolaa pyörittävät muut, mutta ei anneta sen häiritä.
Pub Niskan ideana on yhdistää pizzaan, tai peltileipiiin kuten niitä ravintolassa kutsutaan, Ahvenanmaalaisia sekä lähialueen makuja ja raaka-aineita. Peltileivän päältä voikin löytää mm. saunapalvikinkkua, kylmäsavulohta, piparjuuurta tai lammasta tutumpien täytteiden lisäksi. Nimensä Pub Niska on lainannut kuuluisalta kieltolain aikaiselta salakuljettajalta Algoth Niskalta ja ravintolan sisustuksessa näkyykin merihenkisyys, kalustuksen koostuessa osittain puisista rahtilaatikoista. Ihan onnistuneen viihtyisä paikka, varsinkin kesällä kun terassilta pääsee ihailemaan Aurajokea ja kaupungin menoa.
Itse peltileivät olivat ihan perushyviä, paljon lähiöpizzerioita parempia, mutta silti jäi se wow-fiilis puuttumaan. Itse otin Michael Björklundin nimikkoannoksen BJÖRKLUND, jossa oli Ahvenanmaa vahvasti läsnä lampaanlihoineen. Tian valinta osui peltileipään nimeltä KICKAN, jossa hyvin klassinen vuohenjuuston ja balsamicosiirapin yhdistelmä oli yhdistetty perinteiseen tomaatti-pizzaan. Peltileivät olivat hyviä, pohja oli maukas, tomaattikastike erinomainen, mutta silti jäi jokin puuttumaan. Ehkä makupaletissa ei ollut uskallettu lähteä riittävästi leikittelemään Skifferin tapaan ja toisaalta esim. Putte’sissa on pizzan perusasiat paremmin kohdallaan. Ja ei Turussakaan kilpailu ole olematonta, kun Tintåsta ja Pizzariumista saa molemmista erinomaista pizzaa.
27/07/14
Lomaseikkailuja
Kesäloman viimeiset päivät alkaa olla käsillä ja sen verran on pitkin Suomea ja netittömiä taipaleita tullut reissattua ettei blogiin ole ehtinyt juuri kirjoitella. Loma aloitettiin Turun reissulla, josta palauduttiin hetkeksi kotimaisemiin, kunnes lähdettiin taas. Ja minnekäs muualle kuin kohti Turkua ja Turun saaristoa. Oma auto jätettiin matkan varrelle vanhempieni talliin ja matkaa tehtiin lainaksi saadulla Suomessa tehdyllä Mercedes-Benzillä, tuttavallisemmin A160 CDI automaatilla.
Saaristossa oli tarkoitus purjehtia, mutta kun tuulta ei ollut niin keskityttiin grillaamiseen, saunomiseen ja upeasta säästä nauttimiseen. Hetkessä pahentunut sinilevätilanne rajoitti ikävästi uimista ja juuri ennen satamaan paluuta saimme kokea melkein suoraan kohdalle osuneen ukkoskuuron. Hetken oli jännittävää kun salamat välähtelivät ja ukkonen paukahteli samaan aikaan.
Turusta käännettiin Mersun nokka kohti Tamperetta, jonne päätimme Taste of Helsingin innoittamana tehdä ravintolapainotteisen turistimatkan. Yötä oltiin miellyttävän modernissa, ihan uudessa Scandic Tampere Stationissa, aivan juna-aseman kupeessa. Hieman kesän takia uinuvasta kaupungista löytyi kivasti tekemistä, vaikka Tian harmiksi se Särkänniemi jäikin käymättä. Tampereen visiitistä myöhemmin vähän lisää, kunhan taas sadepäivä tms. motivoi istumaan pidempään tietokoneen ääressä.
Tampereelta suunnistettiin vielä mökille helteistä säätä ja paarmojen määrää ihmettelemään. Neljän päivän aikana syntyi vanhoista kuormalavoista “sänky” vanhan futonimme alle mökin yläkertaan. Ihan riittävän suuri homma helteessä tehdyksi.
Vaikka tämä ei mikään autoblogi olekaan niin muutama sananen vielä tuosta meillä lainassa olleesta Mersun A-sarjalaisesta. Oma automme (VW Scirocco) on kohta neljävuotias, joten siltäkin kannalta oli hyvin mielenkiintoista päästä kokeilemaan saman kokoluokan verrokkia hieman pidemmäksi aikaa. Ajettavudeltaan hyvin saksalaistyyppiseen Mersuun istui melkein kuin meidän Volkkariinkin, tuntuma oli hyvin samanlainen. Mersulla oli todella kiva ajaa ja vaihteistokin oli hyvin samanlainen kuin meidän auton DSG, viiksessä olleeseen vaihdevipuun ei kyllä millään tottunut. Plussaa ajettavuudesta, ohjaustuntumasta, alustasta, todella fiksusti toimivasta vakionopeudensäätimestä ja penkeistä. Miinusta huonosti sijoitetuista ilmastoinnin säädöistä ja tehon puutteesta. Tuo pikku-diesel on enemmän kotonaan kaupunkipyörityksessä. Ei meille vielä Mersua myyty, mutta ihan mielenkiintoista olisi kokeilla hieman tehokkaampaa bensa-versiota.
Auton meille lainasi Mercedes-Benz / Veho ja hotelliyöpymisen tarjosi Scandic.
