Katselet juttuja tunnisteella "kasvis"

Salaattia ja smoothieta

kurkku

Mikään ei ole parempaa keväisin ja kesäisin kuin kotimaiset tuoreet kasvikset ja marjat. Niitä voisi syödä loputtomiin. Yksi suosikeistamme on aivan tavallinen tuore kurkku. Kurkusta leviää aivan mielettömän raikas tuoksu kun sitä on juuri leikattu. Vaikka kurkku on yli 95%:sti pelkkää vettä, se on siitä huolimatta aivan superterveellinen ja hyödyllinen vihannes. Kurkusta saa muun muassa K-vitamiinia, sinkkiä, A- ja C-vitamiineja, magnesiumia ja kaliumia. Hellepäivinä kurkkumehu tai -smoothie on todella hyvä nesteyttäjä.

Kurkku on herkkä lämpötilanvaihteluille, kuumassa se nahistuu ja liian kylmässä se taas paleltuu. Eli sitä ei kannata laittaa jääkaapin kylmimpään osaan. Juuri nahistumisen estämiseksi kurkut pakataan muovikelmuun.

Kasvikset, © avaruusasema

K-market Mustapekka ei ole mitenkään reittimme varrella, mutta poikkesimme sinne vain erinomaisen kasvisosaston ja kalatiskin vuoksi. Ei ole Mustapekkaa turhaan kehuttu, kasvisosastolta löytyi jopa tuoretta raparperia, no se ei tietenkään vielä tähän vuodenaikaan ollut kotimaista. Kotimaiset kasvikset muuten tunnistaa helpoiten sirkkalehtimerkistä, joka takaa että tuote on sataprosenttisesti Suomessa viljelty. Mikään muu kotimaisuuteen viittaava merkki ei yllä samaan.

kurkku-lohi-avocadosalaatti

Raikas lohisalaatti (2 annosta)

  • 400g lohta
  • 1/2 kurkku
  • 1 avokado
  • 2 porkkanaa
  • salaattia
  • sitruunamehua
  • kastike
  • 1/2 dl avokadoöljyä
  • 1-2 tl wadabia
  • 1 rkl sitruunamehua
  • suolaa
  • pippuria

Revi salaatinlehdet pediksi lautasille. Suikaloi kurkku sekä porkkanat juustohöylällä pitkiksi suikaleiksi. Paahda ohueksi leikattu lohi uunin grillissä tai esimerkiksi tohottimella. Meidän Biltemasta hankittu tohotin ei suostunut täyttymään, joten päädyimme lopulta paahtamaan lohet uunissa.

Pilko avokadot ja pyöritä ne sitruunanmehussa. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Kokoa salaatti lautasille ja pirskottele salaatinkastiketta päälle.

Kurkkusmoothie (2 annosta)

  • 1 kurkku
  • 1/2 vihreä omena
  • kourallinen mintunlehtiä
  • 1/2 sitruunan mehu
  • jääpaloja

Laita kaikki ainekset blenderiin ja surauta tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa minttua tai sitruunaa. Koristele mintunlehdillä.

Kasvikset, © avaruusasema

Kurkku, avokado, lohi ja wasabi on pettämätön yhdistelmä. Tähän salaattiin ei kyllästy koskaan. Kaiken lisäksi  salaattia voi varioida monella tapaa, loimulohi tai kylmäsavulohi toimii  mainiosti. Lisäämällä sushi-inkivääriä saat salaattiin lisää mausteisuutta. Tai avokadon voi soseuttaa kastikkeen sekaan,

Jälkiruoaksi maistuu raikas ja viilentävä kurkkusmoothie. Kurkkusmoothietakin voi tuunata mielen mukaan. Saat siitä mainion alkupalan lisäämällä joukkoon pari tippaa vihreää tapaskoa. Olisipa jo kesä! Lisää herkullisia vihannesreseptejä löytää muun muassa vihannekset-facebooksivulta.

blogirinki_logoYhteistyössä Kauppapuutarhaliitto ry.

[pinit]

Puurohetki

Puuroa, © avaruusasema

Pieni nostalgiatrippi tähän väliin. Olen aina tykännyt puuroista. Söin koko lapsuuteni ajan aamupalaksi mieluiten kaurapuuroa, melkein joka aamu. Meillä puuro keitettiin Vääksyn Myllyn kaurahiutaleista aina kun niitä oli saatavilla. Hiutaleita tuotiinkin aina mukanamme kun vaan Asikkalassa sukuloimassa käytiin. Tai kun joku muu pääkaupunkiseudulla asuvista sukulaisista kävi. Noista tehtynä syntyi hurjan hyvä kaurapuuro johon itse laitoin mielelläni voisilmän ja ripauksen sokeria päälle. Tai sitten syksyn omenasadon jälkeen itse tehtyä omenahilloa, jota piti puuron päälle levittää tasainen muutaman millin paksuinen kerros.

Kun tuli aika muuttaa omilleen, siirtyi puuro aamusta illlallisaikaan. Opiskelijabudjetilla eläessä se oli sopivan kustannustehokas ateria jonka pystyi tekemään helposti myös yhdelle. Tällöin tosin Vääksyn Myllyn hiutaleet vaihtuivat ihan käytännön syistä Elovenaan. Puuro oli kuitenkin edelleen kaurapuuroa. Jostain syystä se vaan maistuu minulle parhaiten. Vuosien kuluessa opiskelut vaihtuivat päivätöiksi ja puurot jäivät. Lähinnä on tullut syötyä riisipuuroa jouluisin ja mannapuuroa muutaman kerran muuten vaan, mutta kaurapuurosta on jo pitkä aika.

Olinkin ihan onnesta soikeana kun Safkaa maanantaista sunnuntaihin -kirjan julkistustilaisuudessa pari viikkoa sitten annettiin kotiinviemiseksi pieni pussi Anton & Antonin speltti- ja kaurahiutaleita ja purkillinen omenahilloa. Tuosta asti olen uhonnut tekeväni aamupalaksi puuroa, mutta sen keittely ei vaan ole sopinut aikatauluihin. No, oli pakko lopulta tehdä puurot iltapalaksi ja kyllähän tuosta hirveän hyvää tulikin. Maitoa laitettiin hieman enemmän kuin puurohiutalepussin kyljessä käskettiin, joka teki puurosta hieman juhlallisemman. Suolaa myös riittävästi, puuron pitää olla suolaista. Päälle sitten sitä omenahilloa. Nam.

Kauran lisäksi tässä puurossa oli spelttiä, jonka pitäisi ainakin tuoda lisää ravinteita ja proteiinia pelkästä kaurasta keitettyyn puuroon. Maku ja rakenne olivat kuitenkin  hyvin lähellä sitä tavallista kaurapuuroa.

Speltti-kaurapuuro (2 annosta)

  • 3 dl vettä
  • 2 dl speltti- ja kaurahiutaleita
  • 2 dl vanhanajan (täys-) maitoa
  • suolaa

Kiehauta vesi kattilassa. Lisää puurohiutaleet ja keitä samalla puuhaarukalla sekoittaen noin 5 minuutin ajan. Lisää maito, kuumenna ja keitä edelleen sekoitellen toiset 5 minuuttia.

Nosta levyltä ja anna vetäytyä hetken. Tarjoa omenahillon kanssa.

Puuroa, © avaruusasema

[pinit]

Toisenlainen sienikeitto

Sienivelouté, © avaruusasema

Varmaan tullut jo aiemminkin mainittua, että meillä on ihan hirveästi kuivattuja metsäsieniä. Viime syksynä ei juuri tullut sienimetsälle lähdettyä vaan nämä ovat vielä vuoden takaista satoa. Tatit ja kantarellit on käytännössä jo syöty, mutta suppilovahveroita on vielä runsaasti jäljellä. Tuleekin usein bongaltua sieni-reseptejä, jotta purkit saisi joskus tyhjäksi. Tällä kertaa oli kyllä ihan tarkoitus tehdä kermaista metsäsienikeittoa, mutta jotain uutta suuntaa siihenkin kaipasi. Hetken etsiskelyn jälkeen tuli löydettyä sieniveloutén ohje Kiusauksessa-blogista, sopivan tuttu, mutta silti hieman erilainen kuin sienikeitto, jota olemme yleensä tehneet.

Sienivelouté (4 annosta)

  • 3-5 dl kuivattuja metsäsieniä (suppilovahveroita, mustatorvisieniä tai tatteja)
  • keittopohja
  • 40 g voita
  • 1 porkkana
  • 1 iso sipuli
  • 1/2 palsternakka
  • 40 g (4 rkl) vehnäjauhoja
  • 1 l sienten liotusvettä
  • sienikeitto
  • liotetut metsäsienet
  • 1 rkl voita
  • siivilöity keittopohja
  • 100 g Koskenlaskija-juustoa
  • 1 dl kermaa
  • suolaa
  • valkopippuria

Laita heti aluksi kuivatut sienet likoamaan reiluun litraan vettä. Sienten olisi hyvä liota ainakin 20 minuuttia. Sienten määrä riippuu siitä mitä sieniä käytät, voimakkaanmakuisia tatteja riittää vähempi, suppiksia on hyvä olla tuo puoli litraa. Siivilöi sienet niiden liottua ja muista ottaa liotusvesi talteen, sitä käytetään myöhemmin keiton valmistuksessa!

Valmista sitten keittopohja. Kuori ja pilko porkkana, palsternakka sekä sipuli. Sulata voi kattilassa, lisää kasvikset ja hauduta keskilämmöllä kannen alla noin 10 minuuttia. Lisää jauhot kasvisten joukkoon, sekoita, kääntele ja anna turvota hetken aikaa. Lisää sitten sienten liotusliemi vähän kerrallaan ja samanaikaisesti sekoittaen. Anna keittopohjan kiehua hiljalleen kannen alla noin tunnin ajan. Siivilöi sitten liemikasvikset pois (niitä ei enää tarvita) ja jätä keittopohja odottamaan.

Laita liotetut metsäsienet kattilaan, lisää ruokalusikallinen voita ja paista kunnes sienistä ei enää irtoa nestettä. Lisää siivilöimäsi keittopohja ja kiehauta.

Paloittele sulatejuusto ja lisää se sekä kerma keittoon. Anna keiton kiehua muutaman minuutin ajan samalla sekoitellen kunnes juusto on sulanut tasaisesti keittoon. Mausta keitto suolalla ja ripauksella mustapippuria. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Aja sitten keitto tasaiseksi ja kuohkeaksi blenderissä tai sauvasekoittimen avulla.

Resepti on peräisin Hesarissa julkaistavasta Kiusauksessa-blogista.

Keitto oli erittäin hyvää, lempeää ja kermaista vaikka siihen ei kovin paljoa kermaa tullutkaan. Itse keitetty kasvisliemi nosti tämän selvästi omalle tasolleen. Liemen keittämisessä tuli tosin tehtyä pieni virhearvio, kun en huomannut, että siihen menee tunti aikaa. Alkoi siis ilta kääntymään jo hieman yön puolelle kun keitto vihdoin pöytään nostettiin. Olisi ollut myös kiva keksiä jotain käyttöä noille liemen keittoon käytetyille kasviksille, hyviä raaka-aineita kun ei hirveän mielellään heittäisi pois. Aluksi meinasin ajaa ne vaan pyreeksi ja suolata ja pippuroida, mutta tällä kertaa päätyivät biojätteen joukkoon.

Tämä keitto toimii ehkä hieman paremmin alkuruokana, mutta mikään ei estä nauttimasta vaikka arki-iltoina pääruokana. Keitto on yllättävän täyttävää ja maultaan intensiivistä, joten sitä jaksaa pelkästäänkin lusikoida.

[pinit]