Katselet juttuja tunnisteella "ravintola"
25/10/14
Ravintola Faro, Ruoholahti
Aikoinaan kun Helsinki laajentui länteen vanhalle telakka- ja teollisuusalueelle, rakennettiin Ruoholahden alueen keskelle kanava ja aivan sen rantaan hienolle paikalle hieno ravintolarakennus. Vaikka Ruoholahti on vain kivenheiton päässä keskustasta ja kätevästi julkisilla lähestyttävissä, on ravintolat tällä paikalla kuitenkin vaihtuneet tiuhaan. Välillä on ollut kunnianhimoisempaa yritystä ja välillä aika lähiömeininkiä. Vuodenvaihteessa paikalla sijainnut merellinen ravintola Faro lopetti ja tila päätyi mm. Lauttasaaren Blue Peteriä pyörittävien Forsmanin veljesten käsiin. Rakennus remontoitiin täysin, konseptia muutettiin bistromaisempaan suuntaan ajatuksena yhdistää naapuruston olohuone, kahvila ja hyvä, laadukas ruoka. Nimi pysyi kuitenkin ennallaan ja kuuluu kokonaisuudessaan Faro Channelside Bar & Restaurant.
Tällöin ilmoille heitetty lupaus laadukkaasta ruoasta ei ollut missään tapauksessa perusteeton, eikä tuulesta temmattu. Ravintolan keittiötä pyörittämään on pestattu Ville Rainio – mies jonka viimeisimpiin meriitteihin kuuluu Glogatan 4, jota ennen mies ehti työskentelemään mm. Nomassa, Savoyssa, Chez Dominiquessa ja Jouni Törmäsen La Reserve de Nicessä. Ei mikään turha lista.
Saatiin kuluvan viikon keskiviikkona viimehetken kutsu Faroon saman illan Alsace Menu -illalliselle. Tilaisuudessa neljän ruokalajin illallinen oli sovitettu Alsacelaisen Pierre Sparr -viinitalon viineille, joista paikalla oli kertomassa mm. viinitalon nokkamiehiin kuuluva Patrick Alado. Pierre Sparrin viineistä meille ennakkoon tuttu oli vain Alsace One Riesling, jota olemme muutaman kerran sovittaneet vähän tulisemman ruoan kanssa. Illallisella maisteltiin neljän annoksen lisäksi neljää viiniä, ja ilta aloitettiin lasillisella kuohuvaa.
* * *
Cremant Brut Reserve
Kurpitsaa, mantelia ja omenaa – Pinot Gris Clos 2012
Peuraa, Lapin nieriää ja suolaheinää – Pinot Noir Clos 2012
Viiriäistä, metsäsientä ja foyot-kastiketta – Riesling Grande Reserve 2013
Lakkaa, verbenaa ja sitruunatimjamia – Riesling Vendanges Tardives
* * *
Menussa oli hauskasti rikottu tiettyjä sääntöjä. Punaviiniä kalan kanssa ja vielä ennen pääruoan kanssa tarjottavaa valkkaria. Pinot Noir oli kuitenkin kaikkea muuta kuin mausteinen ja rotevan raamikas ja pehmeä viini toimi tarkoituksessaan hienosti. Runsas Riesling pystyi taas pistämään punkulle kampoihin. Niin ja sananen myös tuosta pääruoasta. Muissa annoksissa oli hyvät maut, suutuntumat ja hieman enemmän myös yksityiskohtia, mutta tuo viiriäinen kera metsäsieni-tryffelipyreen oli aivan taivaallista. Pöydässämme tuli aivan hiljaista kun annokset tuotiin pöytään. Herkullinen annos, jossa kaikki oli kohdallaan.
Pakko myöntää, että Faron uudistuminen oli meiltä mennyt ohi ennen tätä. Illallinen on sen verran kova suoritus, että toivoisi paikalle tässä muodossa pitkää ikää. Ruoka oli huikean positiivinen yllätys. Taustatiedot jos oli ollut ennakkoon kohdallaan niin ehkä tätä olisi osannut odottaa. Erittäin hyvä ruoka ja hieno paikka, helposti lähestyttäväkin lopulta, vain pari korttelia Ruoholahden metroasemalta. Ravintolan normaalin ruokalistan annokset ovat kuulemma hieman suoraviivaisempia kuin meille tarjotut, mutta makumaailma on hyvin samanlainen. Pääruoka löytyy tällä hetkellä tarjolla olevasta riistamenusta melkein sellaisenaan, viiriäisen sijaan siinä on kuitenkin sinisorsaa. Riistamenu vaikuttaa muutenkin todella houkuttelevalta. Suosittelemme.
Illallisen tarjosi Faro Channelside Bar & Restaurant, Solera Finland Oy & Pierre Sparr
[pinit]23/10/14
Pjazza, uusi mahdollisuus
Kävimme muutama viikko sitten Pjazzassa ja silloin kaikki ei mennyt aivan putkeen salin puolella, kuten kirjoitimmekin. Pizzat olivat kuitenkin niin hyviä, että halusimme antaa Pjazzalle uuden mahdollisuuden. Olimme alun perin varanneet pöydän perjantai-illaksi, mutta jouduimme perumaan sen, koska halusimme päästä käymään myös ViRHe- eli Viini, Ruoka & Hyvä elämä -messuilla ja viikonloppu muuten oli jo täynnä ohjelmaa.
Kävimme tänään pyörähtämässä Finlaysonin Reilun Kaupan -illassa ja päätimme sieltä suunnata extempore iltapalalle Pjazzaan. Ravintola oli taas todella täynnä, mutta onnistuimme saamaan pöydän kahdelle pienemmän salin puolelta. Tämä passasi mainiosti, sillä pienempi sali valkoisine kaakeliseinineen ja korkeine pöytineen ja hienoine valaisimineen miellytti heti silmää.
Oikeastaan heti kun astuimme ravintolaan tuli olo, että olimmekohan aiemmin käyneet ollenkaan samassa ravintolassa. Vastaanotto oli erittäin kohtelias, palvelu napakkaa ja ripeää. Varsinkin meitä palvellut tarjoilija oli jotain aivan muuta kuin edellisellä kerralla. Jos olisimme olleet “mystery shoppaamassa” niin palvelusta olisi tullut täysi kymppi! Tarjoilija oli todella ystävällinen, välitön ja reipas. Iloisuus paistoi ihanasti läpi, että siinä tuli itsekin hyvälle tuulelle. Palvelu oli yhtä nappisuoritusta alusta loppuun. Asenteen ja fiiliksen lisäksi tarjoilijalle pitää antaa plussaa aktiivisesta ehdottamisesta, meille tarjottiin kuohuviiniä, alkupaloja, jälkiruokaa ja suositeltiin viiniä. Valitettavasti pikaisesta visiitistämme johtuen emme pystyneet syömään koko menuuta. Mutta tärkeä osa palvelukokonaisuutta on ehdottomasti se, että tarjoilija ehdottaa ruokia ja/tai juomia eikä vain odota että asiakas osaisi tilata niitä itse.
Tilasimme jälleen pizzat, koska viimeksikin ne olivat niiiiin hyviä. Eihän siinä kauaa nokka tuhissut, kun pizzat katosivat lautasilta. Pjazza on ehdottomasti yksi kaupungin parhaimmista pizzapaikoista, ehkä jopa paras. Pohja on mainio, siinä on todella hyvä rakenne ja maku, myös täytteet ovat laadukkaita ja maukkaita. Mikko otti tällä kertaa tonnikalapizzan ja itse valitsin margheritan puhvelimozzarellalla. Seuraavaksi pitää käydä ravintolassa sen verran nälkäisenä, että pystyy testaamaan myös jälkiruokia. Paperilla vaikuttavat hyviltä, mutta ovat siis vielä testaamatta.
Tiedä sitten mitä viime kerran jälkeen oli tapahtunut. Ehkä palvelussa oli alkukankeutta, ehkä kaikki ei ollut kunnolla organisoitua, ehkä väärät ihmiset tekivät vääriä asiota. En tiedä oliko meidän kirjoituksella ollut vaikutusta, mutta muutos edelliseen kertaan oli suuri ja työtä sen eteen oli varmasti tehty. Ei tuollainen tyhjästä synny. Positiivinen juttu koska ainakin nuo pizzat ovat hyviä ja niiden puolesta paikalle soisi vierailun jos toisenkin. Nyt jäi niin hyvä fiilis, että varmasti mennään vielä monta kertaa.
05/10/14
Pjazza, melkein katastrofi
<< Lisäys 23.10.: Käytiin toisen kerran, oli _hyvin_ erilainen kokemus >>
Pjazza on pari viikkoa sitten Helsinkiin Yrjönkadulle, melkein Gaijinia vastapäätä avattu ravintola, jonka teemassa kantavana ajatuksena on tarjota pizzaa ja jazzia sopivassa suhteessa. Aidolla italialaisella keittiöhenkilökunnalla ja reseptiikalla varustettu ravintola nousi heti meidän vierailulistan kärkisijoille. Meitä, suurina pizzan ystävinä, puhutteli erityisesti vähällä hiivalla 3-4 vuorokautta kohotettu taikina, josta pizzapohjat tehdään. Mutta myös pastat ja muu ruokalista vaikutti herkulliselta. Vielä kun paikka oli saanut enimmäkseen kehuja somessa niin alkoikin olla selvää mihin lauantai-iltana mennään.
Hienoon, korkeaan tilaan rakennettu ravintola oli kieltämättä komea ilmestys kun sinne puoli kahdeksan maissa saavuimme. Meidät ohjattiin hieman omituiseen pöytään keskelle esiintymislavaa, jossa oli jonkin sortin esiintymisvalmistelut käynnissä. Ravintolassa oli ilmeisesti jotkut juhlat käynnissä ja päivänsankarille lauleskeltiin. Hieman omituinen tilanne, mutta tämä meni ihan huumorilla läpi. Tarjoilija kävi täyttämässä vesilasit ja tyttö lauloi pari kappaletta, jonka jälkeen aloimme odottelemaan nälkäisenä ruokalistoja. Tästä alkoikin alamäki. Uusi porukka kiipesi lavalle ja soitti oman osuutensa ja me odotimme. 50 minuutin ajan yritimme huonolla menestyksellä saada jonkun tarjoilijoista käymään pöydässämme. Lopulta oli noustava ja lähdettävä vaatimaan palvelua. Vartin päästä sitten lopulta tarjoilija saapui niiden ruokalistojen kanssa, esittäen anteeksipyyntönsä odottelun suhteen.
Tunti ja 15 minuuttia ravintolaan saapumisesta ja meillä olikin jo viinilasit edessämme ja tilaus sisällä. Tilasimme alkuun juustolajitelman jaettavaksi ja sitten sitä pizzaa – valkoiset pizzat: bufalina ja porchini e salsiccia. Tästä alkoikin sitten odotusepisodi numero kaksi, katselimme kuinka juustotarjotin vaelsi edestakaisin keittiön ja salin välillä, kunnes se lopulta löysi pöytäämme. Juustot olivat hyviä, mutta totta puhuakseni ei tässä vaiheessa enää juuri tarvittu ruokahalun herättäjiä, odotukset olivat jo pizzoissa. Ne tulivatkin kohtuullisen nopeasti pöytään kera huumaavan hyvän tuoksun. Järkyttävän hyvä pohja ja laadukkaat täytteet. Nämä on todella korkealla jos pääkaupunkiseudun parasta pizzaa valitaan. Pizzat katosivat lautasilta nopeasti ja tuli hetkeksi ihan hyvä fiilis, vaikka bufalinasta basilika olikin jäänyt jonnekin matkan varrella. Mutta valitettavasti hyvä fiilis kesti vain hetken, odottaminen nimittäin vain jatkui. Palvelu ei ollut epäkohteliasta, sitä ei vaan ollut.
Suolaa ja hunajaa –blogissa pohdittiin tänä aamuna (meille hyvin ajankohtaisesti) ravintolassa / -sta valittamista ja viime viikkoina siitä noussutta kohua. Usean kokin äänellä on arvosteltu sitä, että tavallinen kansa nykyään valittaa ruoasta, varsinkin somessa, vaikka vain ammattilainen on oikeasti siihen pätevä. Jonna kirjoitti aiheesta hyvin (vaikka ihan kaikesta ei samaa mieltä ollakaan), joten ei lähdetä sitä purkamaan tässä, mutta silti tuntee jotenkin velvollisuudekseen perustella hieman omaa kirjoitustaan. Meilläkin kun on ollut aiemmin tapana vain jättää kirjoittamatta huonoista kokemuksista.
Olemme suomalaiseen tapaan huonoja antamaan (negatiivista) palautetta paikanpäällä, tällä kertaa palautetta kuitenkin annettiin, siihen reagoitiin pahoittelemalla, mutta se ei valitettavasti muuttanut toimintaa mitenkään.
Ravintolassa palvelu oli jotain katastrofaalisen ja täyden pohjanoteerauksen välillä. Kaikkea sai odottaa aivan liian kauan, silti oli kokoajan ilmassa täysi epävarmuus siitä mitä mahtaa tulla ja milloin. Sivusta sai seurata kun annokset vaelsivat edestakaisin keittiön ja salin välillä, eikä vain meidän pöydän kohdalla. Valitettavasti tilannetta ei myöskään osattu paikata millään tavalla, tuntui kuin kaaos olisi muodostunut jo täysin ylivoimaiseksi koko henkilökunnalle ja kaikki säntäilivätkin täysin luovuttaneina ympäriinsä.
Ruoka oli toki hyvää, mutta kun mikään muu ei toiminut niin huono fiilishän siitä jäi. Ilta päättyi meidän osalta lopulta siihen, että odoteltuamme jälkiruokavaiheessa taas puolen tunnin ajan jonkinlaista palvelua meni hermot ja tuli ensimmäistä kertaa tehtyä se, että pakattiin tavarat ja käveltiin vain ravintolasta ulos. Jos joku ihmetteli sitä ruokalistan väliin jätettyä viisikymppistä niin se oli meiltä. Sen verran oli käteistä mukana, eikä tuossa vaiheessa enää houkuttanut siirtyä odottelemaan laskua. Kyllä se kai suurimman osan laskusta kattoi.
Jos tuo homma meinataan saada pyörimään niin kannattaisi alkuun hoitaa ihan perusasiat kuntoon. Näin maallikon näkökulmasta mieleen tulee muutama monesta ravintolasta tuttu juttu. Jokaiselle pöydälle nimikkotarjoilija ettei toiset jää palvelutta kun taas toisessa pöydässä juostaan viiden minuutin sisään kolmen eri henkilön voimalla kysymässä täysin samaa asiaa. Sitten joku jollakin tavalla johtamaan koko orkesteria, joku joka pitää huolen siitä ettei homma pääse valumaan epäorganisoiduksi kaaokseksi mitä se tänä lauantaina oli. Keittiössä näytti homma toimivan, mutta sali oli kaaoksessa. Ruoka oli niin hyvää, että paikalle toivoisi pitkää ikää, mutta nykyisillä eväillä ei oikein vakuuttanut. Toivottavasti tämä kaikki meni uuden ravintolan ja alkuhapuilun piikkiin. Meille voi ilmoittaa sitten kun homma sujuu niin voidaan yrittää uudelleen, toinen mahdollisuushan pitää aina antaa. Toistaiseksi kuitenkin käydään pizzalla jossain muualla.
Kolme tuntia illallisella, josta kaksi tuntia istutaan odottamassa palvelua ei ole kovin hyvä juttu. Ei asiakkaan, eikä ravintolan kannalta.
[pinit]