Katselet juttuja tunnisteella "ruoka"
14/07/10
Kadonneen salaatin metsästys
Kesää on odottanut juuri sen takia, että saisi tuoreita kotimaisia vihanneksia ja kasviksia, mutta taas tänäkin kesänä on tullut petyttyä. Espoossa isojen markettien vihannesosasto on surkeassa kunnossa. Tämä korostuu varsinkin yrteissä ja salaateissa. Yrteistä saa vain basilikaa ja salaateista jääsalaattia. Erikoissalaatin virkaa toimitttaa nahistuneet tammenlehvät. Esimerkiksi Ison Omenan Citymarkettiin tuli keväällä iso Lindrothin puutarhan salaatti- ja yrttipöytä, mutta yllättäen se on ollut tyhjänä koko kesän! Arkipäivisin varsinkin on turha kuvitella saavansa marketista muuta kuin eineksiä.
Tilanteenhan pelastaisi torit, mutta niitä ei lähistöllä ole. On aika turhauttavaa matkustaa Helsinkiin asti hakemaan kesän kasviksia. Espoossa ainoa paikka, josta saa kunnon salaatteja vaikuttaa olevan Tapiolan Stockmann ja sielläkin on aika suppea valikoima. Mukavaa on kuitenkin se, että sieltä saa monia pienempien tilojen tuotteita. Onkin ollut hauska nähdä Stockalla näitä Sorrin salaatteja. Asuin lapsena aika lähellä Sorrin tilaa ja pikkusiskoni kävi siellä ratsastamassa ponilla.
Itse suosimme kesäisin isoja ruukuttomia salaatteja. Ne tuntuvat säilyvän vaikka kuinka pitkään ja maku on paljon parempi kuin kitukasvuisissa ruukkusalaateissa. Ruukutonta salaattia ostaessa kannattaa tarkastaa, että salaatin kanta on kova ja tuoreen näköinen. Varsinkin helteisillä ilmoilla salaattia kuluu paljon, kun lämmin ruoka ei tahdo maistua.
[pinit]12/07/10
Kesä ja mansikat
Huh hellettä. Kesä on hellinyt melkein jo vähän liikaa, lämpöä on lomalla piisannut eikä loppua ole vielä näössä. Kuumuus aiheuttaa sen, että ei ole tullut tehtyä oikein mitään. Onneksi ei täksi kesäksi ole viime vuosien tapaan suurempia projekteja, vaatehuonekin saatiin jo siivottua. Ruokakaan ei samalla tavalla maistu, ollaankin tehty paljon salaatteja ja muuta pienempää naposteltavaa.
Mansikoita on syöty paljon. Kotimaiset mansikat tuntuvatkin tällä hetkellä olevan aivan parhaimmillaan. Mansikoita ollaan laitettu myös salaatteihin, joihin ne sopivat yllättävänkin hyvin. Lauantaina piti tehdä mansikka-brie-salaattia, mutta kuinkas ollakaan se brie unohtui kaupasta ostaa. Onneksi kaapista löytyi kuitenkin pala gruyèreä, se sopikin lopulta ihan hyvin kokonaisuuteen. Tässä ohje simppeliin mansikkasalaattiin, jota voi mielensä mukaan tarvittaessa muunnella.
Mansikka-gruyère-salaatti
- paria eri salaattia, esim. romaine, tammenlehvä, lollo rosso
- rucolaa
- kurkkua
- mansikoita
- pinjansiemeniä, paahdettuina
- gruyèreä tai vaikka sitä brietä
Paahda aluksi pinjansiemeniä kuivalla, kuumalla pannulla kunnes ovat saaneet kullanruskeaa väriä pintaansa. Jäähdytä siemenet. Tee salaatti suoraan lautasille. Revi salaatinlehdet sopiviksi suupaloiksi. Lisää rucolaa. Pilko kurkku lyhyiksi tikuiksi ja lisää muiden aineiden joukkoon. Kuutioi juusto ja lisää salaatiin. Poista mansikoista kannat ja puolita ne. Lisää salaattiin. Ripottele päälle lopulta jäähtyneet pinjansiemenet.
Salaatin päälle valuttelimme aavistuksen sitruuna-vinaigretteä, joka onnistuu helposti yhdistämällä hieman sitruunamehua, oliiviöljyä, valkoista balsamicoa, hunajaa, mustapippuria ja suolaa. Tuo kivaa raikkautta ja hapokkuutta salaattiin ja sopii hyvin myös mansikoiden kanssa yhteen.
[pinit]05/07/10
Fougasse
Noniin. Nyt on sitten lopulta, ensimmäisenä lomapäivänä, leivottu ensi kerran leipää ihan kotioloissa. Ei kuitenkaan tullut ciabattaa vaan tuli fougasse – yksinkertaiseen hiivaleipätaikinaan tehty hassu leipä. Hyvää leipää kuitenkin tuli. Aika uskomatonta, että lopulta näinkin helpolla. Varsinkin kun teimme taikinan yleiskonetta käyttäen. Teimme muutaman leivän ihan valmiiksi asti ja pari kappaletta vielä pakastimeen puolivalmiina odottamaan myöhempää käyttöä.
Samalla tuli myös testattua miten paistokivi vaikuttaa lopputulokseen ja rakenteeltaan leivistä ainakin tuli aika täydellisiä, juuri sellaisia mistä itse pidämme. Tulee kyllä varmasti tehtyä useasti leipää tämän jälkeen.
Fougasse / valkoinen leipätaikina (6 leipää)
- 10 g tuoretta hiivaa
- 500 g hiivaleipäjauhoja
- 10 g suolaa
- 350 g vettä
Mittaa jauhot keittiövaa’an avulla kulhoon. Hiero hiiva sormenpäillä jauhojen sekaan. Lisää sitten suola ja lopulta vesi. Jos teet taikinan yleiskoneella, käytä taikinakoukkua ja aja koneella hitaimmalla nopeudella kunnes taikina alkaa muotoutua (noin parin minuutin ajan). Nosta sitten hieman nopeutta ja anna muovautua vielä 6-7 minuutin ajan. Nosta taikina lopulta kevyesti jauhotetulle työtasolle ja muotoille palloksi. Nosta takaisin jauhotettuun kulhoon ja jätä taikina vedottomaan paikkaan leivinliinan alle lepäämään tunnin ajaksi.
Jos taas teet taikinaa käsin, aikaa tarvitaan jokaisessa vaiheessa hieman enemmän. Alun sekoittamisen jälkeen taikina nostetaan työtasolle ja nostelemalla alustetaan kunnes sopiva sitko on saatu aikaiseksi. Tämän jälkeen toimitaan kuten koneella tedyn taikinankin kohdalla eli muotoillaan palloksi ja annetaan levätä tunnin ajan.
Taikinan levättyä nosta se hyvin jauhotetulle työtasolle. Muotoile siitä neliö ja ripottele päälle runsaasti vehnä- tai maissijauhoja. Itse käytimme vehnäjauhoja. Leikkaa muotoilemasi neliö puoliksi kahdeksi suorakaiteeksi ja molemmat näistä edelleen kolmeksi suorakaiteen muotoiseksi palaksi.
Ota yksi taikinapala ja tee siihen kulmasta kulmaan koko taikinan syvyydeltä viilto käyttäen terävää veistä (terävämpää kuin itse käytimme, tulee siistit viillot). Älä leikkaa reunaan asti. Tee sitten kolme pienempää viiltoa viuhkan muotoon keskiviillon molemmin puolin. Levitä viillot isommiksi aukoiksi sormia käyttäen.
Lämmitä uuni hyvissä ajoin 250 asteiseksi. Nostele leivät jauhotetulle leipälapiolle ja liu’uta ne kuuman leivinkiven päälle uuniin. Sumuta suihkepullon avulla vesisumua uuniin juuri ennen luukun sulkemista. Laske uunin lämpötila 230 asteeseen. Paista leipiä 10-12 minuutin ajan kunnes ne ovat saaneet kauniin kullanruskean värin.
Itse esipaistoimme pari leipää myös kokeeksi pakastamista varten. Tällöin leipiä paistetaan vain 6-7 minuutin ajan. Jäähdytetään ja pakastetaan pakastuspussissa. Leivät valmistetaan jäisinä, suoraan pakastimesta otettuina 180-200 asteisessa uunissa paistaen noin 12 minuutin ajan.
Tämän leipätaikinan teko oli todella helppoa. Se sujui hetkessä ja pienellä vaivalla yleiskoneen avulla. Enemmän vaivaa oli leipien muotoilussa, mutta lopputulos oli kyllä sen arvoista. Leivissä oli paljon ihan rapeaa kuorta ja muutenkin maku oli yllättävän hyvä näinkin yksikertaisella ohjeella. Ohje on muuten peräisin Bertinetin kirjasta, jossa mainitaan että kirjoittaja laittaa kursseillaan oppilaat aina tekemään tämän leivän ensimmäisenä. Näyttävyys ja yksikertaisuus saa ihmiset aina innostumaan. Näin taisi meilläkin käydä. :)
