Ravintola Sunn ja brunssi

Ravintola Sunn ja brunssi, © avaruusasema
Kävimme viime sunnuntaina brunssilla Ravintola Sunn:issa. Olimme menossa neljäksi leffaan joten brunssi ennen sitä sopi kuin nenä päähän. Hetken eri paikkoja mietittyämme tämä putkahti jostain Googlen syövereistä esille ja ennen kuin ehdin mitään sanoa oli pöytäkin jo varattuna. :) Ennakkoon tuntematon paikka siis, mutta ajatuksena olikin kokeilla jotain muuta kuin tuttuja paikkoja.

Ravintola Sunn sijaitsee Café Engelin yläkerrassa Senaatintorin laidalla Aleksanterinkadun varrella. Hieno miljöö ja komeat näkymät tuomiokirkolle päin. Hieman sekava tila, mutta kohtuullisen paljon tilaa ja myös erikseen varattavia kabinetteja useampi. Muuten hyvin klassinen tila ja sisustus, mutta kuka ihme on keksinyt laittaa tuonne muovimaton lattiaan?!

Ravintola Sunn ja brunssi, © avaruusasema
Brunssi oli hyvä, kiitosta erityisesti todella hyvistä leivistä ja laadukkaista ruokalajeista. Kaikki tarjolla ollut oli hyvin valmistettua ja selvästi hyvistä raaka-aineista tehtyä. Valikoima ei ollut laajin mahdollinen, mutta eipä paljoa silti jäänyt kaipaamaan. Tuoremehu olisi voinut kuulua hintaan ja ehkä myös jotain lämpimiä ruokalajeja. Vaikka totuuden nimissä ei noita jälkimmäisiä tällä kertaa kaivannut, tuoremehua kyllä. Kananmunat, pekonit ja muut löytyy kyllä erikseen tilattavina (ja erikseen maksettavina) lisä-annoksina, nämä näyttivät tulevan myös hyvin ripeästi naapuripöytään.

Brunsseissa on usein ongelmana se, että kaikki tunkevat syömään samaan aikaan. Sama kävi täälläkin ja hetken aikaa sai ryysiä ja jonotella. Itse olimme vähän myöhemmin liikkeellä ja harmiksemme tämä tarkoitti sitä, että ihan kaikkea ei enää ollut tarjolla, erinomaisesta hummuksesta saimme vain maistiaiset, croissantit tuotiin vasta tunti saapumisemme jälkeen uudelleen tarjolle ja jälkkäripöytä ammotti pitkään tyhjyyttään. Jälkkäriä tuli onneksi taas tarjolle vähän ennen kuin omakohtaisesti olisi alkanut häiritä. Naapuripöydässä herätti kyllä jo närää. Ravintola oli tilana myös meluisa, joten ääntä sai ajottain korottaa.

Kaikenkaikkiaan jäi silti positiivinen fiilis. Ruoka oli hyvää ja laadukkaista raaka-aineista hyvin tehtyä, sopivan kekseliästä muttei liian näpertelevää. Ja leivät oli äärettömän hyviä! Valikoima ei ollut hirveän laaja, joten jos jokin ei oikein osu omaan makumaailmaan niin vaihtoehtoa ei välttämättä olisi löytynyt. Ilmapiiri meluisuudesta huolimatta rennon mukava. Palvelu ihan mutkatonta ja perusystävällistä. Hinta aavistuksen tyyris 20 euroa, mutta siinä lienee jonkin verran sijaintilisää. Voisi käydä toistekin.

– – –

PS. Tuli askarreltua tuollainen etusivu näille meidän blogeille. Päivitystahtihan ei nykään päätä huimaa näissä kummassakaan, mutta tuolta nyt näkee mitä uutta on tullut minnekin. Löytyy siis palvelimen “juuresta” osoitteesta http://avaruusasema.com. Käykää katsomassa. :)

Kana-kasviskorma ja paistettu kukkakaalimuru

Kana-kasviskorma ja paistettu kukkakaalimuru, © avaruuasema

Vuoden ensimmäisessä bistro-teemalla liikkuvassa Glorian ruoka & viinissä oli vaihteeksi todella paljon reseptejä joita tekisi mieli kokeilla. Nyt kun pakkaset (ja lumi) saapuivat tänne eteläiseen Suomeenkin niin mieli teki jotain mausteisen lämmittävää ja ensimmäisenä kokeiluun valikoituikin bataattikorma. Bataatin tosin jätimme pois, lisäsimme joukkoon kanaa ja muutenkin muutimme sieltä sun täältä alkuperäistä reseptiä. No eipä lehdessä ollut kuvakaan oikein vastannut sitä reseptiä niin pieni soveltaminen sallittaneen. ;)

Tästä kyseisestä reseptistä teki mielenkiintoisen myös se, että sen kanssa ei tarjottukaan perinteisesti riisiä vaan pannulla kevyesti paahdettua kukkakaalimurua. Ja täytyy jo tässä vaiheessa sanoa, että tämä toimi erinomaisen hyvin. Toimii siis varmasti muissakin vastaavan tyylisissä ruoissa riisin korvikkeena.

Kana-kasviskorma (4 annosta)

  • mausteseos
  • 1,5 rkl jauhettuja manteleita tai cashew-pähkinöitä
  • 1 tl korianterinsiemeniä
  • 0,5 tl rouhittua kardemummaa
  • 1,5 tl jeeraa eli juustokuminaa
  • 0,5 tl kurkumaa
  • 0,5 tl kanelia
  • ripaus neilikkaa
  • 1 – 2 (0,5 – 1 tl) kuivattua chiliä
  • 1 tl suolaa
  • korma
  • 2 broilerin rintafilettä
  • 1 rkl kookosöljyä
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 rkl hienonnettua inkivääriä
  • 1 suuri porkkana
  • 250 g parsakaalia
  • n. 3 dl vettä
  • 2 dl turkkilaista jogurttia
  • 2 dl kookoskermaa
  • (suolaa)
  • (mustapippuria)
  • tuoretta korianteria ja/tai persiljaa

Aloita tekemällä hieman esivalmisteluja. Kuori ja pilko porkkana. Poista parsakaalista kova kanta-osa ja pilko kukinnoiksi. Höyrytä (ks. kukkakaalimurun ohje) halutessasi porkkanoita ja parsakaaleja muutama minuutti kukkakaalin höyryttämisen jälkeen. Jos haluat napakammat kasvikset niin voi jättää höyryttämisen väliin. Mausteet kannattaa myös esivalmisteluina mitata valmiiksi ja sekoittaa keskenään.

Pilko sitten kana sopiviksi paloiksi. Kuumenna syvä paistinpannu tai paistokasari kuumaksi, lisää kookosöljy ja ruskista kana nopeasti kaikilta pinnoiltaan. Kanan ei tarvitse tulla läpikypsäksi, se kypsyy loppuun korman seassa. Nosta kanat sivuun pois pannulta.

Hienonna sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Lisää ne pannulle jossa aiemmin paistoit kanat. Lisää myös porkkanat ja parsakaali pannulle ja kuullota hetki kunnes sipuli alkaa muuttua läpikuultavaksi. Lisää paahdetut kananpalat sekä mausteseos ja sekoita hyvin.

Lisää pannulle vettä sen verran, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Lisää jogurtti. Anna seoksen kiehua keskilämmöllä noin 10 minuuttia kunnes kasvikset ovat pehmenneet ja kana alkaa olla kypsää. Valmista kastikkeen kiehuessa kukkakaalimuru (höyrytys kannattaa toki tehdä jo ennakkoon).

Lisää kookoskerma korman joukkoon ja anna kastikkeen kiehahtaa. Tarkista maku ja mausta mustapippurilla sekä tarvittaessa suolalla. Tarjoa kukkakaalimurun (tai riisin kera) ja koristele tuoreella persiljalla ja/tai korianterilla.

Paistettu kukkakaalimuru (4 annosta)

  • 600 g kukkakaalia
  • 2 rkl voita
  • 0,5 tl suolaa
  • 1/2 sitruunan mehu

Poista kukkakaalista lehdet ja kova kantaosa. Paloittele reiluhkoiksi paloiksi. Höyrytä kukkakaalia 3 minuutin ajan höyrytyskattilassa tai siivilän päällä tavallisessa kattilassa. Kukkakaalin tulisi olla pinnaltaan pehmeää, mutta muuten edelleen aika rapsakkaa.

Hienonna sitten kukkakaalit veitsellä tai nopeasti tehosekoittimessa tai yleiskoneessa pyöräyttäen. Lopputuloksena pitäisi syntyä riisimäistä karkeaa purua.

Sulata voi paistinpannussa. Kumoa kukkakaalimuru pannulle ja mausta kevyesti suolalla ja sitruunamehulla. Kääntele kunnes on kauttaaltaan lämmennyt. Murun on tarkoituskin jäädä vielä aavistuksen rapsakaksi, joten älä paista liian kauaa ettei se muutu puuroksi.

Tämän ruoan kanssa nautittavaksi sopii kypsän hedelmäinen ja aavistuksen makea (mutta silti kuiva) Pierre Sparrin Alsace One (Alkon numero 589087) – Rieslingin, Muscatin ja Pinot Grisin sekoitus. Viini oli myös Glorian ruoka & viinin suositus bataattikorman kaveriksi, mutta toimii aivan yhtä hyvin myös tämän meidän versiomme kanssa.

Kukkakaalimuru toimi siis oikein hyvin riisin tilalla, jopa niin hyvin että sitä tulee varmasti kokeiltua myös muiden itämaisten kastikkeiden kanssa. Pieni sitruunan häivähdys toi myös kivaa piristystä mausteiseen intialaiseen makumaailmaan. Tätä olisi tehnyt mieli syödä vaikka kuinka paljon.

Kana-kasviskorma ja paistettu kukkakaalimuru, © avaruuasema

Aerobie Aeropress

Aerobie Aeropress, © avaruusasema

Ei kahta ilman kahdeksatta.. vai miten se nyt menikään. Viime lauantaina tarttui melkeinpä heräteostoksena mukaan juuri nyt jostain syystä kovin muodikas kahvinvalmistusväline eli Aerobien Aeropress. Meidän talouden kahdeksas erilainen “kahvinkeitin”. :D

Olen jo pitkään, siis todella pitkään… vuosia, ollut hankkimassa tätä, mutta jostain syystä ei aiemmin ollut tullut ostettua. Oli itseasiassa jäänyt sellainen mielikuva, että Aeropress olisi ollut huomattavasti kalliimpi kuin tuo vajaa 30 euroa mitä tästä nyt köyhtyi. Laitetta olen erityisesti ajatellut sitä silmällä pitäen, että töissäkin voisi valmistaa ja juoda kunnollista kahvia sen liian moneen toimistoon hiipineen automaattikuran sijaan.

Sunnuntaina tuli ensimmäiset tyypit otettua ja pakko kyllä myöntää, että on siinä hehkutuksessa jotain perää. HasBeanin jo hieman vanhahkoista Brazil Espresso Perfetio blendin pavuista tuli täyteläisen tumman suklaista ja todella pehmeää kahvia, todella erilaista kuin edellispäivänä samoista pavuista Chemexillä tehtynä. Eikä tuo Chemexilläkään tehty mitään pahaa ollut. Jauhoin pavut hieman hienommalla karkeudella, joten silläkin on varmasti osuutensa. Lopputulos oli jotain espresson ja hyvän suodatinkahvin väliltä.

Aeropressin toimintaperiaatehan on seuraava: tarkka määrä kahvia (17-19 g) ja kuumaa (80-87 °C) vettä (2,5 dl) mitataan sylinterin toiseen päähän, sekoitetaan, tulpataan paperisuodattimella varustetulla korkilla, annetaan uuttua 30 sekuntia, käännetään ja puristetaan kahvi männän avulla suodattimen läpi suoraan lämmitettyyn kuppiin. Kahvia voi sitten jatkaa kuumalla vedellä (americano) tai lämmitetyllä tai vaahdotetulla maidolla. Hetken harjoittelun jälkeen todella yksinkertainen toimintaperiaate ja koska laite menee pieneen tilaan niin tästä on todella kahvihifistelijän matkakeittimeksi. Puhtaanapitokin on yksinkertaisen rakenteen ansiosta todella helppoa. Olen ihan myyty!

Ainoa miinus tulee siitä, että kahvia pystyy käytännössä tekemään vain korkeintaan kahdelle kerrallaan. Tuosta edellä mainitusta määrästä riittää juuri ja juuri kahdelle yhdet kupilliset. Tämän takia tein kahvin tuohon maidonvaahdotuskannuun, siitä kun on helppo annostella se kuppeihin.

Johan & Nyströmin sivuilta löytyy hyvä kuvallinen selitys siitä miten laite toimii, jos nyt kiinnostus heräsi. HasBeanilla on omansa englanniksi ja ovat havainnollisen videonkin aiheesta tehneet.

Aerobie Aeropress, © avaruusasema