Katselet juttuja tunnisteella "kasvis"
09/10/14
Pitaleivät kaalitäytteellä
Tämä sopisi varmasti hyvin monessa blogissa näkyneen “hävikistä herkuksi” teeman alle. Alkuviikosta tekemäämme intialaista kaalipaistosta jäi hieman epämääräinen määrä yli. Yleensä nämä tulee heitettyä pakastimeen ja ilmestyvät sitten jossain vaiheessa allekirjoittaneen lounaslistalle muiden ruoanloppujen kera. Oli kuitenkin sellainen olo, että tästä ruoasta olisi vielä kehiteltävissä jotain erityisen hyvää.
Koska kaalipaistoskin lähti liikkeelle jääkaapin tyhjennyksestä niin samalla teemalla jatkettiin. Tähänkin aineet kaivettiin jääkaapista, pitaleivät olisi tehty itse Tomi Björckin tv-ohjelmasta napatulla mainiolla reseptillä, mutta kiireessä päätimme tyytyä kaupan valmiisiin leipiin. Eihän nämä olleet niin hyviä saatika hienoja, mutta arjessa on välillä oikaistava. Melkein hieman yllättäen näistä leivistä tulikin älyttömän hyviä. Tulinen ja mausteinen kaali, pitaleipä ja ranskankerma raikastamassa. Toimii.
Ensimmäinen erä meni hyvin nopeasti alas, toisen kohdalla mieleen tuli, että tämä on pakko jakaa muillekin. Kannattaa kokeilla. Paatunut lihansyöjä yhdistäisi tähän vielä lammasta, sopii varmasti hyvin.
Pitäleivät kaalitäytteellä
- pitäleipiä (ohje täällä)
- intialaista kaalipaistosta (ohje täällä)
- salaattia
- juustoraastetta
- ranskankermaa
- tuoretta korianteria
Valmista pitaleivät (tai lämmitä valmiit uunissa). Valmista kaalipaistos, tai lämmitä edelliseltä päivältä yli jäänyt paistos.
Halkaise leivät taskuiksi, täytä alle huuhdeltua salaattia, juustoraastetta, kaalipaistosta sekä koko komeuden päälle nokare ranskankermaa. Viimeistele leivät muutamalla korianterin lehdellä. Tarjoa heti. Syömistä helpottaaksesi leiville kannattaa taitella kätevät taskut voi- tai leivinpaperista.
[pinit]08/10/14
Kaalia “Punjabi style”
Tehtiin varmaan pari viikkoa sitten salaattia, johon tuli yhtenä raaka-aineena myös kaalia. Sitä ei kuitenkaan tarvittu paljon, joten 3/4 suuresta kaalista jäi pyörimään jääkaappimme vihanneslokeroon. Siitä eteenpäin tuosta on yritetty ideoida kaikenlaisia ruokia, salaatteja, piirakoita ja vaikka mitä muuta. Eilen tämä valkokaali sitten lopulta päätyi lautasillemme ruoan muodossa.
Kaali on ehkä hieman aliarvostettu kasvis, vaikka se taipuu monenlaiseen. Raakana hieman karvas maku muuttuu kypsennettäessä makeaksi ja pehmeäksi, toimii erityisesti lampaanlihan kanssa tai ihan sellaisenaan. On aika helposti sovellettavissa moneen eri tavalla maustamalla ja marinoimalla. Kaalissa on myös paljon ravinteita ja C-vitamiinia, näistä osa tosin menetetään kypsennettäessä. Monipuolinen kasvis kuitenkin ja sopii hyvin myös vähän tiukemman budjetin ruokavalioon.
Valkokaali on mielestämme parhaimmillaan keväällä eli kun sitä myydään varhaiskaalin nimellä, silloin maku on hienostuneen mieto ja toimii oikeastaan ihan sellaisenaan salaateissa. Parhaimmillaan on kuitenkin kun sille antaa pienen valkoviinietikka-kylvyn ennen salaattiin lisäämistä. Syksymmällä varhaiskaalia ei enää saa ja tähän aikaan kaupan hyllyiltä löytyvä valkokaali on parempaa kypsennettynä, toki toimii ihan yhtä hyvin esim. coleslawin raaka-aineena. Itse päätimme tällä kertaa tehdä lämmintä ja lämmittävää ruokaa kylmeneviin syysiltoihin. Katseet suunnattiin Intiaan, jossa kaalia käytetään suhteellisen paljon ruoissa. Ei toki niin paljon kuin Kiinalaisessa keittiössä. Hetken googlettelun jälkeen reseptiksi valikoitui tällainen kaalipaistos, joka sopi samalla hyvin jääkaapin tyhjennykseen. Kaikki aineet kun löytyi omasta takaa.
Resepti on yhdistelmä useammasta (hyvin samankaltaisesta) lähteestä ja sitä tuli vielä viime hetken mielijohteesta muokattua paahdetuilla cashew-pähkinöillä, niitä kun tuli kuiva-ainelaatikkoa kaivellessa vastaan.
Intialainen kaalipaistos (6 annosta)
- 1,5 rkl kookosöljyä tai gheetä
- 3 valkosipulin kynttä
- 3 sentin pätkä inkivääriä
- 1 sipuli
- 1 chili tai jalapeno
- 1,3 kg valko- tai varhaiskaalia
- 2 tl kurkumaa
- 1 rkl kuminaa (siemeniä)
- 2 tl jeeraa eli juustokuminaa
- 1,5 tl jauhettua korianteria
- 2 tl suolaa
- 0,5 tl mustapippuria
- 0,5 tl chilijauhetta
- 0,5 dl vettä
- 1 rkl voita
- tuoretta korianteria
- paahdettuja cashew-pähkinöitä
Hienonna valkosipulin kynnet ja kuorittu inkivääri pieneksi silpuksi, voit halutessasi myös raastaa ne hienoksi raasteeksi. Hienonna sipuli pieneksi hakkelukseksi. Leikkaa chili ohuiksi viipaleiksi, voit halutessasi poistaa siemenet ellet tykkää niin tulisesta ruoasta.
Huuhtele kaali ja leikkaa se neljään osaan siten, että saat kovan kantaosan poistettua. Hienonna sitten noin 2*2 sentin paloiksi.
Kuumenna kookosöljy suurehkossa paistokasarissa keskilämmöllä. Lisää valkosipuli, inkivääri, chili ja sipulihakkelus. Kuullota reilun viiden minuutin ajan kunnes sipulit alkavat pehmetä ja muuttua aavistuksen läpikuultaviksi. Lisää sitten kaikki mausteet ja jatka kuullottamista vielä parin minuutin ajan, samalla sekoitellen.
Kaada vesi pannulle, sekoita ja lisää sitten kaalit. Sekoita varovasti, peitä kannella ja anna kypsyä noin 15 minuutin ajan. Varhaiskaalille riittää lyhyempi kypsennysaika. Sekoita aina välillä. Kaali painuu pikkuhiljaa kasaan ja sekottaminen helpottuu pikkuhiljaa.
Nosta kansi pannun päältä pois, kuumenna seosta hieman ja anna ylimääräisen nesteen kiehua pois. Nosta pois liedeltä ja lisää lopuksi voi. Sekoita hyvin.
Annostele annoksiksi ja koristele cashew-pähkinöillä sekä korianterilla. Parhaimmillaan tämä ruoka on tarjottuna Naan-leivän kanssa. Ruoka on tulinen, joten se kaipaa jotakin vastapainokseen. Naan-leivän sijaan se voi olla myös riisiä tai vaikka roteja.
[pinit]01/09/14
Teräviä veitsiä ja vihreitä papuja
Meidän keittiöstä on tähän asti löytynyt kahdenlaisia veitsiä – superterävää japanilaista terästä sekä tylsääkin tylsempää “ruotsalaista” terästä ;). Itse käytän turvallisuussyistä lähinnä jälkimmäisiä ja Mikko leikkaa aina kaiken kunnon kokkiveitsillä. Itse olen kaivannut tähän välimaastoon jotain hyviä ja näppäriä arkiveitsiä. Vastaus tuli Fiskarsin veitsisetin muodossa.
Vaikka en olekaan enää kasvissyöjä, käytämme paljon kasviksia ruoanlaitossa. Koska vihannesten kuoriminen ja pilkkominen tuntuu usein työläältä varsinkin työpäivän jälkeen, helpottaa elämää kummasti kun välineet ovat kunnossa. Itse arvostamme arkiruoanlaitossa hyvien raaka-aineiden lisäksi nopeutta ja helppoutta. Kun asiat sujuvat keittiössä, myös ruoanlaitto on hauskempaa.
Fiskarsin leikkuuasema näytti aluksi isolta ja kömpelöltä, sillä jostain syystä otan aina pienemmän leikkuulaudan mitä talosta löytyy. No nyt se on suosikkini, sillä se on tukeva ja helppo pitää puhtaana. Irrotettava leikkuualusta on todella kätevä! Se estää puista leikkuulautaa värjäytymästä ja naarmuuntumasta ja siitä on helppo kipata vihannekset suoraan pannulle.
Jos jotain olemme veitsistä oppineet vuosien varrella on se, että niitä ei missään nimessä kannata pestä astianpesukoneessa, luki pakkauksessa mitä tahansa. Astianpesukone tylsistää terää ja heikentää kahvan materiaalia. Veitsiä ei myöskään kannata pestä liottamalla altaassa, mieluummin vaikka juoksevan veden alla ja heti käytön jälkeen. Pesun jälkeen veitset kannattaa kuivata varovasti kuivausliinalla ja laittaa omalle paikalleen laatikkoon tai veitsitukkiin.
Veitsellä ei kannata ikinä leikata lasia tai graniittia vasten, vaan käyttää aina puusta tai muovista valmistettua alustaa. Liian kova alusta pilaa terän hetkessä. Sama sääntö pätee säilytykseen eli veitsien terät eivät saisi koskettaa toisiaan tai muita metalleja. Näillä pienillä nikseillä pidentää veitsien käyttöikää huomattavasti.
Parhainkaan veitsi ei pysy terässä ikuisesti, vaan teroittaminen kuuluu osana hoitoa. Itse luistimme tästä useita vuosia eikä meillä edes ollut mitään teroitusvälinettä. Pari vuotta sitten Chez Mauriuksessa meille myytiin timanttipuikko veitsien teroitukseen. Terävimmän lopputuloksen saa ehdottomasti puikolla, mutta se vaatii taitoa ja sillä voi pilata veitsen. Helpompaa on siis käyttää valmista veitsen teroitinta. Veitset kannattaa teroittaa ennen kuin ne ovat täysin tylsiä, näin teroituskin onnistuu parhaiten. Eli kun veitsi ei ole enää kuin uusi, se vaatii teroitusta.
Veitsen koon valinta on lähinnä mieltymysasia. Isolla kokkiveitsellä on helpointa pilkkoa esimerkiksi liha, kaalit ja melonit. Mutta pienempien kasvisten osalta käytän usein pienempää vihannesveistä. Se vaan tuntuu ketterämmältä omassa kädessä. Saimme testiin myös ohutkärkisen ja kaarevan kuorimaveitsen, mutta itse pitäydyn edelleen perinteisessä kuorijassa, jotta vihanneksista jää enemmän syötävää. Kuoriminen on jotakuinkin taitolaji, jonka varmasti oppisi kun vaan viitsisi harjoitella. Mikko osaa käyttää myös veistä kuorimavälineenä ja usein kuoriikin mieluummin sillä kuin raastaa kuorta irti tylsällä kuorijallamme.
Tässä tulee nyt tämä jo muutamaan kertaan vihjailtu papuresepti. Tuoreita vihreitä papuja saa vielä kaupoista, joten tätä kannattaa ehdottomasti testata. Näitä voisi syödä vaikka sellaisenaan kulhotolkulla, mutta parhaiten ne sopivat lisukkeeksi. Itse olemme tehneet näitä papuja muun muassa karitsan kareiden ja uusien perunoiden kanssa.
Vihreät pavut (2 annosta)
- 350 g vihreitä papuja
- 3 rkl voita
- 2 rkl oliiviöljyä
- 4 valkosipulinkynttä
- lehtipersiljaa
- suolaa
- mustapippuria
Leikkaa papujen molemmista päistä pieni pätkä pois ja keitä niitä kunnolla kiehuvassa vedessä noin 4 minuuttia. Keittoaika riippuu papujen koosta, jos pavut ovat kovin suuria voit keittää 5 minuuttia. Kaada pavut siivilään ja huuhtele ne kylmällä vedellä.
Viipaloi valkosipulinkynnet ohuiksi suikaleiksi. Kuumenna voi ja oliiviöljy paistinpannulla ja lisää valkosipulit. Varo kuumentamasta liikaa, sillä valkosipulin ei ole tarkoitus tummua. Kun valkosipulit ovat pehmenneet, laita sekaan esikeitetyt pavut ja lämmitä niitä hetki ja pyörittele voissa. Heitä sekaan pilkottu lehtipersilja ja mausta suolalla ja mustapippurilla.
Tarjoile pavut lihan, kalan tai kasvisten lisukkeena. Vihreät pavut ovat todella maukkaita ja ne sopivat lähes kaiken lisukkeeksi. Tämä resepti on alunperin bongattu Safkaa-kirjasta ja olemme loppukesästä syöneet näitä useammin kuin kerran.
Yhteistyössä Fiskars.
