Katselet juttuja tunnisteella "liha"
06/08/14
Karitsan kare ja maa-artisokka-palsternakkapyre
Karitsa (tai lammas yleensä) on liha, joka tuntuu maistuvan ihan aina kun sitä on ollut tarjolla. Kunhan sitä ei vaan ole kypsennetty yli, ellei ole nimenomaan ollut tarkoitus. Karitsaa tulee kuitenkin jostain syystä tehtyä kotona todella harvoin, karetta ei olla taidettu tehdä koskaan aiemmin. Ehkä tämä juontaa juurensa siihen, että aiemmin karitsaa ei oikeastaan ollut saatavilla kuin pääsiäisen aikaan. Nykyään ainakin Uusi-seelantilaista karitsaa saa läpi vuoden, vähintään pakasteena.
Viime pääsiäisen alla tuli Hesarista laitettua sivuun mainiolta kuulostava resepti karitsan kareen tekoon. Pääsiäinen tuli kuitenkin vietettyä muualla kuin kotona, joten kareet jäi tekemättä. Viime viikolla Tia bongasi Stockan lehtisestä, että karitsan kare on tässä kuussa tarjouksessa, josta saimmekin päähämme korjata pääsiäisen virheen. Reseptikin löytyi hetken penkomisen jälkeen keittiömme kaapissa majailevasta reseptileikekasasta. Kareen lisäksi valmistimme myös maa-artisokka-palternakkapyreen sekä vihreitä papuja, joista jälkimmäiseen resepti seuraa vähän myöhemmin perästä.
Karitsan kare ja maa-artisokka-palsternakkapyre (4 annosta)
- karitsan kare:
- 800 g karitsan kyljysriviä eli karetta
- 1 tl suolaa
- 1 luomu- sitruunan raastettu kuori
- 3 rkl hienonnettua timjamia
- 25 g voita
- 1 rkl hunaja-dijonsinappia
- 1 valkosipulinkynsi
- maa-artisokka-palsternakkapyre:
- 500 g maa-artisokkia
- 1 isohko palsternakka
- 1 tl suolaa
- 1,5-2 dl kuohukermaa
- ripaus jauhettua muskottipähkinää
Nosta kare jääkaapista huoneenlämpöön vähintään tuntia ennen valmistamista.
Pyyhkäise lihan pinta kuivaksi talouspaperilla. Ripottele päälle suolaa. Pese sitruuna hyvin ja raasta sen kuori kulhoon. Hienonna timjami, murskaa ja hienonna valkosipuli ja sekoita ne sekä voi ja dijon-sinappi sitruunankuoren kanssa. Hiero maustevoi lihan pintaan sen molemmin puolin.
Kuori maa-artisokat ja palsternakka, poista palsternakan kova puumainen keskusta ja pilko samansuuruisiksi paloiksi. Kiehauta vesi ja lisää maa-artisokat ja palsternakat. Keitä noin 15 minuuttia, tarkista kypsyys haarukalla. Kaada sitten vesi kattilasta, lisää suola ja kuohukerma. Soseuta sauvasekottimella. Tarkista koostumus ja lisää tarvittaessa kermaa. Pyreen tulisi olla perinteistä perunasosetta löysempää. Mausta lopuksi ripauksella muskottipähkinää.
Kuumenna paistinpannu ja lisää pannulle karitsan kareet. Pyörittele kyljyksiä pannulla kunnes kaikki pinnat ovat kiinni ja ruskistuneet. Laske levy keskilämmölle, aseta paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan ja taittele pannun päälle pala voi- tai paistopaperia. Kypsennä aina välillä karetta kääntäen, kunnes lihan sisälämpö on 55 astetta (kypsyys medium). Jos sinulla ei ole lämpömittaria niin tähän menee noin 12-15 minuuttia.
Nosta liha pannulta ja kääräise folioon vetäytymään noin viideksi minuutiksi. Leikkaa kyljykset vetäytymisen jälkeen annospaloiksi. Tarjoa maa-artisokka-palsternakkapyreen kanssa. Itse ripottelimme vielä hieman sormisuolaa lihan päälle.
Karitsan paistaminen alkoi omalla kohdallamme hieman epäonnekkaasti. Jostain syystä melkein aina kun lihan, kalan tai minkä tahansa pintaan hierotaan mausteet ja sitten paistetaan, onnistumme käräyttämään tuon pinnalle hierotun kerroksen. Niin kävi tälläkin kerralla. Kun pinnat oli paistettu kiinni, nostimmekin karitsan hetkeksi pois pannulta ja rapsuttelimme hiiltyneet mausteet pois pinnalta ja huuhtasimme pannun. Sitten vain nokare voita, pari valkosipulin kynttä, pieni sitruunan lohko ja muutama oksa timjamia pannulle, karitsa joukkoon ja lihalämpömittari kiinni. Erinomaisen hyvää tuli näinkin, mutta ehkä vähän erilaista kuin ohjeen kanssa onnistuessa olisi tullut. Tai mistä sitä tietää.
Ohjeessa käskettiin myös tehdä pyre hieman toisin. Pestä vain juurekset ja vasta keittämisen jälkeen “puristaa kuoristaan”. Ei usko riittänyt moiseen ja kuorittiin ihan suosiolla ennen keittämistä. Hyvää tuli näinkin. Oli erinomainen yhdistelmä ja varsinkin karitsa onnistui melkeinpä yli odotusten, varsinkin alkuhässäkän jälkeen. Sitä alkoi oikein miettimään, että miksi tätä ei tekisi useammin. Tai karitsaa tai lammasta yleensäkin. Kare taitaa kyllä olla suosikkimme.
Ruoan kanssa nautimme lasilliset alkuperäisessä ohjeessa suositeltua espanjalaista Nona Petit 2011 punaviiniä. Runsaan täyteläinen, tumman marjainen, tamminen ja aavistuksen mausteinen viini toimikin erittäin hyvin. Viinissä oli jotain joka muistutti minua kovasti hyvästä portviinistä, joten tästä eteenpäin onkin tehnyt kovasti mieli sellaista. Tialle ei portviini erityisesti maistu, joten en sitä ole raaskinut kotiin ostaa. Käyn silti vielä joku ilta hakemassa pullon portia (LBV) ja pari hyvää juustoa ja lipittelen viinin viikossa, jonka se kai avattuna kestää. Tai sitten ostan Tawnyä, joka kestää avattuna paremmin. :)
[pinit]30/07/14
Lehtikaalia, pekonia ja pastaa
Näillä edelleen jatkuvilla kuumilla keleillä ei lämmin ruoka maistu samaan malliin ja ainakin meillä tulee tehtyä ruoaksi lähinnä erilaisia salaatteja ellei sitten jonnekin grillin ääreen eksytä. Salaattia varten ostettiin tällä hetkellä jotenkin kai muodissa olevaa lehtikaalia, mutta eihän se siinä oikein toiminut. Parhaimmillaan lehtikaali on varmaankin herkullisina fritattuina “sipseinä”, kypsennettynä tai yhtenä raaka-aineena smoothieissa.
Vaikka lehtikaali on Suomessa vanha tuttu on se ollut vuosikaudet jotenkin unohdettuna. Se on kuulemma suhteellisen helppo viljeltävä joka kestää hyvin Suomen olosuhteita, kylmyyttäkin. Uudestaan pinnalle se on noussut varmaan vallitsevan terveysbuumin kautta. Lehtikaalissa on paljon ravinteita, proteiinia ja C-vitamiinia, se on terveellistä. Maultaan tämä tummanvihreä lehtikasvi on voimakas, hieman pinaattia muistuttava, mutta aavistuksen karvaampi.
Lehtikaali on meidän keittiössä vielä uusi tuttavuus, joten mitään ässää hihasta sen käyttöön ei heti keksitty. Päällimmäisenä mielessä pyöri jokin wok tai pasta. Kasa keittokirjoja käteen ja lopulta Saku Tuomisen Basta! -kirjasta löytyi perinteinen italialainen lehtikaali-pekoni lisäke, josta väänsimme hieman ruokaisamman pastan.
Spaghettini con cavolo nero e pancetta eli lehtikaalipekonipasta (2 annosta)
- 1 sipuli
- 1 valkosipulin kynsi
- 100 g pekonia
- 1 punainen chili
- 1 lehtikaali
- 1 dl kasvislientä
- 250 g spaghettinia tai muuta nauhapastaa
- mustapippuria
- parmesania
Keitä pasta paketin ohjeen mukaisesti al dente. Pilko pekoni pienehköiksi paloiksi. Paista rapeaksi pannulla ja nosta talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.
Hienonna sipuli, valkosipuli sekä chili ja kuullota ne samalla pannulla siihen jääneessä pekonirasvassa. Halkaise lehtikaali ja poista kova keskusta, pilko pienemmiksi paloiksi. Lisää lehtikaali ja kasvisliemi pannulle. Anna kiehua noin 5 minuutin ajan, niin että kaikki neste on haihtunut.
Yhdistä pasta ja lehtikaali-pekoniseos. Rouhaise joukkoon mustapippuria ja viimeistele annos raastamalla päälle parmesania.
Hyväähän tästä tuli, mutta melkein tekisi mieli sanoa ettei pekoni ollut tässä niin olennaista. Toimii varmaan ihan kasvisversionakin, tai pekoni korvattuna vaikka aurinkokuivatuilla tomaateilla. Lehtikaalin rakenne ei myöskään ollut ihan täydellinen, ehkä sillä että kasvisliemi heitettiin vasta viime tipassa joukkoon oli syynsä tähän. Vai onko tuo vaan tuollaista aavistuksen järsittävää suutuntumaltaan?
[pinit]22/05/14
Salamipizza
Pizzaa ei oltukaan vähään aikaan tehty, mutta viime viikonloppuna korjattiin tämä virhe. 00-jauhot olivat loppu ja idea pizzan tekoon tuli vasta päivällä, joten tällä kertaa mentiin sillä vähän vanhemmalla ja nopeammalla pohjan ohjeella. Kaupan hyllyltä tarttui salchichón-makkarapaketti mukaan, joten sitähän piti pizzaankin tunkea ja vähän muutakin.
Joku voisi väittää tätä jo pyhäinhäväistykseksi, ei siis salamia tms. pizzassa vaan sitä, että sen kanssa uuniin menee myös ananasta. Jostain syystä tämä yhdistelmä on vain sellainen joka omia makuhermojani kovasti kutkuttaa, joten menköön. Muuten olen yksinkertaisuuden ja perinteiden nimeen vannovaa sorttia näissä pizza-asioissa, mutta tässä tämä poikkeus sääntöön.
Salamipizza (1 kpl)
- tomaattikastiketta (esim. täältä löytyvällä ohjeella)
- 6 siivua salamia (esim. salchichón)
- pepperoni-paprikoita
- tuoretta ananasta
- 250 g mozzarella di bufalaa
- parmesan-juustoa
- rucolaa
Valmista pizzataikina hyvissä ajoin etukäteen. Jos haluat vain parasta niin osta “tipo 00” jauhoja ja käytä täältä löytyvää ohjetta (huom! valmistettava edellisenä päivänä) tai sitten melkein yhtä hyvää ohjetta, joka tehdään tavallisiin ja durum-jauhoihin. Jos teet tomaattikastikkeen itse niin sekin kannattaa tehdä hyvissä ajoin. Se vaan paranee mitä pidempään sitä jaksaa kokoon keitellä. Jos laiskottaa niin moni valmis tomaatti-basilika -pastakastike toimii tässä ihan hyvin.
Kun uuni on lämmitetty 275 °C lämpötilaan ja pizzapohja kaulittuna niin ei muuta kuin pizzaa täyttämään. Tomaattikastiketta pohjalle, päälle makkara-siivuja, ananasta, säilöttyjä pepperoni-paprikoita ja mozzarellaa. Paisto uunissa 7-9 minuuttia, mielellään pizzakiven päällä.
Anna pizzan levätä hetki pöydällä uunista noston jälkeen. Veistä sitten sen päälle parmesan-lastuja ja nosta päällimmäiseksi kourallinen tuoretta rucolaa.
Muutama huomio. Säilötyt pepperoni-paprikat kannattaa puristella tyhjäksi liiallisesta nesteestä ennen pizzan päälle laittoa, näin pizza ei turhaan vety. Ananaksena kannattaa ehdottomasti käyttää tuoretta eikä purkista tulevaa, tällä on iso ero makuun. Niin ja makkaraan kannattaa jonkin verran panostaa ja jättää perus-markettisalamit suosiolla sinne hyllylle. Lidlistä esimerkiksi saa ihan kelpo-makkaraa, espanjalaista salchicónia, joka minullakin oli tällä kertaa käytössä. Mutta makkara on se joka tässä pizzassa merkitsee paljon ja sen valintaan kannattaa käyttää hieman vaivaa ja ajatuksia.
[pinit]