Katselet juttuja tunnisteella "ravintola"
14/05/14
Muru, vihdoinkin!
Pitkään siinä meni ennen kuin lopulta saimme ravintola Murusta pöydän ja pääsimme itsekin testaamaan tämän niin monen vuolaasti kehuman ja jo vähän epäuskottavan loisteliaan maineen omaavan ravintolan. Arki-illoiksi olisi toki helpommin saanut pöydän, mutta lauantai-ilta vaati varmaan parin vuoden enemmän tai vähemmän systemaattisen nettivarauskirjan päivystämisen. Henri vinkkasi viime syksynä, että peruutuksia tulee ja niiden perään kannattaa kysellä aina kyseisenä iltana, mutta ei nyt tullut sitä kokeiltua.
Muruhan taitaa olla ihan ensimmäisiä ellei jopa ensimmäinen ravintola, joka aloitti kai vieläkin vallalla olevan bistro-buumin Suomen ravintola-kentässä. Ranskalaiseen perinteiseen keittämiseen nojaavaa, suhteellisen yksinkertaista, mutta maukasta ruokaa, päivittäin vaihtuvat ruokalistat, hyvät viinit ja rento meininki. Ei turhaa hienostelua ja tekniikoita vaan tiivistäen hyvää ruokaa hyvällä palvelulla. Nyt on useampi vuosi menty tällä konseptilla ja olikin kiva nähdä, että miten homma edelleen kantaa eteenpäin. Henri, Lintsi, Niki ja Samuil oli jo etukäteen kaikki todettu ihan oikeasti mahtaviksi tyypeiksi ja Pastis testattu usempaan kertaan, joten ihan tyhjyyteen ei tarvinnyt hypätä.
Lauantai-ilta, pari viikkoa sitten, kahdeksalta illalla se sitten koitti. Astuimme ravintolaan sisälle juuri kun viimeiset ensimmäisen kattauksen asiakkaat sieltä poistuivat ja lämpimän vastaanoton jälkeen meidät ohjattiin salin takaosaan pöytäämme. Tilattiin lasilliset cavaa ja ihmeteltiin. Tarjoilija selitti, että mitä keittiöstä tänä iltana saa ja miten homma etenee. Illallinen käsittää neljä ruokalajia, pääruoaksi lihaa tai kalaa, väliin saa pienellä lisähinnalla risoton. Hetken mietittyämme illan menuksi muodostui seuraavaa:
Appelsiinimarinoitua parsaa ja kampasimpukka-confit
Purjorisotto
Vasikan sisäfilee ja kateenkorvaa
Juustoja ja kirsikkachutneytä
Nougatpraliini vadelmakastikkeella
* * *
Illallinen alkoi siis kylmällä annoksella, jossa napakan rapeaksi jätetty, appelsiinissa marinoitu valkoinen ja vihreä parsa saivat seurakseen hernepyrettä, makeaksi paahdettuja pikkutomaatteja, versoja ja miedossa lämmössä oliiviöljyssä kypsytetyn kampasimpukan. Ja voi että kuinka hyvää tuo kampasimpukka olikaan, samettisen pehmeää, sopivasti suolattua ja yksinkertaisesti mielettömän hyvää. Päätimme tilata myös annoksille Samuilin valitsemat viinit ja tälle alkuruoalle kaadettiinkin hieman eksoottisesti viinimaasta tuleva ja vähintään yhtä eksoottisesta rypäleestä tehty valkoviini. Vai miltä kuulostaa Slovenialainen Verus Furmint 2012? Erittäin hyvä omenaisen hedelmäinen viini, jonka maussa hieman hapokkuutta ja aavistus tammea. Toimi varsin hyvin annoksen kanssa.
Tähän väliin tarjoiltiin lisäannoksena menuun tilattu purjorisotto. Risotto oli hyvin valmistettu, kyspyys kunnossa ja maut kohdallaan. Purjo tuli hyvin hienostuneesti maussa esille ja annoksen päällä ollut paahdettu purjonverso oli todella herkullinen. Tämän yksinkertaisen annoksen kanssa joimme lasilliset Saksalaisen Philipp Kuhnin Sauvignon Blancia (2012). Raikas ja sauvignon blancille tyypillisen aromikas viini toimi hyvin risoton maanläheisen ja makean makumaailman kanssa.
Pääruoaksi saimme muunnelman Chez Jasun aikoinaan tylyttämästä vasikan sisäfileestä ja kateenkorvasta. Myönnetään, että annos höyrytettyine kasviksineen ja ruskeine kastikkeineen on toki hieman mielikuvitukseton, mutta eipä se omakohtaisesti menoa haittaa, jos annos on näinkin hyvin tehty. Kypsyydet kunnossa niin lihassa kuin kasviksissakin, makupaletti toimii ja kateenkorva on vaan herkkua. Mielikuvitukseton annos ansaitsee tietenkin kaverikseen mielikuvituksettoman viinin eli tässä tapauksessa Italialaista Sangioveseä, joka toimii yleensä mainiosti punaisen lihan kanssa. Vino Nobile di Montepulciano D.O.C.G. Sangiovese 2010 ei pettänyt vaan kokonaisuus toimi.
Seuraavaksi siirryttiin juustoihin, joista lautaselle oli valikoitunut pitkään kypsytettyä comtea ja erinomaista punahomejuustoa. Näiden kanssa tarjottiin Murun omaa näkkäriä ja erinomaista kirsikkachutneytä. Itse lähdin juomapuolella portviiniin, jota tulee kotiin hommattua valitettavan harvoin. Aromikkaan täyteläinen Burmester Late Bottled Vintage Port 2007 toimi erityisen hyvin comten kanssa ja herätti minussa pienen port-kuumeen. Seuraavan kerran kun osteaan juustoja kotiin niin taidan hakea Alkosta pullon portviiniä, vinkkejä hyvistä yksilöistä saa antaa! Tia pysytteli hieman tavanomaisemmalla punaviini-linjalla ja sai lasiinsa Mas Bécha Barrique Rougea (2010).
Illallinen päätettiin jälkiruoalla joka kyseisenä iltana oli nougatpraliini lämpimällä vadelmakastikkeella. Oikein hyvä päätös illalliselle, ei liian makeaa vaan raikasta ja herkullista. Jälkkärin kanssa nautittiin Nittnausin Beerenauslese Exquisit 2012 -jälkiruokaviiniä. Varsinaisen jälkkärin päälle alkoi vielä kahvihammasta kolottamaan ja uskaltauduimme tilaamaan cappuccinot kuultuamme salin toiselta puolelta lupaavia kahvikoneen ääniä. Kahvien suhteen on monessa ravintolassa tullut petyttyä, mutta Murussa ei tarvinnut. Ruokaravintola-kategoriassa cappuccinot olivat varsin mallikkaat oikeaoppisine maitovaahtoineen. Plussaa vielä tästäkin.
Plussaa voisi antaa ruoan lisäksi vielä myös palvelusta, josta jäi oikeasti sellainen fiilis, että tarjoilijat todella ovat paikassa asiakkaita varten. Palvelu oli lämpimän ystävällistä ja huomioonottavaa, rentoa mutta sopivan kohteliasta, sellaista josta jää hyvä mieli. Ei tarvitse ihmetellä, että miksi ravintola on asemansa saavuttanut, vaikka kyllä sitä muutkin nykyään jo osaa. Tykättiin siis. :)
30/04/14
Gastrobar EMO
Meillä on ollut tapana yllättää toisemme illallisella uudessa ravintolatuttavuudessa aina merkkipäivien yhteydessä. Viime viikonloppuna oli minun vuoroni jännittää. Tällä kertaa astuimme lopulta sisään Gastrobar EMOon. EMOhan on entisiin ravintola Olon tiloihin viime syksynä auennut hieman rennompi ravintola, jonka taustalta löytyy sama porukka kuin Olonkin taustalta eli Pekka Terävä kumppaneineen. Gastrobar ravintolan nimessä on ehkä hieman harhaanjohtava, mitään baaritunnelmaa paikasta on vaikea hakea. Meno on kuitenkin rentoa ja ruoka hyvistä raaka-aineista taidolla tehtyä. Omat mielikuvat sijoittaisivat paikan johonkin bistron ja fine dining -ravintolan välimaastoon. EMOn yhteydessä on myös viinibaari, josta saa viinin lisäksi pientä naposteltavaa, mutta varsinaiset ruoka-annokset tarjoillaan vain ravintolan puolelle.
EMOn listalta löytyy 10 annosta, joista asiakas voi valita 2-10 kappaletta nautittavaksi. Annoksia ei ole jaettu alku-, pää- tai jälkiruoiksi, joten kaikista saa vapaasti valita. Lista vaihtuu aika ajoin ja siinä esiintyy raaka-aineet, jotka ovat vuodenajalle tyypillisiä. Tämän hetkinen (keväinen) lista noudattelee kohtuullisen perinteistä ranskalaista keittiötä, ottaen kuitenkin vivahteita pohjoisista mauista. Ruoan kanssa nautittavaksi löytyy kohtuullisen iso valikoima viinejä laseittain ja jokunen lisäksi vielä pulloittain.
Ruoka- ja viinilistoja selatessamme nautimme lasilliset samppanjaa ja napostelimme nälkäämme pöydässä tarjolla olleet riisisipsit. Valitsimme ruokalistalta löytyvistä kymmenestä annoksesta kuusi ja hetken pohtimisen jälkeen päädyimme molemmat samoihin valintoihin. Listalta poimittiin
* * *
Ricottaa ja kevätvihanneksia
Karitsan paistia ja briossia
Paahdettua sateenkaarirautua
Kevätkananpoikaa
Vasikan entrecôté
Omenaa X3 ja limeposset
* * *
Ricottan ja sateenkaariraudun kanssa päädyimme ottamaan lasilliset Australialaista Tempus Two Wilde Chardonnayta (2012), kun muuta menua sai taas säestää Bodegas Cepa 21 Hito Tinto (2010). Ennen varsinaisia ruoka-annoksia pöytään tuotiin pieni paperipussiin pakattu uunituore patonki ja jogurttidippiä sen kanssa nautittavaksi. Omaperäistä ja näyttävää, patonki oli myös erittäin hyvän makuinen.
Illallinen alkoi siis annoksella Ricottaa ja kevätvihanneksia. Aavistuksen pikkelöidyt kasvikset saivat seurakseen kermaisen yrtti-ricottamoussen sekä ravintolan siemensekoituksen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan todella herkullinen annos, jossa saattoi maistaa kevään. Varsinkin tuo kirsikkatomaatti oli mieletön, mitäköhän sille oli oikein tehty? Perään tarjoiltiin Karitsan paistia ja briossia, jossa kuohkeiden briossi-viipaleiden väliin oli koottu klubileipää muistuttava kokonaisuus. Kaalisalaatti ja hillottu sipuli saivat vastapainokseen pehmeää karitsaa, juureslastuja, linssejä sekä metsäsieniä. Erittäin onnistunut kokonaisuus tämäkin.
Kylmien alkuruokien jälkeen siirryttiin lämpimiin ruokiin. Aluksi Paahdettua sateenkaarirautua, jossa kvinoa sekä paahdetut ja pikkelöidyt kasvikset säestivät nahkapuoleltaan ihanan rapeaksi paahdettua kalaa. Erittäin maukas annos tämäkin ja kotimainen sateenkaarirautu oli ansaitusti pääosassa. Toisena lämpimänä annoksena pöytään nostettiin aavistuksen koruttomalla ulkoasulla varustettu Kevätkananpoikaa. Maultaan annos oli kuitenkin kaikkea muuta kuin koruton. Sisältä kosteaan kanaan oli saatu mielettömästi makua ja koiven rapeaksi paaahdettu nahka oikein kruunasi annoksen. En ole rehellisesti sanottuna koskaan syönyt näin hyvää kanankoipea. Huikean maukas annos. Tässä vaiheessa alkoi jo nälkä talttua ja kolmannan lämpimän ruoan olisi oikeastaan voinut jättää väliin. Vasikan Entrecôté jäi hieman vaisuksi kokemukseksi. Annoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta se ei vain säväyttänyt. Itselleni käy itseasiassa aika usein ns. pihviruokien kanssa näin.
Tässä vaiheessa alkoi jo vatsa olla turvoksissa, mutta vielä oli jälkkäri nauttimatta. Omenaa kolmella tavalla ja limeposset oli odotusten mukaisesti mukavan raikas ja lempeä päätös erinomaiselle illalliselle. Posset oli kuohkea ja limen maku oli mukavan vienosti mukana, omenan maistoi annoksessa ja gumble toi mukavasti suutuntumaa annokseen. Pienet lasilliset jälkiruokaviiniä maistuivat hyvältä. Illan päätteeksi tilasimme vielä kahvit, joihin sai valitettavasti jälleen kerran pettyä. Komea kahvikone paljastui kapselilaitteeksi ja kahvi oli huoltoasema-tasoa. On todella valitettavaa, että muuten erinomaisista ravintoloista saa edelleen aika harvoin hyvää kahvia.
EMOn annokset eivät olleet mitenkään valtavia, mutta sen verran kookkaita kuitekin, että kuusi annosta oli omakohtaisesti ihan maksimimäärä, viisikin olisi riittänyt. Tai ehkä vasikan olisi voinut vaihtaa toiseen jälkiruokaan. Kaikenkaikkiaan erittäin positiivinen kokemus. Ravintolassa palvelu pelasi ja nuorehkosta henkilökunnasta huolimatta asiantuntemus oli kohdallaan. Ja mikä tärkeintä, ruoka oli erittäin hyvää. Hinnaltaan ehkä aavistuksen tyyriin puoleinen ja pieni miinus siitä, että ravintolassa ei ole annoksiin sovitettuja viinipaketteja. Niiden helppouteen kun on jo vähän tottunut. Viinisuositukset osuivat kyllä nappiin, joten siltä osin asiassa ei ollut ongelmaa.
27/04/14
Illallinen Olossa
Muutama viikko sitten saimme kutsun, josta ei millään voinut kieltäytyä. Vai miltä kuulostaa illallinen ravintola Olossa ja samppanjan maistelu samppanjatalo Nicolas Feuillatten edustajien johdolla. Tilaisuuden taustalla oli Finnairin viinipuolen pomona viime vuonna aloittanut Mika Vanne, joka onkin ensi töikseen laittanut tuulemaan. Finnairin talon samppanja nimittäin vaihtui Feuillatten Brut Grande Réserveen ja se ei ole ihan jokapäiväistä, viimeksi samppanjaa vaihdettiin 20 vuotta sitten. Pitkän linjan viinialan monitoimimies Mika Vanne on varmasti henkilö, jolla riittää kannuksia moiseen hommaan. Mikahan on tuttu mm. Viini-lehden taustajoukoista ja on vetänyt pitkään viinikouluja, jollaiseen mekin muutama vuosi takaperin osallistuimme.
Syy siihen miksi tilaisuus pidettiin nimenomaan Olossa löytyy siitä, että ravintoloitsija ja keittiömestari Pekka Terävä on Finnairin tämänhetkisen business-luokan menun taustalla. Meidän nauttimamme illallinen noudattelikin samoja makumaailmoita kuin lennoilla tarjottava illallinenkin. Toki ravintolassa tehtävässä ruoassa on paljon enemmän mahdollisuuksia kuin lentokoneessa ja tästä kävimmekin mielenkiintoista keskustelua Finnairin edustajien kanssa. Itse en ainakaan ollut ennakkoon tiennyt kuinka eri maut ja raaka-aineet käyttäytyvät kun ne viedään korkeuksiin. Tiesittekö esimerkiksi, että ruoan on oltava suolaisempaa, jotta se maistuu samalta tai, että samppanjan kuplamäärä lähes puolittuu lennolla. Lohi on raaka-aineista kuulemma parhaimmasta päästä lennoilla tarjottavaksi, se kestää hyvin erilaisia olosuhteita. Ruokalistoja testataankin koelennoilla, jotta varmistetaan että maassa suunnitellut annokset toimivat myös korkeuksissa. Uutta on myös se, että ruoka, samppanja ja viinit on sovitettu toimimaan yhdessä. Sekään ei ole ihan helppo tehtävä ajatellen makujen muuttumista ja lentokoneen asettamia rajoituksia. Tilaa kun ei ole yhtään liikaa.
Illallisen ruokalistalta löytyi neljä ruokalajia. Alkuun tarjottiin aluksi Rørvikin lohta kera karviaismarjojen, toiseksi alkuruoaksi Maa-artisokkaa ja kanamunaa, pääruoaksi Karitsaa lehtikaalin ja timjamin kera ja lopulta jälkiruoaksi Tyrnimarjoja Merimaskusta. Ruoan kanssa tarjottiin samppanjaa, tuota Finnairin talon samppanjaa Brut Grande Réserveä sekä kolmea muuta Finnairin myymää Nicolas Feuillatten samppanjaa: Brut Chardonnay, Cuvee 255 Rosé ja Palmes d’Or. Oli mielenkiintoista nauttia samppanjaa ruokajuomana, vaikka tämä nyt ei aivan ennenkuulumatonta ole niin silti se tuntuu edelleen hieman omituiselta. Jotenkin samppanjan mieltää edelleen enemmän seurustelujuomaksi tai aperitiiviksi. Toimivat kuitenkin oikein hyvin myös ruoan kanssa, alkuruokien kanssa Grande Reserveä tai Chardonnayta, karitsan kanssa Rosé ja ennen jälkiruokaa tarjottujen juustojen kanssa Palmes d’Or. Ruoathan olivat taattua Olo-laatua niin esillepanon kuin makujen suhteenkin.
