13/01/14
Aerobie Aeropress
Ei kahta ilman kahdeksatta.. vai miten se nyt menikään. Viime lauantaina tarttui melkeinpä heräteostoksena mukaan juuri nyt jostain syystä kovin muodikas kahvinvalmistusväline eli Aerobien Aeropress. Meidän talouden kahdeksas erilainen “kahvinkeitin”. :D
Olen jo pitkään, siis todella pitkään… vuosia, ollut hankkimassa tätä, mutta jostain syystä ei aiemmin ollut tullut ostettua. Oli itseasiassa jäänyt sellainen mielikuva, että Aeropress olisi ollut huomattavasti kalliimpi kuin tuo vajaa 30 euroa mitä tästä nyt köyhtyi. Laitetta olen erityisesti ajatellut sitä silmällä pitäen, että töissäkin voisi valmistaa ja juoda kunnollista kahvia sen liian moneen toimistoon hiipineen automaattikuran sijaan.
Sunnuntaina tuli ensimmäiset tyypit otettua ja pakko kyllä myöntää, että on siinä hehkutuksessa jotain perää. HasBeanin jo hieman vanhahkoista Brazil Espresso Perfetio blendin pavuista tuli täyteläisen tumman suklaista ja todella pehmeää kahvia, todella erilaista kuin edellispäivänä samoista pavuista Chemexillä tehtynä. Eikä tuo Chemexilläkään tehty mitään pahaa ollut. Jauhoin pavut hieman hienommalla karkeudella, joten silläkin on varmasti osuutensa. Lopputulos oli jotain espresson ja hyvän suodatinkahvin väliltä.
Aeropressin toimintaperiaatehan on seuraava: tarkka määrä kahvia (17-19 g) ja kuumaa (80-87 °C) vettä (2,5 dl) mitataan sylinterin toiseen päähän, sekoitetaan, tulpataan paperisuodattimella varustetulla korkilla, annetaan uuttua 30 sekuntia, käännetään ja puristetaan kahvi männän avulla suodattimen läpi suoraan lämmitettyyn kuppiin. Kahvia voi sitten jatkaa kuumalla vedellä (americano) tai lämmitetyllä tai vaahdotetulla maidolla. Hetken harjoittelun jälkeen todella yksinkertainen toimintaperiaate ja koska laite menee pieneen tilaan niin tästä on todella kahvihifistelijän matkakeittimeksi. Puhtaanapitokin on yksinkertaisen rakenteen ansiosta todella helppoa. Olen ihan myyty!
Ainoa miinus tulee siitä, että kahvia pystyy käytännössä tekemään vain korkeintaan kahdelle kerrallaan. Tuosta edellä mainitusta määrästä riittää juuri ja juuri kahdelle yhdet kupilliset. Tämän takia tein kahvin tuohon maidonvaahdotuskannuun, siitä kun on helppo annostella se kuppeihin.
Johan & Nyströmin sivuilta löytyy hyvä kuvallinen selitys siitä miten laite toimii, jos nyt kiinnostus heräsi. HasBeanilla on omansa englanniksi ja ovat havainnollisen videonkin aiheesta tehneet.
11/01/14
Toisenlainen sienikeitto
Varmaan tullut jo aiemminkin mainittua, että meillä on ihan hirveästi kuivattuja metsäsieniä. Viime syksynä ei juuri tullut sienimetsälle lähdettyä vaan nämä ovat vielä vuoden takaista satoa. Tatit ja kantarellit on käytännössä jo syöty, mutta suppilovahveroita on vielä runsaasti jäljellä. Tuleekin usein bongaltua sieni-reseptejä, jotta purkit saisi joskus tyhjäksi. Tällä kertaa oli kyllä ihan tarkoitus tehdä kermaista metsäsienikeittoa, mutta jotain uutta suuntaa siihenkin kaipasi. Hetken etsiskelyn jälkeen tuli löydettyä sieniveloutén ohje Kiusauksessa-blogista, sopivan tuttu, mutta silti hieman erilainen kuin sienikeitto, jota olemme yleensä tehneet.
Sienivelouté (4 annosta)
- 3-5 dl kuivattuja metsäsieniä (suppilovahveroita, mustatorvisieniä tai tatteja)
- keittopohja
- 40 g voita
- 1 porkkana
- 1 iso sipuli
- 1/2 palsternakka
- 40 g (4 rkl) vehnäjauhoja
- 1 l sienten liotusvettä
- sienikeitto
- liotetut metsäsienet
- 1 rkl voita
- siivilöity keittopohja
- 100 g Koskenlaskija-juustoa
- 1 dl kermaa
- suolaa
- valkopippuria
Laita heti aluksi kuivatut sienet likoamaan reiluun litraan vettä. Sienten olisi hyvä liota ainakin 20 minuuttia. Sienten määrä riippuu siitä mitä sieniä käytät, voimakkaanmakuisia tatteja riittää vähempi, suppiksia on hyvä olla tuo puoli litraa. Siivilöi sienet niiden liottua ja muista ottaa liotusvesi talteen, sitä käytetään myöhemmin keiton valmistuksessa!
Valmista sitten keittopohja. Kuori ja pilko porkkana, palsternakka sekä sipuli. Sulata voi kattilassa, lisää kasvikset ja hauduta keskilämmöllä kannen alla noin 10 minuuttia. Lisää jauhot kasvisten joukkoon, sekoita, kääntele ja anna turvota hetken aikaa. Lisää sitten sienten liotusliemi vähän kerrallaan ja samanaikaisesti sekoittaen. Anna keittopohjan kiehua hiljalleen kannen alla noin tunnin ajan. Siivilöi sitten liemikasvikset pois (niitä ei enää tarvita) ja jätä keittopohja odottamaan.
Laita liotetut metsäsienet kattilaan, lisää ruokalusikallinen voita ja paista kunnes sienistä ei enää irtoa nestettä. Lisää siivilöimäsi keittopohja ja kiehauta.
Paloittele sulatejuusto ja lisää se sekä kerma keittoon. Anna keiton kiehua muutaman minuutin ajan samalla sekoitellen kunnes juusto on sulanut tasaisesti keittoon. Mausta keitto suolalla ja ripauksella mustapippuria. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Aja sitten keitto tasaiseksi ja kuohkeaksi blenderissä tai sauvasekoittimen avulla.
Resepti on peräisin Hesarissa julkaistavasta Kiusauksessa-blogista.
Keitto oli erittäin hyvää, lempeää ja kermaista vaikka siihen ei kovin paljoa kermaa tullutkaan. Itse keitetty kasvisliemi nosti tämän selvästi omalle tasolleen. Liemen keittämisessä tuli tosin tehtyä pieni virhearvio, kun en huomannut, että siihen menee tunti aikaa. Alkoi siis ilta kääntymään jo hieman yön puolelle kun keitto vihdoin pöytään nostettiin. Olisi ollut myös kiva keksiä jotain käyttöä noille liemen keittoon käytetyille kasviksille, hyviä raaka-aineita kun ei hirveän mielellään heittäisi pois. Aluksi meinasin ajaa ne vaan pyreeksi ja suolata ja pippuroida, mutta tällä kertaa päätyivät biojätteen joukkoon.
Tämä keitto toimii ehkä hieman paremmin alkuruokana, mutta mikään ei estä nauttimasta vaikka arki-iltoina pääruokana. Keitto on yllättävän täyttävää ja maultaan intensiivistä, joten sitä jaksaa pelkästäänkin lusikoida.
[pinit]01/01/14
Uusi vuosi, uusi pizzapohja
Joulun viettämisen ja jouluruokien syömisen jälkeen jostain syystä aina maistuu pizza. Niin tänäkin vuonna. Joululahjojen joukosta löytyi tänä vuonna kunnon pizzaraamattu eli Jan Vardøenin Pizza paradiso ja sitä selaillessa heräsi halu kokeilla kirjassa esitettyä pizzapohjaa vuosien varrella kehittyneen reseptimme sijaan. Joskus aiemminkin tuli pizzat tehtyä “tipo 00” jauhoihin perustuvan reseptin mukaan, mutta Lidlin lopettaessa näiden jauhojen myynnin ja Stockan myydessä yleensä ei oota olemme tehneet pohjat durum- ja vehnäjauhoseokseen. Pikkulinnut lauloivat, että Soul Kitchen -blogia pitävän Annan Hella & Herkku -nimisestä kaupasta noita jauhoja nyt saa ja vielä laadukkaita sellaisia. Kurvasimme siis Töölöön ostoksille ja päätös uuden reseptin kokeilemisesta oli syntynyt.
Kuvassa muuten ns. jämäpizza eli vähän kaikenlaista mitä punajuuri- ja sardellipizzojen jäljiltä jäi jäljelle. Ei mikään onnistunein kokeilu, mutta tämä päätyi tällä kertaa kuvattavaksi. Sisältövaihtoehtoja löytää aikaisemmista postauksistamme, oma suosikkimme taitaa olla yksinkertainen margherita (rucolalla basilikan sijaan), mutta arkistosta löytyy mm. punajuuri-, peruna-, sardelli-, tuoremakkara– ja tonnikalatäytteet.
Pizzapohja (8 kpl)
- 6 dl haaleaa vettä
- 1 dl hyvää oliiviöljyä
- 1/4 pkt (n. 12 g) tuorehiivaa (tai 3 g kuivahiivaa)
- 1 rkl sokeria
- 1 kg “tipo 00” vehnäjauhoja
- 1 rkl suolaa
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Alkuperäisessä ohjeessa käskettiin käyttää 25 °C vettä, mutta kädenlämpöinen toimi oikein hyvin. Sekoita sitten vettä, oliiviöljyä, hiivaa ja sokeria monitoimikoneessa taikinakoukulla noin 3 minuuttia, siihen asti kun seos on tasaista.
Siivilöi jauhot ja suola. Lisää ne sitten hiljalleen veden sekaan samalla koneella sekoittaen. Vaivaa taikinaa sitten hiljaisella teholla noin 15 minuuttia, kunnes se on tasaista ja kimmoisaa. Taikina saattaa näyttää hieman löysältä, mutta niin se pitääkin. Jos se on kuitenkin liian löysää, lisää jauhoja ja jos liian kiinteää niin lisää vettä. Kumoa taikina hyvin jauhotetulle pöydälle ja anna levätä liinan alla 20 minuuttia.
Jaa taikina sitten kahdeksaan noin 200 g kokoiseen osaan. Vaivaa paloja käsissäsi ja pyörittele ne palloiksi. Laita ne harvakseltaan öljytylle uunipellille tai vaikka lautasille. Voit kohottaa taikinapalloja huoneenlämmössä 2-3 tuntia, jolloin ne kasvavat noin kaksinkertaisiksi kooltaan. Tämän jälkeen taikinan voi käyttää tai säilyttää jääkaapissa jopa muutaman parin päivän ajan. Parhaan lopputuloksen saa kun kohottaa taikinan jääkaapissa yön yli ja leipoo pizzat vasta seuraavana päivänä.
Venytä pizzat käsin (tai kaulitse piirakkakaulimella) tasaisiksi levyiksi runsaasti jauhotetulla pöydällä. Paista mahdollisimman lämpimässä uunissa. Paistoaika 275 asteessa on noin 6-7 minuuttia.
Resepti on peräisin Jan Vardøenin mainiosta kirjasta Pizza paradiso.
Taikina oli juuri niin hyvä kuin etukäteen uskalsi toivoa. Se nousee komeasti pizzakiven päällä, on rapea reunoilta ja pehmeähkö keskeltä. Juuri sellainen mistä tykkään. Voisi kuvitella, että tästä taikinasta tulisi myös hyvä pannupizza. Ostamissamme pizza-jauhoissa on runsaasti gluteenia ja proteiinia joten niistä syntyi taikina, jossa on todella vahva sitko. Taikinan muotoileminen pizzaksi käsin osoittautuikin tehtäväksi, johon omat hermot eivät riittäneet ja piti ottaa piirakkakaulin avuksi. Kaulimella pohjasta ei tule aivan yhtä ilmava, joten mielummin homman tekisi käsin. Mutta kun ei vaan tunnu onnistuvan, pitäisi päästä joskus jonkun mestarin oppiin ja nähdä kuinka homma tehdään.
Tarjosimme vieraille tämän pohjan päälle tehtynä punajuuri- ja tomaatti-mozzarellapizzoja, joissa pohja toimi erinomaisesti. Taikina nousee reunalta nopeasti, joten täytteet pysyvät sen pinnalla hyvin. Käytin myös kaulitsemisessa runsaasti durum-jauhoja, joita kirjassa suositeltiin. Niiden avulla pizza liikkuikin kaulitessa sopivan liukkaasti pöydällä ja pizzalapion päältä helposti uuniin.
Kahdeksan pizzan taikina kuulosti alkuun vähän isolta, mutta koko oli sellainen josta Kenwoodin kMiximme selviytyi oikein hyvin ja joka meillä tällä kertaa kului parissa päivässä. Jos vieraita ei olisi ollut tulossa niin kahdellehan tuossa olisi ollut liikaa. Taikina kuitenkin säilyy pari päivää hyvänä ja välipäivän jälkeen voi taas tehdä pizzaa tai paistaa lopputaikinan focacciaksi, jos ei pizza enää maistu. Jos vaan jauhoja vastaisuudessakin saa niin tällä ohjeella kyllä mennään tästä eteenpäin.
[pinit]