Katselet juttuja tunnisteella "reseptit"
01/01/14
Uusi vuosi, uusi pizzapohja
Joulun viettämisen ja jouluruokien syömisen jälkeen jostain syystä aina maistuu pizza. Niin tänäkin vuonna. Joululahjojen joukosta löytyi tänä vuonna kunnon pizzaraamattu eli Jan Vardøenin Pizza paradiso ja sitä selaillessa heräsi halu kokeilla kirjassa esitettyä pizzapohjaa vuosien varrella kehittyneen reseptimme sijaan. Joskus aiemminkin tuli pizzat tehtyä “tipo 00” jauhoihin perustuvan reseptin mukaan, mutta Lidlin lopettaessa näiden jauhojen myynnin ja Stockan myydessä yleensä ei oota olemme tehneet pohjat durum- ja vehnäjauhoseokseen. Pikkulinnut lauloivat, että Soul Kitchen -blogia pitävän Annan Hella & Herkku -nimisestä kaupasta noita jauhoja nyt saa ja vielä laadukkaita sellaisia. Kurvasimme siis Töölöön ostoksille ja päätös uuden reseptin kokeilemisesta oli syntynyt.
Kuvassa muuten ns. jämäpizza eli vähän kaikenlaista mitä punajuuri- ja sardellipizzojen jäljiltä jäi jäljelle. Ei mikään onnistunein kokeilu, mutta tämä päätyi tällä kertaa kuvattavaksi. Sisältövaihtoehtoja löytää aikaisemmista postauksistamme, oma suosikkimme taitaa olla yksinkertainen margherita (rucolalla basilikan sijaan), mutta arkistosta löytyy mm. punajuuri-, peruna-, sardelli-, tuoremakkara– ja tonnikalatäytteet.
Pizzapohja (8 kpl)
- 6 dl haaleaa vettä
- 1 dl hyvää oliiviöljyä
- 1/4 pkt (n. 12 g) tuorehiivaa (tai 3 g kuivahiivaa)
- 1 rkl sokeria
- 1 kg “tipo 00” vehnäjauhoja
- 1 rkl suolaa
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Alkuperäisessä ohjeessa käskettiin käyttää 25 °C vettä, mutta kädenlämpöinen toimi oikein hyvin. Sekoita sitten vettä, oliiviöljyä, hiivaa ja sokeria monitoimikoneessa taikinakoukulla noin 3 minuuttia, siihen asti kun seos on tasaista.
Siivilöi jauhot ja suola. Lisää ne sitten hiljalleen veden sekaan samalla koneella sekoittaen. Vaivaa taikinaa sitten hiljaisella teholla noin 15 minuuttia, kunnes se on tasaista ja kimmoisaa. Taikina saattaa näyttää hieman löysältä, mutta niin se pitääkin. Jos se on kuitenkin liian löysää, lisää jauhoja ja jos liian kiinteää niin lisää vettä. Kumoa taikina hyvin jauhotetulle pöydälle ja anna levätä liinan alla 20 minuuttia.
Jaa taikina sitten kahdeksaan noin 200 g kokoiseen osaan. Vaivaa paloja käsissäsi ja pyörittele ne palloiksi. Laita ne harvakseltaan öljytylle uunipellille tai vaikka lautasille. Voit kohottaa taikinapalloja huoneenlämmössä 2-3 tuntia, jolloin ne kasvavat noin kaksinkertaisiksi kooltaan. Tämän jälkeen taikinan voi käyttää tai säilyttää jääkaapissa jopa muutaman parin päivän ajan. Parhaan lopputuloksen saa kun kohottaa taikinan jääkaapissa yön yli ja leipoo pizzat vasta seuraavana päivänä.
Venytä pizzat käsin (tai kaulitse piirakkakaulimella) tasaisiksi levyiksi runsaasti jauhotetulla pöydällä. Paista mahdollisimman lämpimässä uunissa. Paistoaika 275 asteessa on noin 6-7 minuuttia.
Resepti on peräisin Jan Vardøenin mainiosta kirjasta Pizza paradiso.
Taikina oli juuri niin hyvä kuin etukäteen uskalsi toivoa. Se nousee komeasti pizzakiven päällä, on rapea reunoilta ja pehmeähkö keskeltä. Juuri sellainen mistä tykkään. Voisi kuvitella, että tästä taikinasta tulisi myös hyvä pannupizza. Ostamissamme pizza-jauhoissa on runsaasti gluteenia ja proteiinia joten niistä syntyi taikina, jossa on todella vahva sitko. Taikinan muotoileminen pizzaksi käsin osoittautuikin tehtäväksi, johon omat hermot eivät riittäneet ja piti ottaa piirakkakaulin avuksi. Kaulimella pohjasta ei tule aivan yhtä ilmava, joten mielummin homman tekisi käsin. Mutta kun ei vaan tunnu onnistuvan, pitäisi päästä joskus jonkun mestarin oppiin ja nähdä kuinka homma tehdään.
Tarjosimme vieraille tämän pohjan päälle tehtynä punajuuri- ja tomaatti-mozzarellapizzoja, joissa pohja toimi erinomaisesti. Taikina nousee reunalta nopeasti, joten täytteet pysyvät sen pinnalla hyvin. Käytin myös kaulitsemisessa runsaasti durum-jauhoja, joita kirjassa suositeltiin. Niiden avulla pizza liikkuikin kaulitessa sopivan liukkaasti pöydällä ja pizzalapion päältä helposti uuniin.
Kahdeksan pizzan taikina kuulosti alkuun vähän isolta, mutta koko oli sellainen josta Kenwoodin kMiximme selviytyi oikein hyvin ja joka meillä tällä kertaa kului parissa päivässä. Jos vieraita ei olisi ollut tulossa niin kahdellehan tuossa olisi ollut liikaa. Taikina kuitenkin säilyy pari päivää hyvänä ja välipäivän jälkeen voi taas tehdä pizzaa tai paistaa lopputaikinan focacciaksi, jos ei pizza enää maistu. Jos vaan jauhoja vastaisuudessakin saa niin tällä ohjeella kyllä mennään tästä eteenpäin.
[pinit]07/12/13
Avocado-pistaasipähkinädippi
Chilessä Chimbarongon tilalla meille tarjottiin lounaan alla viinin kanssa naposteltavaksi hurjan hyvää avocado-dippiä kera itse tehtyjen tortillalastujen. Se mikä erotti tämän tahnan meille kaikille tutusta guacamolesta oli, että avocadon sekaan oli rouhittu pistaasipähkinöitä.
Reseptiä emme saaneet mukaan vaikka yritimme sitä kovasti udella. Sen verran jäi hampaankoloon, että olen kotiinpaluun jälkeen yrittänyt löytää mitä tässä kuulemma kovin tyypillisessä chileläis-naposteltavassa oli. Valmista ohjetta ei ole löytynyt, joten pitää sitten improvisoida. Tässä olisi ensimmäinen yritelmä ja vaikka tämä ei nyt ihan täydellinen kopio vielä ollutkaan niin hurjan hyvää silti. Avocado ja pistaasipähkinä ovat erinomainen yhdistelmä.
Avocado-pistaasipähkinädippi (kulhollinen)
- tahna:
- 1 pss (125 g) pistaasipähkinöitä, paahdettuina ja suolattuina
- 2 kypsää avocadoa
- 1/4 punasipuli
- 1 vihreä chili
- 0,5 dl tuoretta korianteria
- 1,5 rkl oliiviöljyä
- 1 rkl limen mehua
- ripaus mustapippuria
- (ripaus suolaa)
- koristeluun:
- pistaasipähkinöitä rouhittuina
- tuoretta korianteria
- limen lohkoja
Kuori pistaasipähkinät ja rouhi ne yleiskoneessa tai veitsen avulla karkeaksi rouheeksi. Siirrä osa rouheesta syrjään, jotta voit käyttää sitä koristelussa.
Kuori avocadot ja poista niistä kivi. Leikkaa lohkoiksi ja murskaa kevyesti kulhossa haarukan avulla.
Hienonna sipuli hienoksi hakkelukseksi. Poista chilistä siemenet ja hienonna se. Hienonna noin puoli desiä korianterin lehtiä. Lisää avocadon kanssa samaan kulhoon. Purista limen mehu (1 rkl tulee puolikkaasta limestä) avocado-seoksen päälle ja sekoita. Lisää oliiviöljy ja painele seosta lusikalla jotta se muuttuu tahnamaiseksi.
Lisää pistaasipähkinät ja mustapippuri. Sekoita, maista ja mausta vielä tarvittaessa suolalla. Siirrä tarjoiluastiaan, ripottele päälle loput pistaasirouheesta ja koristele limen lohkoilla ja korianterin lehdillä. Tarjoa tortillalastujen tai suolakeksien kera, alkupalana tai naposteltavana.
Tämä olisi jo oikeastaan kuuulunut aiemman tapas-postauksen reseptien kanssa samaan joukkoon, mutta ei millään mahtunut samaan perjantai-illan kattaukseen. Siirtyi siis viikolla eteenpäin itsenäisyyspäivän aaton iltapalan yhteyteen. Annoksenahan tämä on enemmän sellainen joka sopii hyvin kuuman kesäpäivän iltaan naposteltavaksi, mutta miksei syksyn synkkyyteenkin valoa tuomaan. Onnistumisen kannalta erittäin tärkeää on, että avocadot ovat kypsiä ja hyvälaatuisia, mutta näitähän saa nykyään onneksi ympäri vuoden. Tätä tahnaa voi myös yrittää rennosti ujuttaa monenlaiseen pöytään, toimii varmasti alkupalana ja voisi toimia vaikka juustopöydässä lisukkeena. Jotenkin minusta tuntuu myös, että tämä voisi olla lohen kanssa aika hyvä yhdistelmä.
Limen mehu estää avocadon tummumisen ja tahnan voikin tarvittaessa tehdä päivää aiemmin valmiiksi, se säilyy päivän tai pari jääkaapissa suljetussa astiassa. Jos tahnan tekee yleiskoneella tai blenderillä (tämä saattaa itseasiassa olla riittävä ero siihen meille Chilessä tarjottuun) niin sipuli kannattaa laittaa vasta lopuksi tahnaan. Sen kun blendaa niin seoksesta tulee kitkerä. Itse kuitenkin tykkään ettei tahna ole aivan tasainen vaan sieltä löytyy vähän rakennetta, jokaisessa suupalassa makumaailma muuttuu hieman kun kaikkea ei aina tule samassa suhteessa mukaan.
[pinit]30/11/13
Tapaksia
Tykkään todella paljon tapas-tyyppisistä ruoista, mutta niitä tulee suuritöisyyden takia tehtyä todella harvoin. Edellisestä kerrasta taitaa olla jo vuosia aikaa ja silloin oli useampi vieras auttamassa eri annosten valmistuksessa. Tapaksiin kuitenkin kuuluu, että niitä on useampaa sorttia tarjolla, joten se että monet annoksista on suhteellisen helppo valmistaa ei hirveästi auta.
Tällä kertaa oli tarkoituksena tehdä vain pientä perjantai-iltapalaa kahdelle, joten kaksi monimutkaisempaa annosta ja kaksi nopeaa ja helppoa sai riittää. Tapaksissa on usein paljon liha-pohjaisia ruokalajeja, mutta itse halusin kokeilla mereneläviä. Hetken googlettelun jälkeen löytyi pari varteenotettavaa reseptiä, jotka tuntuivat ennakkoon riittävän nopeilta ja maukkailta. Ja hyviähän näistä tuli. Pieni salaatti sopisi tähän kokonaisuuteen vielä erittäin hyvin.
Lohta Mojo-kastikkeessa (4 tapas-annosta)
- 400 g lohta
- 3 rkl oliiviöljyä
- 2 valkosipulin kynttä
- 2 tl savustettua paprikajauhetta (pimenton de la vera)
- 1 tl juustokuminaa
- 5 rkl oliiviöljyä
- 2 rkl valkoista balsamicoa
- suolaa
- mustapippuria
- lehtipersiljaa
Valmista aluksi Mojo-kastike. Jauha valkosipuli, paprika ja juustokumina tehosekoittimessa tai blenderissä tahnaksi. Lisää aluksi oliiviöljy ja heti perään valkoinen balsamico ohuena tasaisena nauhana seoksen sekaan. Aja blenderillä kunnes tahna muuttuu paksuksi koostumukseltaan. Maista ja mausta tarvittaessa ripauksella suolaa ja mustapippuria.
Poista lohesta ruodot ja nahka. Jaa filee sopiviksi annospaloiksi (itse leikkasin noin 5 * 3 * 2 cm paloiksi). Mausta suolalla ja pippurilla ja siirrä hetkeksi sivuun maustumaan.
Kuumenna oliiviöljyä pannussa ja lisää lohipalat kuumalle pannulle. Paista muutama minuutti lohipaloja niiden jokaiselta puolelta, paistoaika riippuu palojen koosta. Siirrä lohipalat tarjoiluastiaan ja kaada Mojo-kastike niiden päälle. Säästä halutessasi hieman kastiketta myös erikseen tarjottavaksi. Sekoita, pilko päälle hieman lehtipersiljaa ja tarjoa kuumana.
Resepti on peräisin Manhattan Food Project -nimisestä blogista.
Jättikatkarapuvartaat (8 varrasta)
- 400 g jattikatkaravun pyrstöjä
- 2 valkosipulin kynttä
- 1 pienehkö punainen chili
- 1 rkl oliiviöljyä
- 1 tl limen mehua
- suolaa
- mustapippuria
- lime-lohkoja
- sitruunamajoneesia (ks. ohje täältä) tai aiolia
Heinonna valkosipuli ja chili. Ota suuri kulho ja mittaa valkosipuli, chili, oliiviöljy, limen mehu sekä hieman suolaa ja pippuria sinne. Sekoita hyvin ja lisää sitten jättikatkaravunpyrstöt. Sekoita hyvin, peitä kulho ja siirrä vähintään vartiksi jääkaappiin marinoitumaan.
Kuumenna grilli, parila tai paksupohjainen pannu erittäin kuumaksi. Nosta katkaravut marinadista ja pujota ne vartaisiin. Grillaa tai paista vartaita noin 2 minuuttia molemmin puolin, kunnes ne muuttuvat kullankeltaisiksi ja ovat kypsiä. Tarjoa lämpiminä limelohkojen ja sitruunamajoneesin tai aiolin kera.
Resepti on peräisin täältä.
Jättikatkarapuvartaiden ja lohen lisäksi tarjottavaksi päätyi myös pieni pala manchego-juustoa kera viikunahillon sekä paahdettuja ja suolattuja manteleita. Paahdoin kuorellisia marcona-manteleita uunissa ja suolasin ne heti uunista ulosoton jälkeen. Jauhoin suolan tomuksi morttelissa, mutta silti se otti aika huonosti kiinni manteleihin, ehkä pitäisi lisätä aavistus öljyä manteleihin ennen niiden paahtamista.
Varsinkin lohi mojo-kastikkeessa oli erinomaisen hyvä resepti, valkosipulin määrää voisi tuossa tosin säätää aavistuksen alaspäin. Niin kuin etukäteen ajattelinkin oli annosten saaminen pöytään samanaikaisesti hieman haastavaa, joten vartaat ehtivät valitettavasti hieman jäähtymään. Niissäkin oli kyllä maut kohdallaan.
Koko komeuden kanssa tuli tarjottua Cono Surin Single Vineyard Block 23 Rieslingiä, joka osoittautuikin ruokien kanssa erinomaiseksi kumppaniksi. Tätä viiniä tuli Chilessä maistettua hieman samantyyppisen aterian kanssa, joten se oli aika helppo valinta. Viini muuten valittiin juuri äskettäin Chilen parhaimmaksi valkoviiniksi sarjassa muut rypäleet (ei chardonnay ja sauvignon blanc), eikä turhaan. Hyvä viini joka kestää myös mausteisuutta hyvin ja toimii siis erityisesti mausteisten kala- ja äyriäisruokien kanssa.
[pinit]