25/10/14
Ravintola Faro, Ruoholahti
Aikoinaan kun Helsinki laajentui länteen vanhalle telakka- ja teollisuusalueelle, rakennettiin Ruoholahden alueen keskelle kanava ja aivan sen rantaan hienolle paikalle hieno ravintolarakennus. Vaikka Ruoholahti on vain kivenheiton päässä keskustasta ja kätevästi julkisilla lähestyttävissä, on ravintolat tällä paikalla kuitenkin vaihtuneet tiuhaan. Välillä on ollut kunnianhimoisempaa yritystä ja välillä aika lähiömeininkiä. Vuodenvaihteessa paikalla sijainnut merellinen ravintola Faro lopetti ja tila päätyi mm. Lauttasaaren Blue Peteriä pyörittävien Forsmanin veljesten käsiin. Rakennus remontoitiin täysin, konseptia muutettiin bistromaisempaan suuntaan ajatuksena yhdistää naapuruston olohuone, kahvila ja hyvä, laadukas ruoka. Nimi pysyi kuitenkin ennallaan ja kuuluu kokonaisuudessaan Faro Channelside Bar & Restaurant.
Tällöin ilmoille heitetty lupaus laadukkaasta ruoasta ei ollut missään tapauksessa perusteeton, eikä tuulesta temmattu. Ravintolan keittiötä pyörittämään on pestattu Ville Rainio – mies jonka viimeisimpiin meriitteihin kuuluu Glogatan 4, jota ennen mies ehti työskentelemään mm. Nomassa, Savoyssa, Chez Dominiquessa ja Jouni Törmäsen La Reserve de Nicessä. Ei mikään turha lista.
Saatiin kuluvan viikon keskiviikkona viimehetken kutsu Faroon saman illan Alsace Menu -illalliselle. Tilaisuudessa neljän ruokalajin illallinen oli sovitettu Alsacelaisen Pierre Sparr -viinitalon viineille, joista paikalla oli kertomassa mm. viinitalon nokkamiehiin kuuluva Patrick Alado. Pierre Sparrin viineistä meille ennakkoon tuttu oli vain Alsace One Riesling, jota olemme muutaman kerran sovittaneet vähän tulisemman ruoan kanssa. Illallisella maisteltiin neljän annoksen lisäksi neljää viiniä, ja ilta aloitettiin lasillisella kuohuvaa.
* * *
Cremant Brut Reserve
Kurpitsaa, mantelia ja omenaa – Pinot Gris Clos 2012
Peuraa, Lapin nieriää ja suolaheinää – Pinot Noir Clos 2012
Viiriäistä, metsäsientä ja foyot-kastiketta – Riesling Grande Reserve 2013
Lakkaa, verbenaa ja sitruunatimjamia – Riesling Vendanges Tardives
* * *
Menussa oli hauskasti rikottu tiettyjä sääntöjä. Punaviiniä kalan kanssa ja vielä ennen pääruoan kanssa tarjottavaa valkkaria. Pinot Noir oli kuitenkin kaikkea muuta kuin mausteinen ja rotevan raamikas ja pehmeä viini toimi tarkoituksessaan hienosti. Runsas Riesling pystyi taas pistämään punkulle kampoihin. Niin ja sananen myös tuosta pääruoasta. Muissa annoksissa oli hyvät maut, suutuntumat ja hieman enemmän myös yksityiskohtia, mutta tuo viiriäinen kera metsäsieni-tryffelipyreen oli aivan taivaallista. Pöydässämme tuli aivan hiljaista kun annokset tuotiin pöytään. Herkullinen annos, jossa kaikki oli kohdallaan.
Pakko myöntää, että Faron uudistuminen oli meiltä mennyt ohi ennen tätä. Illallinen on sen verran kova suoritus, että toivoisi paikalle tässä muodossa pitkää ikää. Ruoka oli huikean positiivinen yllätys. Taustatiedot jos oli ollut ennakkoon kohdallaan niin ehkä tätä olisi osannut odottaa. Erittäin hyvä ruoka ja hieno paikka, helposti lähestyttäväkin lopulta, vain pari korttelia Ruoholahden metroasemalta. Ravintolan normaalin ruokalistan annokset ovat kuulemma hieman suoraviivaisempia kuin meille tarjotut, mutta makumaailma on hyvin samanlainen. Pääruoka löytyy tällä hetkellä tarjolla olevasta riistamenusta melkein sellaisenaan, viiriäisen sijaan siinä on kuitenkin sinisorsaa. Riistamenu vaikuttaa muutenkin todella houkuttelevalta. Suosittelemme.
Illallisen tarjosi Faro Channelside Bar & Restaurant, Solera Finland Oy & Pierre Sparr
[pinit]23/10/14
Pjazza, uusi mahdollisuus
Kävimme muutama viikko sitten Pjazzassa ja silloin kaikki ei mennyt aivan putkeen salin puolella, kuten kirjoitimmekin. Pizzat olivat kuitenkin niin hyviä, että halusimme antaa Pjazzalle uuden mahdollisuuden. Olimme alun perin varanneet pöydän perjantai-illaksi, mutta jouduimme perumaan sen, koska halusimme päästä käymään myös ViRHe- eli Viini, Ruoka & Hyvä elämä -messuilla ja viikonloppu muuten oli jo täynnä ohjelmaa.
Kävimme tänään pyörähtämässä Finlaysonin Reilun Kaupan -illassa ja päätimme sieltä suunnata extempore iltapalalle Pjazzaan. Ravintola oli taas todella täynnä, mutta onnistuimme saamaan pöydän kahdelle pienemmän salin puolelta. Tämä passasi mainiosti, sillä pienempi sali valkoisine kaakeliseinineen ja korkeine pöytineen ja hienoine valaisimineen miellytti heti silmää.
Oikeastaan heti kun astuimme ravintolaan tuli olo, että olimmekohan aiemmin käyneet ollenkaan samassa ravintolassa. Vastaanotto oli erittäin kohtelias, palvelu napakkaa ja ripeää. Varsinkin meitä palvellut tarjoilija oli jotain aivan muuta kuin edellisellä kerralla. Jos olisimme olleet “mystery shoppaamassa” niin palvelusta olisi tullut täysi kymppi! Tarjoilija oli todella ystävällinen, välitön ja reipas. Iloisuus paistoi ihanasti läpi, että siinä tuli itsekin hyvälle tuulelle. Palvelu oli yhtä nappisuoritusta alusta loppuun. Asenteen ja fiiliksen lisäksi tarjoilijalle pitää antaa plussaa aktiivisesta ehdottamisesta, meille tarjottiin kuohuviiniä, alkupaloja, jälkiruokaa ja suositeltiin viiniä. Valitettavasti pikaisesta visiitistämme johtuen emme pystyneet syömään koko menuuta. Mutta tärkeä osa palvelukokonaisuutta on ehdottomasti se, että tarjoilija ehdottaa ruokia ja/tai juomia eikä vain odota että asiakas osaisi tilata niitä itse.
Tilasimme jälleen pizzat, koska viimeksikin ne olivat niiiiin hyviä. Eihän siinä kauaa nokka tuhissut, kun pizzat katosivat lautasilta. Pjazza on ehdottomasti yksi kaupungin parhaimmista pizzapaikoista, ehkä jopa paras. Pohja on mainio, siinä on todella hyvä rakenne ja maku, myös täytteet ovat laadukkaita ja maukkaita. Mikko otti tällä kertaa tonnikalapizzan ja itse valitsin margheritan puhvelimozzarellalla. Seuraavaksi pitää käydä ravintolassa sen verran nälkäisenä, että pystyy testaamaan myös jälkiruokia. Paperilla vaikuttavat hyviltä, mutta ovat siis vielä testaamatta.
Tiedä sitten mitä viime kerran jälkeen oli tapahtunut. Ehkä palvelussa oli alkukankeutta, ehkä kaikki ei ollut kunnolla organisoitua, ehkä väärät ihmiset tekivät vääriä asiota. En tiedä oliko meidän kirjoituksella ollut vaikutusta, mutta muutos edelliseen kertaan oli suuri ja työtä sen eteen oli varmasti tehty. Ei tuollainen tyhjästä synny. Positiivinen juttu koska ainakin nuo pizzat ovat hyviä ja niiden puolesta paikalle soisi vierailun jos toisenkin. Nyt jäi niin hyvä fiilis, että varmasti mennään vielä monta kertaa.
22/10/14
Ananas-paholaisenhillo
Kastikkeet, hillot ja salsat kruunaavat ateriakokonaisuudet, kuten taas tuli todettua. Teemme usein ruoan kaveriksi joko tuoresalsan tai kermaviilipohjaisen maustekastikkeen. Esimerkiksi tuoreananassalsa sopi niin mainiosti liharuoan kaveriksi, että päätimme kokeilla tällä kertaa hieman tuunattua versiota siitä. Kookosmaidossa kypsennetty kana sai aivan uuden ulottuvuuden kun sen kera tarjoiltiin makean tulista ananas-paholaisenhilloa.
Perinteisesti paholaisenhillo valmistetaan tomaatista, mutta sen voi valmistaa oikeastaan mistä tahansa kuumennusta kestävästä kasviksesta tai hedelmästä. Seuraavaksi taidamme kokeilla paholaisenhilloa paprikasta, mutta varmasti joku marja esimerkiksi mustaherukkakin voisi toimia aika hyvin.
Koska ananas keitetään hilloksi, ei tuoreen ananaksen käytössä olisi ollut mitään lisähyötyä. Päätimme kokeilla Del Monten kookoksella maustettuja ananaspaloja, koska valmistamamme kanan liemessäkin oli kookosta. Jos mahdollista hillot ja hillokkeet kannattaa aina tehdä edellisenä päivänä, jotta ne ehtivät kunnolla vetäytymään ja maut syvenemään ennen tarjoilua. Jos teet hilloja suuremman erän tai haluat säilyttää niitä pidempään, kannattaa purkit desinfioida esimerkiksi kiehuvassa vedessä. Itse jätimme tämän vaiheen välistä, sillä ananas-paholaisenhillopurkki tyhjeni muutamassa päivässä.
Ananas-paholaisenhillo (1 purkillinen)
- 2 prkia Del Monte Ananaspaloja kookoksenmakuisessa liemessä
- 3 rkl valkoista balsamicoa
- 3 vihreää chiliä
- 2 punaista chiliä
- 2-3 rkl sokeria
Kaada ananaspurkkien liemi kattilaan valmiiksi. Pilko ananaspalat 4-6 osaan ja laita ne syrjään odottamaan. Halkaise chilit, poista siemenet ja hienonna chilit. Lisää kattilaan liemen joukkoon sokeri, valkoinen balsamico ja chilit.
Kun seos kiehuu lisää ananakset ja keitä hilloa keskilämmöllä noin 30 minuuttia, kunnes lähes kaikki neste on haihtunut. Laita ananashillo purkkiin ja anna jäähtyä. Anna hillon tekeytyä jääkaapissa 2h tai mielellään yön yli.
Tämä makea ja tulinen ananas-paholaisenhillo tarjoillaan kookosmaidossa kypsennetyn kanan sekä kirpakan vihreän salaatin kera.
Täytyy sanoa, että ananaspaholaisenhillosta tuli erittäin hyvää. Teimme hillon minimisokereilla, joten siitä tuli enemmänkin hilloke. Jos haluat oikein paksua hillomaista rakennetta, käytä hillosokeria ja nosta sokerinmäärää muutamaan desiin tai annostele paketin ohjeen mukaan.
Hillon tulisuutta voit säädellä chilien määrän mukaan. Tavallisesta ruokakaupasta myytävät chilit ovat mielestämme niin mietoja, ettei 5 chiliä vielä tuntunut hillossa lainkaan liian tuliselta, vaan hillossa oli mukavasti pientä potkua. Jos käytät itsekasvatettuja tms. chilejä, kannattaa varmistaa niiden tulisuus ensin.
Yhteistyössä Arvid Nordqvist / Del Monte.
