Katselet juttuja tunnisteella "pizza"
28/07/14
Pub Niska
Strömsöstä varmaan kaikille tuttu Michael Björklund on todella symppis tyyppi. Ja kun Michael avaa mantereen puolelle Turkuun pizzoja tarjoavan ravintolan niin onhan se käytävä kokeilemassa. Michaelhan on käytännössä vain ravintolakonseptin isä ja itse ravintolaa pyörittävät muut, mutta ei anneta sen häiritä.
Pub Niskan ideana on yhdistää pizzaan, tai peltileipiiin kuten niitä ravintolassa kutsutaan, Ahvenanmaalaisia sekä lähialueen makuja ja raaka-aineita. Peltileivän päältä voikin löytää mm. saunapalvikinkkua, kylmäsavulohta, piparjuuurta tai lammasta tutumpien täytteiden lisäksi. Nimensä Pub Niska on lainannut kuuluisalta kieltolain aikaiselta salakuljettajalta Algoth Niskalta ja ravintolan sisustuksessa näkyykin merihenkisyys, kalustuksen koostuessa osittain puisista rahtilaatikoista. Ihan onnistuneen viihtyisä paikka, varsinkin kesällä kun terassilta pääsee ihailemaan Aurajokea ja kaupungin menoa.
Itse peltileivät olivat ihan perushyviä, paljon lähiöpizzerioita parempia, mutta silti jäi se wow-fiilis puuttumaan. Itse otin Michael Björklundin nimikkoannoksen BJÖRKLUND, jossa oli Ahvenanmaa vahvasti läsnä lampaanlihoineen. Tian valinta osui peltileipään nimeltä KICKAN, jossa hyvin klassinen vuohenjuuston ja balsamicosiirapin yhdistelmä oli yhdistetty perinteiseen tomaatti-pizzaan. Peltileivät olivat hyviä, pohja oli maukas, tomaattikastike erinomainen, mutta silti jäi jokin puuttumaan. Ehkä makupaletissa ei ollut uskallettu lähteä riittävästi leikittelemään Skifferin tapaan ja toisaalta esim. Putte’sissa on pizzan perusasiat paremmin kohdallaan. Ja ei Turussakaan kilpailu ole olematonta, kun Tintåsta ja Pizzariumista saa molemmista erinomaista pizzaa.
22/05/14
Salamipizza
Pizzaa ei oltukaan vähään aikaan tehty, mutta viime viikonloppuna korjattiin tämä virhe. 00-jauhot olivat loppu ja idea pizzan tekoon tuli vasta päivällä, joten tällä kertaa mentiin sillä vähän vanhemmalla ja nopeammalla pohjan ohjeella. Kaupan hyllyltä tarttui salchichón-makkarapaketti mukaan, joten sitähän piti pizzaankin tunkea ja vähän muutakin.
Joku voisi väittää tätä jo pyhäinhäväistykseksi, ei siis salamia tms. pizzassa vaan sitä, että sen kanssa uuniin menee myös ananasta. Jostain syystä tämä yhdistelmä on vain sellainen joka omia makuhermojani kovasti kutkuttaa, joten menköön. Muuten olen yksinkertaisuuden ja perinteiden nimeen vannovaa sorttia näissä pizza-asioissa, mutta tässä tämä poikkeus sääntöön.
Salamipizza (1 kpl)
- tomaattikastiketta (esim. täältä löytyvällä ohjeella)
- 6 siivua salamia (esim. salchichón)
- pepperoni-paprikoita
- tuoretta ananasta
- 250 g mozzarella di bufalaa
- parmesan-juustoa
- rucolaa
Valmista pizzataikina hyvissä ajoin etukäteen. Jos haluat vain parasta niin osta “tipo 00” jauhoja ja käytä täältä löytyvää ohjetta (huom! valmistettava edellisenä päivänä) tai sitten melkein yhtä hyvää ohjetta, joka tehdään tavallisiin ja durum-jauhoihin. Jos teet tomaattikastikkeen itse niin sekin kannattaa tehdä hyvissä ajoin. Se vaan paranee mitä pidempään sitä jaksaa kokoon keitellä. Jos laiskottaa niin moni valmis tomaatti-basilika -pastakastike toimii tässä ihan hyvin.
Kun uuni on lämmitetty 275 °C lämpötilaan ja pizzapohja kaulittuna niin ei muuta kuin pizzaa täyttämään. Tomaattikastiketta pohjalle, päälle makkara-siivuja, ananasta, säilöttyjä pepperoni-paprikoita ja mozzarellaa. Paisto uunissa 7-9 minuuttia, mielellään pizzakiven päällä.
Anna pizzan levätä hetki pöydällä uunista noston jälkeen. Veistä sitten sen päälle parmesan-lastuja ja nosta päällimmäiseksi kourallinen tuoretta rucolaa.
Muutama huomio. Säilötyt pepperoni-paprikat kannattaa puristella tyhjäksi liiallisesta nesteestä ennen pizzan päälle laittoa, näin pizza ei turhaan vety. Ananaksena kannattaa ehdottomasti käyttää tuoretta eikä purkista tulevaa, tällä on iso ero makuun. Niin ja makkaraan kannattaa jonkin verran panostaa ja jättää perus-markettisalamit suosiolla sinne hyllylle. Lidlistä esimerkiksi saa ihan kelpo-makkaraa, espanjalaista salchicónia, joka minullakin oli tällä kertaa käytössä. Mutta makkara on se joka tässä pizzassa merkitsee paljon ja sen valintaan kannattaa käyttää hieman vaivaa ja ajatuksia.
[pinit]01/01/14
Uusi vuosi, uusi pizzapohja
Joulun viettämisen ja jouluruokien syömisen jälkeen jostain syystä aina maistuu pizza. Niin tänäkin vuonna. Joululahjojen joukosta löytyi tänä vuonna kunnon pizzaraamattu eli Jan Vardøenin Pizza paradiso ja sitä selaillessa heräsi halu kokeilla kirjassa esitettyä pizzapohjaa vuosien varrella kehittyneen reseptimme sijaan. Joskus aiemminkin tuli pizzat tehtyä “tipo 00” jauhoihin perustuvan reseptin mukaan, mutta Lidlin lopettaessa näiden jauhojen myynnin ja Stockan myydessä yleensä ei oota olemme tehneet pohjat durum- ja vehnäjauhoseokseen. Pikkulinnut lauloivat, että Soul Kitchen -blogia pitävän Annan Hella & Herkku -nimisestä kaupasta noita jauhoja nyt saa ja vielä laadukkaita sellaisia. Kurvasimme siis Töölöön ostoksille ja päätös uuden reseptin kokeilemisesta oli syntynyt.
Kuvassa muuten ns. jämäpizza eli vähän kaikenlaista mitä punajuuri- ja sardellipizzojen jäljiltä jäi jäljelle. Ei mikään onnistunein kokeilu, mutta tämä päätyi tällä kertaa kuvattavaksi. Sisältövaihtoehtoja löytää aikaisemmista postauksistamme, oma suosikkimme taitaa olla yksinkertainen margherita (rucolalla basilikan sijaan), mutta arkistosta löytyy mm. punajuuri-, peruna-, sardelli-, tuoremakkara– ja tonnikalatäytteet.
Pizzapohja (8 kpl)
- 6 dl haaleaa vettä
- 1 dl hyvää oliiviöljyä
- 1/4 pkt (n. 12 g) tuorehiivaa (tai 3 g kuivahiivaa)
- 1 rkl sokeria
- 1 kg “tipo 00” vehnäjauhoja
- 1 rkl suolaa
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Alkuperäisessä ohjeessa käskettiin käyttää 25 °C vettä, mutta kädenlämpöinen toimi oikein hyvin. Sekoita sitten vettä, oliiviöljyä, hiivaa ja sokeria monitoimikoneessa taikinakoukulla noin 3 minuuttia, siihen asti kun seos on tasaista.
Siivilöi jauhot ja suola. Lisää ne sitten hiljalleen veden sekaan samalla koneella sekoittaen. Vaivaa taikinaa sitten hiljaisella teholla noin 15 minuuttia, kunnes se on tasaista ja kimmoisaa. Taikina saattaa näyttää hieman löysältä, mutta niin se pitääkin. Jos se on kuitenkin liian löysää, lisää jauhoja ja jos liian kiinteää niin lisää vettä. Kumoa taikina hyvin jauhotetulle pöydälle ja anna levätä liinan alla 20 minuuttia.
Jaa taikina sitten kahdeksaan noin 200 g kokoiseen osaan. Vaivaa paloja käsissäsi ja pyörittele ne palloiksi. Laita ne harvakseltaan öljytylle uunipellille tai vaikka lautasille. Voit kohottaa taikinapalloja huoneenlämmössä 2-3 tuntia, jolloin ne kasvavat noin kaksinkertaisiksi kooltaan. Tämän jälkeen taikinan voi käyttää tai säilyttää jääkaapissa jopa muutaman parin päivän ajan. Parhaan lopputuloksen saa kun kohottaa taikinan jääkaapissa yön yli ja leipoo pizzat vasta seuraavana päivänä.
Venytä pizzat käsin (tai kaulitse piirakkakaulimella) tasaisiksi levyiksi runsaasti jauhotetulla pöydällä. Paista mahdollisimman lämpimässä uunissa. Paistoaika 275 asteessa on noin 6-7 minuuttia.
Resepti on peräisin Jan Vardøenin mainiosta kirjasta Pizza paradiso.
Taikina oli juuri niin hyvä kuin etukäteen uskalsi toivoa. Se nousee komeasti pizzakiven päällä, on rapea reunoilta ja pehmeähkö keskeltä. Juuri sellainen mistä tykkään. Voisi kuvitella, että tästä taikinasta tulisi myös hyvä pannupizza. Ostamissamme pizza-jauhoissa on runsaasti gluteenia ja proteiinia joten niistä syntyi taikina, jossa on todella vahva sitko. Taikinan muotoileminen pizzaksi käsin osoittautuikin tehtäväksi, johon omat hermot eivät riittäneet ja piti ottaa piirakkakaulin avuksi. Kaulimella pohjasta ei tule aivan yhtä ilmava, joten mielummin homman tekisi käsin. Mutta kun ei vaan tunnu onnistuvan, pitäisi päästä joskus jonkun mestarin oppiin ja nähdä kuinka homma tehdään.
Tarjosimme vieraille tämän pohjan päälle tehtynä punajuuri- ja tomaatti-mozzarellapizzoja, joissa pohja toimi erinomaisesti. Taikina nousee reunalta nopeasti, joten täytteet pysyvät sen pinnalla hyvin. Käytin myös kaulitsemisessa runsaasti durum-jauhoja, joita kirjassa suositeltiin. Niiden avulla pizza liikkuikin kaulitessa sopivan liukkaasti pöydällä ja pizzalapion päältä helposti uuniin.
Kahdeksan pizzan taikina kuulosti alkuun vähän isolta, mutta koko oli sellainen josta Kenwoodin kMiximme selviytyi oikein hyvin ja joka meillä tällä kertaa kului parissa päivässä. Jos vieraita ei olisi ollut tulossa niin kahdellehan tuossa olisi ollut liikaa. Taikina kuitenkin säilyy pari päivää hyvänä ja välipäivän jälkeen voi taas tehdä pizzaa tai paistaa lopputaikinan focacciaksi, jos ei pizza enää maistu. Jos vaan jauhoja vastaisuudessakin saa niin tällä ohjeella kyllä mennään tästä eteenpäin.
[pinit]