14/11/14
Jymyuutinen jäätelönystäville eli kaikille
On jäätelöitä ja JÄÄTELÖITÄ. Juuri hetki sitten lanseeratut Suomisen Maidon Jymy-jäätelöt ovat niitä jälkimmäisiä. Luomumaitoa kivenheiton päästä, suomalaiset marjat ja muut luomuraaka-aineet – ja ne kyllä maistuvat. Jäätelössä maistuu kermainen maito eikä marjoja ole lisätty vain sen takia, että nimeksi voidaan laittaa mansikkajäätelö, vaan mansikkaa on 30% yhdessä purkissa.
Jäätelöt valmistetaan Pienessä jäätelötehtaassa Aurassa, jossa muun muassa vaniljan siemenet irrotetaan käsin veitsen kärjellä raaputtamalla. Eli jäätelöt tehdään lähes kokonaan käsityönä. En muista koska olisin syönyt jäätelöä, jossa on näin hyvä ja aito maku. No sen voi tietenkin päätellä jo tuoteselosteesta, joka on melkoisen lyhyt ja selkokielinen verrattuna pakastealtaan muuhun valoikoimaan.
Tässä Jymy mansikkajäätelön tuoteseloste:
Maito Vennan tilalta, kerma, mansikka (30%), sokeri, rasvaton maitojauhe, glukoosisiirappi, kananmunankeltuainen, sitruunamehu, johanneksenleipäpuujauhe (0,25%) (kaikki ainesosat kokonaan luomua)
Tässä nimeltä mainitsemattoman jäätelötehtaan mansikkajäätelön tuoteseloste:
Rasvaton maito, kerma, sokeri, vesi, maitoproteiini, laktoosi, mansikka (3%), tärkkelyssiirappi, emulgointiaine (rasvahappojen mono- ja diglyseridit), sakeuttamisaineet (natriumalginaatti, guarkumi, muunnettu tärkkelys, pektiini), värit (beta-karoteeni, punajuuriväri), seljanmarjatiiviste, aromi ja happamuudensäätöaine (sitruunahappo). Sisältää mansikkakastiketta 9,5%.
Graafiselta ilmeeltään upeat Jymy-pakkaukset, ovat myös mitä mainioimman kokoisia. Pienempi purkki 210ml on sopivasti yhdelle ja purkista on mukavampi syödä suoraan kuin kovertaa jäätelöpalloja isosta purkista. Tosin kun makuun pääsee, niin pikkupurkkeja kannattaa varata riittävästi pakkaseen tai ottaa reilusti se 500ml purkki kainaloon.
Aivan mahtavaa kun näitä aitoja jäätelöitä alkaa tulla markkinoille. Jymyssä arvostamme erityisesti puhtaita ja hyviä makuja, ja näitä juuri kaivattiinkin. Vaikka 3 Kaverin jäätelöt ovat myös niin ihania, makuyhdistelmät tuntuvat välillä hieman liian villeiltä. Sillä joskus sitä kaipaa vain hyvää yhdenmaun jäätelöä. Toivottavasti Jymyltä tulee pian lakritsi- tai salmiakkijäätelö, sillä eikö vain että nämä mustat purkit suorastaan huutavat sellaista makuvaihtoehtoa! VinkVink sinne Suomisen Maidon Pieneen jäätelötehtaaseen.
Jäätelöt saatu maistettavaksi Suomisen Maidolta. Ja kyllä! Jouduimme syömään kaikki purkit ensin tyhjäksi, jotta jäätelöt eivät olisi sulaneet kuvauksissa. Nam.
[pinit]13/11/14
Ankkaburger
Katu- ja pikaruoka ovat varmasti olleet yksi kuluvan vuoden ruoka-ilmiöistä. Meidänkin keittiössä on kokkailtu jos jonkinlaista, burgereita, kevätrullia, smørrejä ja tietenkin monenlaisia pizzoja. Katuruoasta on myös kirjoitettu paljon ja jossain törmäsinkin The Frenchie -nimiseen Lontoolaiseen ruokakojuun, jonka juttu on ankkaburgerit. Ankka-confita, chutneytä, sinappia rucolaa, juustoa ja tryffelihunajaa kuulosti sellaiselta yhdistelmältä, jota on aivan pakko kokeilla. Asia jäi hautumaan kunnes nyt tuli sopiva mahdollisuus kokeilla yhdistelmän toimivuutta. Annoksesta oli nähty vain kuvia, joten käytännön toteutuksesta voi vain arvailla. Ankkaa ei myöskään keittiössämme ole aiemmin valmistettu, joten pientä yllätysmomenttia myös siltä suunnalta.
Mahdollisuus tarjoutui kun Sinebrychoffilta pyydettiin suunnittelemaan heidän erikoisoluensa kanssa hyvin yhteen menevä katuruoka-annos. Olut on meille hieman tuntemattomampaa aluetta, tummaa olutta käytetään ruoanlaitossa, mutta muuten oikeastaan vaan tietyt IPA-tyyliset oluet ovat päätyneet jääkaappiimme. Oluissa on kuitenkin huikeasti variaatioita, jota varsinkin ihan viime vuosina alkanut mukavasti tulla ihan sinne ruokakaupan hyllyille asti. Itse tykkäsimme kovasti Irish Red Ale -oluesta, se tuntui jo ennakkoon erinomaiselta kumppanilta ankkaburgerille. Oluen karamellimaisen maltainen suutuntuma nivoutuu hyvin yhteen chutneyn makeuden kanssa, kun jälkimaun hapokkuus taas taittaa kivasti ankan suolaista ja runsasta makua.
Oluen yhdistäminen ruoan kanssa ei sinänsä ole mikään uusi juttu. Ehkä viime vuosina on kuitenkin alettu enemmän kiinnittämään huomiota siihen miten erilaiset oluet toimivat eri tavalla eri ruokien kanssa. Tukevat toisiaan. Oluissa on valtavia luonne-eroja ja aivan kuten viinienkin kanssa saattaa väärä yhdistelmä pilata sekä ruoka- että olutnautinnon. Jos nyt heräsi kiinnostus yleisemmin oluen ja ruoan yhdistämiseen niin täältä voi muuten tilata mainion reseptikirjan aiheesta. Sinebrychoffin sivuilta löytyy myös tietoa aiheesta.
Itse burgereista tuli muuten erittäin hyviä. Muutama huomio valmistukseen. Viikuna-chutneytä ei kannata keittää ihan kuivaksi asti, liemi tunkeutuu kivasti ankanpalojen joukkoon ja tekee annoksesta mehevämmän. Tryffelihunajaa kannattaa annostella todella maltillisesti, muuten se helposti jyrää muut maut alleen. Jos sinihomejuusto (ehdottomasti Saint Agur tässä tapauksessa) ei ole juttusi niin vuohenjuustoa voi kokeilla tilalla, jos sekään ei toimi niin jättää tryffelihunajan pois ja kokeilee savucheddarilla.
Ankankoipia saa muuten nykyisin monesta marketista pakasteesta ja ankanrasvaa purkissa. Valmiiksi kypsennettyinä eivät ole ihan niin yleisiä. Tryffelihunajan kanssa voi olla vähän niin ja näin, meidän lähikaupasta löytyi. Sen tilalla voi kyllä käyttää tavallista hunajaa ja pari tippaa tryffeliöljyä päälle.
Ankka-confit burger (4 kpl)
- ankka-confit (2 ankan koipea)
- rapeaa ankannahkaa
- sinappia
- rucolaa
- viikuna-chutneytä (ohje alla)
- 100 g sinihomejuustoa (Saint Agur)
- tryffelihunajaa
- 4 hampurilaissämpylää (ohje alla)
Aloita valmistamalla ankan confit. Jos käytät tuoreita tai pakastettuja ankankoipia kannattaa tämä tehdä päivää aiemmin. Ohjeita tähän löytyy netistä paljon. Perusidea on, että koivet maustetaan suolaseoksella (jossa esim laakerinlehteä, timjamia tai muita yrttejä) ja kypsennettään sitten uunissa miedolla lämmöllä ankanrasvaan upotettuina useamman tunnin ajan, kunnes liha on niin kypsää, että irtoaa helposti luista. Kypsän lihan voi sitten seuraavana päivänä lämmittää paistinpannulla kera nokareen ankanrasvaa.
Itse oikaisimme tässä vähän ja käytimme ankanrasvaan säilöttyjä kypsiä koipia. Näiden kypsennys on paljon helpompaa. Pyyhi koivet rasvasta ja kypsennä pannulla keskilämmöllä noin 8 minuuttia molemmilta puolin. Tämän jälkeen kypsän lihan voi helposti haarukan avulla irrottaa luiden ympäriltä. Itse irrotimme vielä nahan koivista ja kypsensimme rapeaksi uunissa grillivastuksen alla.
Halkaise sämpylät ja paahda hetki pienessä voi-nokareessa pannulla, kunnes saavat hieman väriä. Lorauta pohjan päälle hieman sinappia, annostele rucolaa ja noin puolikkaan ankankoiven lihat. Lisää reilu lusikallinen viikuna-chutneytä, viipale sinihomejuustoa ja muutama tippa tryffelihunajaa. Viimeistele rapealla ankannahalla ja nosta kansi päälle. Tarjoa jääkylmän Irish Red Alen kera!
Viikuna-chutney
- 10 tuoretta viikunaa
- 1 3/4 dl punaviiniä
- 1 dl vettä
- 2 rkl tummaa sokeria
- kanelitanko
- suolaa
- mustapippuria
Huuhtele viikunat ja leikka ne pitkittäin neljään osaan. Mittaa punaviini, vesi ja sokeri kattilaan. Lisää viikunat ja kanelitanko. Kiehauta ja kuumenna miedolla lämmöllä kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut.
Rustiikkiset hampurilaissämpylät (6 kpl)
- 1 dl vettä (42°C)
- 2 rkl maitoa
- 1 tl kuivahiivaa
- 1 rkl sokeria
- 1 kananmuna
- 2,5 dl vehnäjauhoja
- 1 dl grahamjauhoja
- 3/4 tl suolaa
- 1 1/2 rkl pehmeää voita
- seesaminsiemeniä
- 1 kananmuna voiteluun
Yhdistä lämmin vesi, maito, hiiva ja sokeri. Sekoita puuhaarukalla tasaiseksi ja anna seoksen tekeytyä lämpimässä paikassa 5 minuuttia. Yhdistä sillä välin jauhot ja suola. Nypi voi jauhojen joukkoon. Vatkaa muna erillisessä kulhossa kevyesti, että rakenne rikkoontuu.
Kaada vesi-maito-seos sekä vatkattu muna varovasti jauhojen joukkoon. Sekoita puuhaarukalla tasaiseksi taikinaksi. Taikina on todella löysää, joten malttia sen käsittelyyn. Voit lisätä hieman jauhoja, jos et saa otetta taikinasta. Taikinan kuuluu olla löysää, joten älä lisää liikaa jauhoja.
Siirrä taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaa takinaa noin 8 minuuttia. Pyöritä taikina palloksi ja siirrä se peitettynä kohoamaan lämpimään paikkaan 2 tunniksi.
Jaa taikina kuuteen osaan ja pyörittele jokainen kauniiksi sämpyläksi. Laita pyöritetyt sämpylät pellille leivinpaperin päälle, peitä ne liinalla ja anna kohota vielä 1-2 tuntia.
Voitele sämpylät kananmunalla. Paista uunin keskitasolla 200°C noin 15 minuuttia, kunnes sämpylät ovat ruskistuneet kauniisti.
Yhteistyössä Sinebrychoffin kanssa.
04/11/14
Kukkakaalipizza
Jatketaan vielä toisella pizzareseptillä, mutta tällä kertaa hieman erilaisella. Gluteenittomien reseptien kokeilu jatkuu, sillä viljat eivät sovi kovin hyvin minulle. Inspiraation lähteenä toimi jälleen Vanelja blogi, josta tämän herkullisen kukkakaalipizzan resepti löytyi. Ohje vaikutti niin mienkiintoiselta, että tätä oli pakko päästä maistamaan. Pohja koostuu vain kolmesta raaka-aineesta: kukkakaalista, chevrestä ja kananmunasta, mutta valmistaminen oli, harmi vain, aika vaivalloista ja melko hidasta kaikkine eri vaiheineen.
Hyvää tämä oli kuin mikä ja jos en voisi syödä gluteenia tai hiilareita, niin tämä olisi kyllä silloin kaiken vaivan väärti. Pohja on maukas ja se pysyy hyvin kasassa. Toimii pizzan lisäksi myös piirakkapohjana, ehkä jopa paremminkin. Voi olla, että täällä menee kuitenkin hetki ennen kuin alamme jälleen puljaamaan kukkakaalimurun kanssa.
Kukkakaalipizza (1 iso pizza tai 2 pientä)
- pohja
- 1 iso kukkakaali (yli 1000g)
- 0,75 dl pehmeää chevreä
- 1 kananmuna
- (2 tl psylliumia)
- täytteet
- tomaattikastiketta
- tonnikalaa
- punasipulia
- oliiveja
- mozzarellaa
- tuoretta oreganoa
- ripaus sormisuolaa
Pilko kukkakaali nupuiksi ja laita ne blenderiin. Kaada päälle niin paljon vettä, että kukkakaalin nuput alkavat kellua ja irtoavat teristä. Blendaa täydellä teholla noin 3 sekuntia, kunnes kukkakaali on pientä hienoa murua. Varo blendaamasta soseeksi. Blenderin koosta riippuen joudut ehkä tekemään tämän osissa, itse teimme 3 osassa. Laita kattilaan pari senttiä vettä ja kuumenna vesi. Kaada kukkakaalimuruista ylimääräinen vesi tiheän siivilän läpi pois ja laita murut kattilaan. Esikypsennä kukkakaalimurua noin 5 minuuttia.
Kaada kukkakaalimurut taas siivilään ja painele ylimääräinen vesi pois. Siirrä murut pähkinämaitopussiin tai käytä harsokangasta tai keittiöpyyhettä, jolla puristat vielä ylimääräisen veden pois. Vettä irtoaa usempi desi. Tämä kannattaa tehdä osissa, jotta puristaminen on helpompaa.
Riko kananmunan rakenne kulhossa haarukalla ja vatkaa joukkoon pehmeä chevre. Kaada joukkoon kukkakaalimurut ja sekoita tasaiseksi. Lisää tässä 2 tl psylliumia halutessasi, psyllium tuo taikinaan sitkoa ja sitoo kosteutta. Painele taikina pellille ohueksi ehjäksi levyksi. Esipaista 200 asteessa 35-40 minuuttia. Ota pohja pois uunista ja täytä haluamillasi täytteillä ja paista vielä noin 10 minuuttia. Me teimme tällä kertaa tonnikalapizzan.
